 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kirjoitat hyvin intensiivisen tuokiokuvan, jossa on selkeät hahmot. Saan sen vaikutelman, että minä- kertoja hieman jopa pelkää tikkuaskin pyörittelijää, joka on selvästi suuren tunnekuohun, lähinnä vihan vallassa. Kertoja samaistuu osittain ’sinän’ tunteisiin mutta toisaalta etäännyttää itseään pohtimalla tulitikkurasiaa, tikkuja tai sitä, minkälainen henkilö toinen on. Säkeistö ’Jotkut ihmiset…’ toimii mielestäni erityisen hyvin: se ikään kuin vangitsee runon tunnelman käsin kosketeltavaksi samalla etäännyttäen kertojan tilanteesta. Mielessäni näen minä- kertojan naisena ja petetyn henkilön miehenä.
Runo alkaa voimakkaasti: kynttilänvalo ja tikkuaskin hiljainen rapina keskeytyvät karkeisiin sanoihin. Hetkestä välittyy se vaikutelma, että uhkaavat sanat sanotaan hiljaa, mikä tekee niistä vielä latautuneempia kuin jos tunnelma olisi huutava. Mätänemisprosessiin viittaaminen on sinänsä onnistunut idea mutta jääkö se hieman puolitiehen? Sitä olisi ehkä voinut vielä terävämmin yhdistää muuhun kontekstiin. Lopun kaksi viimeistä säettä toimivat myös hyvin: ne ikään kuin avaavat perspektiivin suuremmaksi, zoomaavat kuvan etäiseksi. Sen sijaan kysymys ’Rapinan takiako sinä sen kaiken teit?’ ei ihan avautunut minulle. Jäin miettimään, mitä halusit sillä sanoa. Kysymys jää minusta hiukan irralliseksi kahteen viimeiseen säkeeseen nähden.
