 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Veijaritarina!
Kiitos kirjoituksesta! Erittäin mielenkiintoista materiaalia. En tiedä kauanko olet asiaa ja aihetta miettinyt, mutta lukijalle (tässä tapauksessa minä) välittyi kuva, että olet pyöritellyt ajatusta koneesta jonkin aikaa.
Olen monelle sanonut, että aina ei kannata hyväksyä sitä, minkä saa ensimmäisenä paperille, ja sanon sinulle saman. Muutama esimerkki.
Kohta, jossa kirjoitat Waltin iskeneen isoäitiä toistuvasti veitsellä, kirjoitat seuraavasti, ”Osan paikkoihin, joita ei halua eikä kunnolla edes osaa ajatella.”. Tämä on mielestäni turha virke siksi, että kenties ei halua, mutta ainakin itse osaan kyllä ajatella miten veitsellä voi tökkiä. Sukuelimet, silmät, kurkku jne. Minun vaihtoehto virkkeelle, ”…veitsellä 27 kertaa, jopa paikkoihin, joihin ei kenenkään voisi edes kuvitella haluavan iskeä.” .
Toinen esimerkki on, kun vartija tulee hakemaan Waltia. Kirjoitat ”Vartija osui sähköpampulla Waltia niskaan.”. Hieman tämän jälkeen kuvailet, kuinka Mario oli toipunut omasta iskustaan. Ensimmäiseen korvaisin sanan osui, joka viittaa kamppailun aikana siihen, että vartija onnistui osumaan niskaan, sanoilla ”iski varoittamatta”, jolloin mielestäni kävisi selvemmäksi se, että tämä ei halunnut neuvotella, eikä aikonut kuunnella vastaväitteitä. Toiseen kohtaan korvaisin ”omasta iskustaan” esimerkiksi ”Waltin polven iskusta” tai ”saamastaan kurituksesta”. Minulle jäi kuva, että Mario olisi iskenyt.
Seuraa toistoa ja koeta käyttää vaihtoehtoisia sanoja, esimerkiksi kun päähenkilö haetaan koneelle, käytät sanaa ”sanoi” hyvin lähekkäin. Korvaisin itse jälkimmäisen kohdasta ”Hänen ylimielinen katseensa sanoi, että pian…” sanalla kertoi, joka myös mielestäni kuvaa paremmin katsetta.
Usein myös kannattaa jälkiluvun aikana miettiä katkaiseeko lauseen pilkulla vai pisteellä. Esimerkiksi kohta, jossa päähenkilö odottaa sellissä, ”Kai sitä kului minuutti, tunti, ikuisuus. Viimein kuulin oven avautuvan.”, oma ajatukseni ”Kai sitä kului minuutti, tunti, ikuisuus, kunnes viimein kuulin oven avautuvan.”.
Nyt kun on tullut lunta tupaan kovasti, niin muutama hyvä asia loppuun.
Lause ”Mies kirkui kuin varoitusääni viidakossa.” on aivan huippu! Vahva mielikuva ja erinomainen lause! Samoin kun kappale, ”Olin yksin. Sellin viisi… - …Viimein kuulin oven avautuvan.”, on mieletön! Kuvaat leijailevan pölyn ja valon niin taidokkaasti, että jouduin lukemaan kohdan pariin kertaan, ja miltei kyynel tuli silmään! :D
Tarina kaikkineen on oikein hyvä! Pidin ajatuksesta ja tavasta, jolla henkilöt puhuvat! Olisin toivonut kuitenkin hieman tarkennuksia maailmaan, koneen kehittämiseen ja muutenkin taustoihin (paitsi päähenkilöön liittyen, jonka historian kone tarkensi hyvin).
Kiitos poikkeavasta, hyvästä scifi – novellista!
