5.Luku
Fredrik johdatti George Alligtonin kapeaan käytävään jonka päästä vietti portaat alas viileään kellariin. Hovimestari Clement makasi vartalo käpertyneenä kellaritilan keskikäytävällä.
Miehet astelivat lähemmäksi vainajaa, nähdäkseen tämän paremmin. Vainajan suusta oli pursunut valkoista vaahtoa. Toisenkäden sormet oli kouristuneet koukkuun, toisessa kädessä tällä oli viini pullo.
―Hyvä tavaton! Mitä ihmettä on tapahtunut?
―En todellakaan tiedä, voitko hakea yläkerrasta lisää valoa, tahdon tarkistaa erään asian.
Fredrik riensi yläkertaan hakemaan lisää valoa. Yksin jäätyään George Alligton tarkasti Clementin kouristuneen ruumiin ja tapahtumapaikan tarkemmin, nousten sitten ylös.
Juuri kun Fredrik tuli lyhdyn kanssa takaisin, oli George palaamassa takaisin yläkertaan.
―Lyhtyä ei tarvita enää.
―En ymmärrä, juurihan te...
―Todellakin, niin tosiaan pahoitteluni, että juoksutin sinua tällä lailla, mutta ei siellä ole mitään katsottavaa. Odotetaan rauhassa kun viranomaiset saapuvat paikalle.
16
Sisällä salongissa kaikki paikalla olleet oli vaipuneet omiin mietteisiin. Edith Honebely oli vetäytynyt lepäämään. Jopa Doweleiden lapset olivat hiljaa.
―Pelattaisiinko jotain? Lisa kysyi huolimattomasti.
―Ei oikein huvita pelata. Totesi Fredrik vilkaisten samalla siskoaan.
Samalla hetkellä Justin Adler tuli salonkiin.
―Sir, etuovella odottaa kaksi miestä teitä.
―Ah mainiota, kiitos Justin.
George Alligton riensi etuovelle ottamaan vieraita vastaan. Oven takana seisoi hoikka kaljupäinen mieshenkilö, vierellään eläkeikään ehtinyt partasuinen tohtori.
―Paul Lernon rikosetsivä ja tässä on tohtori Neil Delfour, esitteli kaljupäinen mieshenkilö.
―George Alligton. Hyvää päivää, käykää peremmälle.
―No niin, ja vainaja on missä?
―Talon viinikellarissa, tätä tietä, olkaa hyvä.
George johdatti kaksikon viinikellariin. Miesten saapuessa vainajan viereen ryhtyivät nämä heti tutkimaan paikkaa ja vainajaa.
―Mitä luulet tapahtuneen? Kysyi Paul Lernon.
Neil Delfour suki leukaa mietteliään oloisena.
―Parahin komissaari, kyseessä lienee tyypillinen tapaus, hovimestari napannut ryypyn liikaa ja sydän on pysähtynyt.
―Lienet oikeassa, dokumentoidaan alue ja otetaan pullosta tutkimusnäyte, huomasitko muuten suusta tulleen vaahdon.
―Panin merkille, ja se seikka herättää mielestäni muutamia kysymyksiä, koska eittämättä vaahto viittaa myrkytykseen.
―Sitä minäkin ajattelin.
Saatuaan oleellisimman dokumentoitua, miehet nousivat rappuset ylös salonkiin, jossa vieraat odottivat heitä.
Kaksikon saapuminen salonkiin, aiheutti puheensorinan vieraiden keskuudessa, jonka Paul Lernon pani merkille.
―No niin, ikäväkseni minun on pyydettävä teitä jäämään kartanoon tutkimusten ajaksi. Lady Edith Honebelylä ei liene sitä mitä vastaan, mikäli olen oikein ymmärtänyt.
―Todellakaan ei, itse asiassa lady Honebely olisi kovin otettu, mikäli tutkimukset voidaan suorittaa tahdikkaasti.
―Totta kai, osastomme on tunnettu tahdikkuudestaan.
―Ah vallan mainiota. Totesi Helmut Dowel.
Samaan aikaan Alicia Alligton laskeutui alakertaan, mennen suoraan salonkiin.
17
―George! Etkö meinaa lähteä mukaani? Minä ainakin lähden, kuljettaja odottaa minua.
―Ikävä kyllä madame, se ei ole mahdollista. Totesi puolestaan Paul Lernon.
―Kuka te oikein luulette olevanne?
―Paul Lernon rikostutkija, ja minä en luule, vaan minä kehotan teitä, kuten kaikkia muitakin vieraita pysymään kartanossa tutkimusten ajan.
―George! Tämä on pöyristyttävää, tämä mies kehtaa antaa käskyjä minulle. Minulle Alicia Alligtonille hävytöntä.
George Alligton tyytyi ainoastaan kohottamaan olkapäitään.
Alicia huomasi kuinka hänen käytöstään paheksuttiin, joten hänen ei auttanut kuin tyytyä kohtalonsa, ja niellä ylimielinen käytöksensä.
―No niin jospa sitten mekin poistuisimme tästä, kuten sanoin kukaan ei saa poistua kartanon alueelta. Tulemme uudelleen kun tutkimuksissa on päästy eteenpäin. Totesi Paul Lernon.
Lisa Honebely saattoi miehet ulko-ovelle.
―Me kaikki olisimme hyvin huojentuneita jos jutun tutkimukset sujuisi tahdikkaasti.
―Miss?
―Lisa Honebely
―Miss Lisa, voitte olla varmoja siitä. Kertokaa lady Edithille terveisiä.
―Voitte luottaa siihen.
Miesten poistuttua Lisa palasi takaisin salonkiin, jossa käytiin edelleen kiihkeätä keskustelua asian tiimoilta.
―Tämä on kerrassaan vallan tavatonta, että joudumme odottamaan täällä tutkimuksen valmistumista, kuinka kauan siinä lie meneekään. Valitti Alicia puoliääneen.
―Lopeta kana tuo jatkuva valittaminen, ja koita käyttäytyä säädyllisesti. Tokaisi Helmut Dowel.
―George! Tuo öykkäri loukkasi minua, hyväksytkö sinä tuommoista käytöstä?
George Alligton kääntyi Helmutin puoleen.
―Todellakin, vaikka puolisoni onkin hmm hieman oma persoona, en voi hyväksyä moista loukkausta. Näin ollen vaadin julkista anteeksi pyyntöä puolisoltani.
―Hah! Tuolta kiljukaula hanhelta, entä jos en pyydä?
―Parahin ystävä, se oli sangen valitettavaa, sillä siinä tapauksessa vien asian eteenpäin ja sitä en suinkaan tahtoisi tehdä.
Muut vieraat katselivat äänettöminä tapahtumien kulkua. Trewor Londermon puuttui nyt keskusteluun.
―Me kaikki olemme syvästi järkyttyneitä tämän traagisen tapauksen johdosta, mitäpä jos menisimme puutarhaan nauttimaan iltapäivä teestä. Mainio sisäkkö tarjoilee varmaan mieluusti teen puutarhaan.
―Mutta hyvänen aika, sehän on vallan mainio ajatus, Lisa käytkö ilmoittamassa asiasta Justinille.
18
Lisa poistuessa salongista. Helmut nousi yläkertaan lepäämään hieman. Parikymmentä minuuttia myöhemmin Justin oli saanut teetarjoilun valmiiksi ja vieraat nauttivat teetuokiosta, kukin omalla tavallaan.
―Minne sinä nyt menet? Kysyi George Alligton puolisoltaan, kun tämä nousi ylös pöydästä.
―Unohdin lähettää tärkeän sähkeen Lontooseen, käyn kirjoittamassa sen ja sisäkkö saa toimittaa sen eteenpäin.
Trewor jäi katselemaan Alicia Alligtonin perään, jonka lady Susan Londermon huomasi, vasta tämän terävä rykäisy herätti Treworin takaisin todellisuuteen.
―Minä taidankin poistua tästä ihailemaan lady Edithin puutarhaa, niin jos sopii?
―Totta kai sopii. Kiirehti Lisa sanomaan.
Samaan aikaan sisällä Helmut Dowell naukkaili aulassa äitinsä baarikaapista ottamaa viskiä. Kun Alicia Alligton saapui paikalle.
―Kaadatko minulle?
Mies kaatoi lasiin viskiä ja ojensi sen sitten naiselle.
―Entä mitä minä saan? Mies kysyi.
―Kelpaako tämä? Nainen sanoi ja aukaisi leninkinsä napit miehen katsellessa tätä.
Mies astui naista lähemmäksi ja kiskaisi tämän syliinsä, yrittäen suudella tätä.
Alicia kiljaisi niin että pihalla olleet kuulivat tämän äänen. Tuskin oli kulunut minuuttiakaan kun George Alligton saapui paikalle hengästyneenä, naama kiukusta punoittaen.
―Hyvä tavaton sentään! Ota saastaiset näppisi irti vaimostani! Mylvi George silmät vihaa täynnä.
―George! Tuo saasta kävi minuun käsiksi ja hän..hän..
―Ei mitään hätää kulta, se on ohi. Ei mitään hätää, tyynnytteli mies vaimoaan.
―Sinä! Sinä, tämä ei jää tähän, voit uskoa sen. Koska olet loukannut minua ja puolisoani, katson oikeudekseni kunniani kautta haastaa sinut kaksintaisteluun.
―Mokoman huoran takia? Hah! Sanon minä
―Pyydän! Ei sanaakaan enää. Assistenttini ottaa sinuun yhteyttä asiantiimoilta. Välttääksemme ikävän julkisuuden, hoitakaamme asia tahdikkaan hienostuneesti, ja näin ollen muiden vieraiden ei tarvitse tietää näistä tapahtumista mitään, sopiiko?
―Totta kai sopii.
Samalla hetkellä muut kutsuvieraat saapuivat myös paikalle.
―Mitä tapahtui? Kysyi Fredrik Honebely
―Ah ei mitään hätää. Vaimoni säikähti vaan hieman, niinhän kulta?
―Niin, tosiaan, en tiedä mikä minulle tuli, säikähdin tosiaan jotain. Pahoittelen, tämä kaikki on jotenkin ollut niin raskasta. George, voitko saattaa minut yläkertaan tahtoisin hieman levätä.
Vieraat katsoivat vuoroin Aliciaa ja tämän puolisoa, kun nämä poistuivat yläkertaan.
―Mitä tapahtui?
19
―Käsittääkseni ei kerrassaan yhtään mitään, kuulin lady Alician kiljahduksen ja riensin yläkerrasta alakertaan. Sanoi Helmut Dowel vakavana.
Lisa Honebely vilkaisi kelloa ja huudahti sitten.
―Hyvänen aika, äidin päivälääkkeet. Anteeksi keskeytys, joudun poistumaan seurastanne hetkeksi.
―Kaikin mokomin, kaikin mokomin. Totesi Trewor Londermon.
Puolituntia myöhemmin Edith Honebely oli liittynyt muiden seuraan.
―Voi kuinka minua väsyttikään, voitteko uskoa kuinka hassua unta minä näinkään. Aivan kuin joku olisi kiljaissut hädissään. Niin ja sen lisäksi kuulin kuinka täällä olisi käynyt ulkopuolisia henkilöitä.
―Äiti hyvä, älä mieti sitä enää, se oli unta.
―Kulta pieni, tiedän sen, se oli vaan niin todentuntuinen.
Fredrik katsoi sisartaan kysyvästi, mennen sitten puutarhaan. Hetkeä myöhemmin Lisa oli liittynyt tämän seuraan.
―Miksi et kertonut äidille totuutta?
―Siksi ettei äidin sydän olisi kestänyt sitä, kerron sen kyllä, kun ajankohta on sopiva.
Samaan aikaan myös muu seurue oli tullut puutarhaan.
―On niin ihastuttava päivä, mitä jos pelattaisiin krokettia? Ehdotti Trewor Londermon
―Mutta sehän on vallan mainio ajatus. Huudahti Lisa Honebely
―Pelaako kaikki?
―Minä en taida pelata? Totesi Sigfrid Dowel.
―Sigfrid hyvä, ehdottomasti sinun tulee tulla mukaan peliin. Justin Adler voi katsoa lapsia.
Sigfrid Dowel mietti hetken.
―Toisaalta viihdyttävä seurapeli piristää välillä, hyvä on minä tulen mukaan.
―Vallan mainiota. Totesi puolestaan Susan.
Samalla Justin Adler tuli Edith Honebelyn luokse.
―Madame itäsiiven ovella eräs mies odottaa teitä.
―Sanoiko hän nimeä?
―Ikävä kyllä ei, mutta hän antoi tämän teille. Sanoi sisäkkö ojentaen sitten pienen ruskean kuoren.
Edith luki kirjeen nopeasti lävitse.
―Hyvä on johdata vieras luokseni työhuoneeseen ja tuo meille pullo irlantilaista viskiä.
Sisäkkö niiasi syvään ja poistui sitten sisään.
―Anteeksi, joudun ikävä kyllä poistumaan.
―Kaikin mokomin.
