Huolitellen ja hioen tästä saisi tarinan. Aineksia on. Mutta nyt tässä yhdistyvät huumori ja hivenen tieteeseen vivahtava aines toisiaan tukemattomasti. Lukijalle jää höttö vaikutelma.
Voisiko tätä kirjoittaa uudestaan, hieman vakavammin mutta silti nykytarinan huumoria unohtamatta?