Näppärä tarina. Tuomarikone on mielenkiintoinen idea. Välillä olin hieman hämmentynyt, kuljettiinko realistisessa scifikuvauksessa vai aivan täydellisessä utopiassa. Nämä kohdat olivat syyttäjän esittäminen, jossa hänet kuvattiin puoli metriä pidemmäksi kuin Jonny, joka viittaisi kääpiökasvuiseen Jonnyyn tai koripallojoukkueesta karanneeseen mutanttiasianajajaan, sekä tuomarin esittely, jossa koneen päälle kerrottiin levitetyn hyvin vanhakantaisen tuomariperuukin. Tietyssä määrin myös vartijoiden muodostama vapauskuja on hieman outo.
Lisäksi tietyt rinnastukset ja kuvailut olivat mielestäni ontuvia, "Miesten kielet lerppuivat suupielistä kuin nurkkaan heitetyt matot." on eräs niistä. Miten nurkkaan heitetty matto voi lerppua? Minulle tuo mielikuva ei avaudu.
Toisaalta, koitappa työntää oma kielesi ulos lerppumaan maatessasi selälläsi. Koska et kerro, missä asennossa ruumiit makaavat seinän nurkassa (joka on myös yksi häiritsevä asia, on seiniä ja on nurkkia, ei seinän nurkkia :) ) oletuksena tällaisella jenkkipoliisisarjoja katselleella on, että selällään. Kyljellään voisin uskoa kielen lerppuvankin, mutta että selällään?
Myös tuo ”Mies kirkui kuin varoitusääni viidakossa.” on sähköiskun kokeneelle vaikea käsittää. Kun ihminen saa sähköä, lihakset kouristuvat äkillisesti. Itse sähkömällin saadessani päästin samankaltaisen älähdyksen kuin paimenpoikaan peruuttava lehmä. Kirkuminen kuitenkin viittaa pidempiaikaiseen korkeaan huutoon, joka ymmärtääkseni on sähköiskun aikana mahdoton.
Loppujen lopuksi itseäni jäi vaivaamaan, kuka isäpapan oli loppujen lopuksi sitten tappanut.
4 kohdetta - näytetään 1 - 4 |
Järjestys
|
4 kohdetta - näytetään 1 - 4 |
Ihminen voi vuotaa verta ilman kuolemaakin. Hyvinkin oletettua, että jonain päivänä saa liikaa. Sähköisku oli selityksineen ok. Kuja, mistä ihmiset juoksevat jolloin heitä pieksetään on ikivanha. Tämä mieletäni onkin tarinan kliimaksi: kone vapauttaa, ihminen ei.