 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tässäpä toinenkin arvoselija joka ei oikeasti tajua runoista mitään. (Vaikka toisin kuin LR en erityisen aktiivisesti ole siihen pyrkinytkään.) Kommentoin tähän kuitenkin kahdesta syystä: Ensinnäkin, aiemmin toisen tekstisi yhteydessä annoit mulle jotain vinkkejä runojen arvioimiseen, niin koitetaanpa nyt soveltaa niitä käytäntöönkin. Toiseksi, olen näköjään aina samaa mieltä LR:n kanssa, niin jatketaan sillä linjalla. Tämä oli nimittäin mielestäni mahtava runo, paras mitä olet täällä julkaissut, niin yritänpä nyt oikeasti keksiä siitä jotain sanottavaakin.
Tämä teema puhuttelee itseäni hyvin henkilökohtaisella tasolla. Kultainen häkki jonka sanotaan olevan sinun itsesi hyväksi. Argh. Koska aina joku luulee tietävänsä paremmin miten juuri sun pitäisi elää elämäsi. Mutta häkki on häkki vaikka olisi kuinka kultainen. Ja lopulta kukaan muu ei tiedä paremmin. Niin se vain on. Näitä ajatuksia ja tunteita tämä teksti mussa herättää. Vaikka runo ei ehkä ole henkilökohtainen suosikkitapani niitä käsitellä, mutta tästä kyllä tykkäsin.
