 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Runosi on kiehtova, sekä kieleltään, että ajatukseltaan. Runon otsikosta kuvittelin jotain ihan muunlaista tekstiä, mutta loppusäe kertookin sen, mistä runo sai nimensä.
Runosi kieli on jotenkin vanhatestamentillista ja siinä on vahva tuomion ääni. Nuo verbimuodot ”murtukoon”, ”tukahtukoon” jne antavat runon ilmaisulle voimaa ja paatosta. Kielikuvat runossasi ovat kauniita. Siinä ovat esillä kaikki elementit: maa, vesi, ilma ja tuli.
Käytät hienoja kontrasteja runossasi. Kallio murtuu hiekaksi, saveksi hajoaa se mikä on pysyvää, elämää tuova vesi myrkyttyy, rakkaus tukahtuu välinpitämättömyyteen (eikä vihaan, kuten monasti ajatellaan!) ja lämpö jäätyy. Vihakin jäätyy, se on mielenkiintoinen ajatus.
Voisiko tuon neljännen säkeen ”yhtälailla (se taidetaan kirjoittaa erikseen) kuin” korvata toisella sanalla, esim. ”kuten”?
Pari näppäilyvirhettä on tullut sanoihin ”murtukoon” ja ”kallio”.
Olet päätynyt jaottelemaan runon viiteen säkeeseen, joissa on kaikissa kaksi riviä. Voisiko muotoilu olla jotenkin vähän kevyempi? Pitkissä, samalla rivillä olevissa virkkeissä asiat saattavat hukkua. Minun piti ainakin lukea ne kohdat uudelleen ajatuksella. Voisiko tekstiä jakaa useammalle riville?
Viimeinen säe kokoaa mielestäni runon hyvin yhteen. Vapaus valita voi olla painava taakka.
Kirjoittamasi runo on synkän kaunis. Se on kuin tuomio – näin tulee käymään -mutta kuitenkin runon lopussa korostuu valinnan vapaus.
Opiskelen kirjoittamista ja haluaisin käyttää runoasi, antamaani palautetta ja sinun kommenttejasi palautteen antamiseen liittyvän opiskelutehtävän materiaalina. Sopiiko se? Kurssin opettaja näkee näin ollen myös tämän runosi ja antamani palautteen sekä sinun kommenttisi palautteestani.
