 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tämän novellin parissa vierähti mukavasti tovi ja sen perään toinen :). Tarina jäi jopa hetkeksi mielen perukoille elämään, mikä on mielestäni onnistuneen kertomuksen merkki. Se oli ehkä melko perinteikäs toimintakuvaus yhden yksikön tehtävästä näennäisen turhassa sodassa (esimerkkejä on meidänkin maailma pullollaan), ja olisi toiminut oikein hyvin ilman spefi- elementtejäkin. Nämä kuitenkin toivat tarinaan kivan lisämausteen, nostaen vanhan sci-fi diggarin kiinnostuksen astetta korkeammalle :).
Novelli itsessään lähtee hieman hitaasti liikkeelle. Miehistön esittely on toki tärkeää, mutta tehtynä kahdella erillisellä kierroksella aivan alussa jarruttaa lukemista. Esittelyt olisi voineet olla enemmän upotettuja tarinaan (ei sillä, etteikö pieniä yksityiskohtia henkilöistä olisi viljelty sinne tänne poimittavaksi :)).
Myös kahden taistelevan osapuolen – Federaation ja TPU:n – esittely olisi voinut olla enemmän tarinan sisällä kuin selitetty.
Sama koskee maailmojen kuvausta, kehittymättömien ihmisten hölmistystä sekä ulkoista samankaltaisuutta. Nämäkin seikat on tuotu esiin kahdessa erillisessä kerroksessa, ensin alussa, kun Cupid Tatius pohtii tarujen Maata. Sitten myöhemmin Homerin parvekekuvauksessa. Ne käsittelivät samaa asiaa hieman eri kantilta, ja olisivat voineet tulla yhdistetyiksi ja upottaa.
Samaan hengenvetoon on pakko todeta parvekekohtauksen nerokkuus. Se toi hyvin ilmi sen, kuinka tavallinen siviili jäi sotatoiminen jalkoihin, samalla kuvaten sotilaita paremmin. Erinomainen yksityiskohta!
Miehistön kuvaus hitaudestaan ja perusteellisuudestaan huolimatta on tärkeää. Ilman hahmojen kunnollista tuntemista, ei heidän kohtalonsa kiinnostaisi pätkääkään. Nyt se kiinnostaa:).
Hieman hahmojen tuntemista haittasi lempinimet (joita yhdellä oli jopa kaksi). Jos olisi käytetty enemmän vain jompaa kumpaa, niin se olisi ollut selkeämpää. Mutta lopulta lahoonkin päähän nimet ja lempparit tarttuivat.
Alun esittelyiden jälkeen homma pääseekin sitten kunnolla käyntiin. Eikä tekstiä malttanut jättää käsistään ennen kuin räiskintä oli paketissa.
Parvekekohtauksen lisäksi ostoskeskuksessa tapahtunut huilitauko oli myös loistava. Vaikka siinä toiminta miltei pysähtyi, oli se silti ladattu täyteen erilaista tunnetta ja pientä pohdintaa kyseisen maailman tilasta.
Ja turhia kaartelematta homma potkaistiin jälleen käyntiin astumalla suoraan toiminnan ytimeen. Se loikka oli mielestäni hieno :). Samoin kuin Gabriel Gisan oivallus siitä, kuka on maali, hänen tähtäillessään katolla komentajaa. Se ei aivan heti auennut minulle, vaikka Gabriel vielä puhui siitä Howardin kanssa jälkeenpäin. Joten piti lukea toiseenkin kertaan :). Erinomainen juonellinen yksityiskohta!
Hieman odotin, että kaiken rytinän keskellä olisi tullut joitakin miehistötappioita, loppua lukuun ottamatta. Ehkä niitä ei kuitenkaan tarvita, jotta tulisi selväksi kuinka paljon kehittyneempiä Federaation joukot ovat. Saivathan he kuitenkin jonkin verran siipeensä, ja ylivertaisuudestaan huolimatta heidän puolestaan sai olla huolissaan :).
Novellin loppuyllätys oli mielestäni hyvä. Se perinteinen, jota Markukin lopussa epäili, osoittautui joksikin aivan muuksi.
Kaiken kaikkiaan siis loistoteos, jonka suoraa toimintaa tarjoileva juoni oli kerrassaan viihdyttävä!
