 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei taas Naispaholainen!
Vesi taitaa olla sinulle rakas elementti muutoinkin kuin novelleissasi! Lisäksi uskon, että olet todella miettinyt poikkeavia tapoja tehdä ja katsoa elokuvia!
Kirjoitat osioon "Scifi ja Fantasia" ja joka kerta, kun alan lukemaan novelliasi, joudun miettimään, että miten tämä liittyy velhoihin, ritareihin, avaruusaluksiin tai alieneihin. JA kuitenkin, kun tarina etenee, saat minut vakuuttuneeksi, että oikeassa paikassa ollaan!
Minua jäi hieman kalvamaan se, että novellissasi ei ollut tyypillistä "loppuratkaisua" tai sitten se vain meni minulta ohi. Edelliseen tekstiisi kehuin, että se jäi hieman laimeaksi, mutta nyt se katosi minulta kokonaan. En ollut varma keskittyikö tarina uimahyppyihin, joiden kanssa koe saatiin hyväksytysti läpi, vai elokuvan tekoon, jonka "loppuhuipennus" karkasi minulta täysin.
Kuitenkin luettuani lopun useaan kertaan, tulin siihen tulokseen, että kaikki se elokuvan teko ja hypyt mystisessä studiossa olivat ainoastaan päähenkilön mielikuvitusta, mutta silti olisin vielä odottanut, että lopuksi olis sähköpostiin kilahtanut jotain, joka olisi saanut päähenkilön ymmälleen. Perustelen tätä sillä, että kuvaukset "yliluonnollisesta" elokuvastudiosta, jotka kuitenkin olivat ilmeisesti tapahtuneet päähenkilön päässä, olisivat kohdanneet hämmentävän, todellisuutta kutittelevan lopun.
Älä kuitenkaan ärsyynny, jos olet eri mieltä, sillä voihan olla, etä en vain tajunnut sitä, mitä ajoit takaa! :D
Pari sanajärjestyksellistä asiaa iski verkkokalvooni, kuin traktorin antenni:
Kirjoitat, "Itse hypyt tunnen:...". En oikein ymmärtänyt tuosta mitä ajat takaa. Ajatukseni olisi jotain "Tunne kyllä itse hyppyni:..." - luokkaa, mutta kun en oikein saanut ajatuksesta kiinni, on vaikea myöskään antaa ehdotusta.
Toinen kohta, jossa kirjoitat "Joskus jo hypyn tavoitan aikana tunteen onnistumisesta.", niin oletan, että olet tarkoittanut "...aikana tavoitan...".
Kolikko kohtaus jäi hieman mystisyyden verhoon. En oikein saanut kiinni, mikä tarkoitus sillä oli. Ajatukseni oli, että jos sen olisi verhonnut huolimattomuudeksi jännityksestä johtuen, se olisi tuntunut järkevältä.
Mokomat salapolttajat! :D Kuvailusi tupakasta ja tupakoitsijoista oli mainio! :D Erityisesti "..., jonka orjuus nykyaikana nolottaa.", on mahtava kuvailu! Tämä iski sieluun, sillä poltan itse! :D
Yhdessä kohdassa sorruit mielestäni täyttämään tilaa turhasti. "Ripeästi riennän ovelle, vedän sen auki ja astun tyhjään pyöreään huoneeseen.". Virke olisi ymmärrettävä, vaikka "...vedän sen auki..." olisi jätetty pois, sillä tyhjään huoneeseen ei voi astua vetämättä ovea auki! :D
Ja ne sulkeet...mutta ei niistä sen enempää :D
Toivottavasti jaksoit turhautumatta plärätä palautetta tähän saakka, eikä tullut tunne, että kaikki oli jargonia.
Nautin sanoilla leikittelystäsi niin paljon, että on pakko tähän hieman lainata! "Aamuisten valonsäteiden aineettomat ulokkeet koskettelevat olemustani ja kiusaavat minua hereille. Herätyskellon inipiipitys tunkeutuu kuuloelimeeni ja saa sen solut värisyttämään aistikarvojaan. Havahdun valveille ja vääntäydyn vuoteesta lopettaakseni unikarkottimen terhakkaan toiminnan.".
Aivan mieletöntä! :D Todella ilahduttavaa "äidinkielellä kikkailua", tuosta tuli hyvä mieli!
Sinulla on mainio tapa kirjoittaa! Toisinaan tekstisi on asiallista ja kuvailevaa, muuttuen sanoilla leikittelyksi ja toisinaan miltei runomuotoiseksi. Kuitenkaan se ei karkaa lapasesta, eikä vaikuta väkisin punnerretulta, vaan luonnolliselta ja soljuvalta!
Tarinasi ajatukset ovat selkeästi mielessäsi ja kuitenkin tuntuu, että kun olet kirjoittanut kantavan ajatuksesi (kuten tässä novellissa elokuva- ja uimahallikohtaus) haluat vain nopeasti päättää tarinan. Väitän, että Sinulla olisi ainekset myös eeppisiin loppuhuipennuksiin, joita toivottavasti saamme lukea näillä sivuilla tulevaisuudessa, vaikka sinua näin tylysti kritisoinkin! Eihän vain muistella pahalla, sillä tarkoitukseni on kuitenkin hyvä ja Sinä olet hyvä kirjoittaja!
Kiitos novellista!
