Mikael avasi Audinsa takakontin. Hän nosti omia vaatteitaan täynnä olevan nahkakassinsa takakontista. Mikael ojensi Juhanille kassin, jonka hän nosti olalleen. He lähtivät kävelemään kohti edessään olevaa hotellia. Luotsihotelli oli täysin valkoinen kaksikerroksinen rakennus. Mikael näki hotellin vieressä kohoavan majakan ja heidän kävellessään hotellia kohti hän kykeni näkemään lumisen rannan sekä jäätyneen meren talojen takaa.
Mikael avasi hotellin oven ja lähti kävelemään kohti vastaanottoa. "Haluatteko vuokrata huoneiston?" Työntekijä kysyi Mikaelilta hänen astuessaan vastaanotto pöydän eteen. Mikael otti itselleen yhden hengen huoneiston toisesta kerroksesta ja Juhani otti huoneen hänen vieressään.
Vastaanottaja ojensi heille avainkortit ja neuvoi huoneiden sijainnit. Mikael ja Juhani nousivat hissillä toiseen kerrokseen ja kävelivät huoneilleen. "Tavataan tunnin päästä ravintolassa." Mikael sanoi Juhanille avatessaan ovensa ja astuessaan sisälle huoneistoonsa.
Mikael ripusti takkinsa naulakkoon ja laski kenkänsä maahan. Hän laski mustan nahkakassinsa sängylle ja pani vaatteensa vaatekaappiin, sitten hän työnsi pistoolinsa yhteen valkoisen laatikoston laatikoista. Mikael kävi nopeasti suihkussa ja vaihtoi vaatteensa.
Hän käveli peilin eteen ja katsoi hetken kuvajaistaan. Hän oli kammannut tummat hiuksensa sivulle pois ruskeiden silmiensä edestä. Mikaelilla oli päällään khaki housut ja valkoinen paita. Hän katsoi rannekelloaan ja huomasi kellon lähestyvän neljää. Hän avasi huoneensa oven ja lähti kävelemään kohti hissiä.
Mikael astui aulaan ja käveli hotellin ravintolaan. Ravintolassa oli suuret ikkunat ja paljon pöytiä joilla paloi kynttilöitä. Aivan Mikaelin lähellä oli tiski, jonka läheisillä pöydillä suurin osa ihmisistä istui. Hän katseli hetken ympärilleen kunnes huomasi Juhanin istumassa huoneen toisessa reunassa olevan pöydän ääressä. Hän lähti kävelemään Juhania kohti ja kiinnitti huomionsa tämän vieressä istuvaan mieheen, jolle Juhani näytti puhuvan. Mies sanoi Juhanille jotain, jonka jälkeen Juhani kohotti katseensa ja nyökkäsi hänelle hymyillen.
Mikael veti itselleen tuolin ja istui pöydän ääreen. "Kuka hän on?" Mikael kysyi Juhanilta viitaten heidän välissään istuvaan mieheen. Mikael kuuli Juhanin äänestä innostuksen häivähdyksen Juhanin kertoessa: "Hänen nimensä on Olavi Aarni ja hän vuokraa rantamökkiä puolen tunnin ajomatkan päässä." Mikael katsoi nyt vieressään istuvaa noin seitsemänkymppistä harmaa hiuksista miestä. Olavilla oli päällään musta takki ja sen alla harmaa villapaita. Piponsa Olavi oli laskenut pöydälle olut lasinsa viereen. Mikael kätteli nopeasti Olavia ja kysyi sitten Juhanilta: "Miksi hän on täällä?" Juhani hymyili paljastaen valkoiset hampaansa ja kertoi sitten Mikaelille: "Tullessani alakertaan hän oli kyselemässä kadonneen vuokralaisensa perään." Mikael kysyi vielä hieman ymmällään: "Kuka vuokralainen on?" Juhani nojautui eteenpäin ja joi viinilasistaan ennen kuin vastasi: "Eetu Tervonen."
Mikael tunsi sykkeensä kiihtyvän Juhanin innostuksen tarttuessa hänenkin. Hän ei voinut uskoa heidän onneaan. He voisivat löytää kasoittain johtolankoja Eetun asunnosta."Tietääkö hän vielä?" Mikael kysyi Juhanilta. Juhani pudisti hieman päätään. "Tiedänkö mitä?" Olavi kysyi. Mikael veti syvään henkeä ja vastasi: "Eetu Tervonen ammuttiin eilen Vaskissa."
Olavin suu loksahti auki ja hän paino kasvonsa käsiinsä järkyttyneenä. "Meidän tehtävämme on selvittää kuka Eetu oikeasti oli, kuka halusi hänen kuolevan ja miksi hänet murhattiin." Juhani kertoi Olaville. "Kuka hänet tappoi?" Olavi kysyi kyynelten valuessa hänen pienehköön partaansa. Juhani kertoi Olaville, lyhyesti mitä he tiesivät Eetun kuolemasta. Olavi joi oluensa loppuun ja katsoi Mikaelia ja Juhania vuoron perään. Olavi kähisi värähtelevällä äänellä vastauksen: "En usko että löydätte hänen asunnostaan mitään minkä takia hänet olisi tapettu, mutta hän oli ystävällinen poika ja minä autan teitä tuomaan hänelle oikeutta."
