Koen runojen arvostelun tosi vaikeaksi, koska itse en niitä kovin paljoa kirjoita tai luekaan ja runous tuntuu siksi aika vieraalta genreltä. Mutta yritetääs jotain sanoa.
Matkalla ei mihinkään/sinne mennään kovaa/sinne mennään aina kovaa. Pysäyttävät ja jotenkin ajatuksia herättävät säkeet. Oma ajatukseni kulkee nykyajan kiireisiin ihmisiin, joilla on koko ajan kiire jonnekin, oikeastaan ei mihinkään. Mitä jos ihminen joskus voisi pysähtyä ja miettiä, minne on menossa? Ehkä matkankin voisi ottaa rauhallisemmin kun päämäärä on tiedossa?
Paljon jäi multa ymmärtämättä ja epäselväksi, mutta toisaalta runojahan saa kaikki tulkita omista lähtökohdistaan käsin. Hyvässä runossa onkin tulkinnallisuutta ja mahdollisuuksia ymmärtää sitä eri tavoin.
Kiitos runostasi!