Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Jännitys & toiminta Saari, kappale 5
QR-Code dieser Seite

Saari, kappale 5 Hot

Muistojen ikkuna sulkeutuu armeliaasti. Istahdan lastensängyn laidalle ja hörppään kaljapullon tyhjäksi. Tyhjä on päänikin. Muistin kesken pullon mitä Minkkiselle tapahtui, ja silti join kaljan loppuun. Millaisen miehen se minusta tekee? Nyt olen kerrankin elämässäni tehnyt jotakin kunnolla. Munannut. Olen aina salaa pelännyt, että ennemmin tai myöhemmin teen jotakin niin hölmöä, että sitä ei voi jälkeenpäin jeesusteipillä korjata tai Tolulla putsata. Luulin tosin tekeväni sen kännissä. Nyt tiedän minne olen täältä saaresta matkalla. Vankilaanhan minä, siitä ei ole epäilystäkään. Suomen poliisissa ei ehkä C.S.I -malliin joka keskiviikko ratkota kolmea täydellistä rikosta tahraisen lakanan ja sikarintumpin avulla, mutta minunlaiseni tunarin nappaa vaikka Reinikainen ilman sen kummempia ponnisteluja. Kolmenkymmenen vuoden kolmivuoro-kakku tehtaalla vaihtuu nyt väistämättä kymmenvuotiseen liikennemerkkien askarteluun Valton, Mertsin ja liivijengiläisten hilpeässä seurassa.

Suuta kuivaa edelleen. Kaljaa ei enää ole, on vain ostoskuitti muovikassin pohjalla. Vilkaisen kuittia tarkemmin, ja huomaan siinä päivämäärän: 13. lokakuuta. Vene piti nostaa seitsemäs päivä. Minulta on hävinnyt ainakin viikko, ei ihme jos janottaa. Koskahan olen viimeksi syönyt tai juonut? Alkaa olla täysin epätodellinen olo. Viikon musta aukko, josta on auennut pari hassua tuntia silkkaa kusta ja paskaa. Lopuista en halua tietää yhtään mitään. Ja mikä muistinmenetys tällainen on, näinkö Uuno Turhapuronkin muisti palasi? Pätkittäin?

Nousen ylös ja laahustan ulos mökistä. Pitäisikö sitä ampua itsensä? Millä? Ehkä yritin tahallani jäätyä kuoliaaksi, enkä onnistunut siinäkään? Kävelen rantaan ja huuhtelen kaljapullon vedessä. Painan huuhdellun pullon pinnan alle, ja koitan turhaan tähystää läheiseltä saarelta elonmerkkejä sillä aikaa kun pullo täyttyy. Ei näy, ei edes lokkeja. Samanlainen saatanan kivikasa. Nousen ylös, nostan pullon huulilleni ja syljen veden kaaressa pois. Lähdimme Minkkisen kanssa veneilemään Näsijärvelle, niin sisämaassa kuin nyt Suomessa vain sisämaassa olla voi. Tämä on merivettä.

Arvostelut

Ei arvosteluja

Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS