 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kiitos tarinasta kotikirjailija!
Ihan alkuun haluan pahoitella, että palaute on viipynyt näin pitkään! On ollut muutama kiireellinen asia menossa.
Sitten itse tekstiin!
Samanlainen alma ja henki - tyylinen rempseä kirjoitus sujuu sinulta mainiosti! Kuitenkin tarinan luonne ja harvempi dialogi poikkeaa mielestäni aikaisemmasta tekstistäsi...ei kuitenkaan huonolla tavalla! Pidän tavastasi kirjoittaa ja tekstiäsi on helppo lukea!
Jonkin verran paikansin kirjoitusvirheitä ja muutamia näppihäiriöitä, kuten "Siemennystä varten oli emakko oli taltutettava.", mutta noin pienet virheet annetaan ilman muuta anteeksi! :D
Ajatus geenimuuntelusaaresta oli mainio! Yleensäkin aiheena ihmisen tekemät muokkaukset luontoon ja eläimiin saavat mielikuvituksen laukkaamaan!
Kuvailet miljöötä hyvin! Sinulla on selvästi kirkas kuva saaresta ja sen asukeista! Luulisin, että olet joko kasvanut maaseudulla tai ainakin perehtynyt aiheeseen, sillä niin tarkkoja olivat kuvailut ja yksityiskohdat sikojen kasvatuksesta.
Yksittäinen lause, "...,että jos vattenfal pettäisi, niin sitten juostaisiin ja lujaa.", on sellainen, että hymy karkasi välittömästi minunkin karvaiseen naamaan! :D Hyvä!
Hieman häiritsi don Miron hahmo. Olit mielestäni aikaisemmin kuvaillut miehen etäiseksi pomotyyliseksi ja arvokkaaksi, mutta dialogin osa "Mitä sinä olet risteyttänyt?" tuntuu kovin tuttavalliselta ja jopa röyhkeältä kysyttäväksi pomolta, jota hieman katsotaan ylöspäin ja "säikytään".
Ja ne sulkeet :D. Taisin viimeksikin palautteessa niistä hieman rutista ja teen sen taas. Olet niin hyvä kirjoittaja, että olen varma että pystyt kuvailemaan sulkeetkin lauseena osana tekstiä! :D
Dialogi, jossa don Miro kertoo karkuaisesta ja kehottaa olemaan menemästä metsään ja välittämään tiedon muille, loit jännittävän tunnelman, enkä malttanut odottaa kuinka teksti jatkuu. Kuitenkin jatkoit kertomalla geenimuuntelun tuloksista ja se mielestäni tappoi hyvän jännityksen, jonka olit luonut aivan hetkeä aikaisemmin. Olisin toivonut, että olisit vain jatkanut suoraan metsään ja toiminnan ytimeen ilman turhaa, anteeksi ilmaisuni, jargonia muista koe-elukoista. Ne kuvailut olisi mielestäni voinut ympätä aikaisempaan saarenkuvailuun.
Toivoisin hieman selvempää kappalejakoa. Kirjoitat tarinan yhteen pötköön, ilman kokonaisuuksia erottavaa "tuplaenteriä". Näkemys on minun, mutta ainakin omaa silmää helpottaa, jos tekstissä on "katkoja", jotka viestivät, että nyt päivä loppui ja seuraava aamu tuli.
Kuitenkin, kun kirjoitit sian jahtaamisesta metsässä, olet saanut tarinan etenemään vauhdilla, ilman turhia katkoja, jolloin toimintakliimaksi jatkui repivänä tykityksenä aina navetan palamisesta alkavaan loppuun saakka. Hyvä! Sitä oli mukava lukea, ja tarinasi eteni kuin siivillä!
Viimeisenä asiana sian kasvojen kuvailu. "Lyhytkärsäinen ihmisnaaman irvikuva" on yksi parhaista kuvailuista koskaan! Se kertoo kaiken tarvittavan ja sanavalinnat hipovat taivaita! Mahtavaa! Siitä sai juuri niin vapaan kuvan, kuin halusi ja kuitenkin mielikuva oli tarkka! Mahtavaa!
Kaikkiaan erinomainen novelli! Kiitos paljon! :D
