 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hieno ja surullinen runo, lähes novelli kahdesta eri ajan eläjästä ja sodan jättämistä loputtomista muistoista. Sota takuulla muuttaa ihmistä, ja luulen, että joko siviilipalvelukielteisemmäksi, ehkä joskus harvoin myönteisemmäksi. Hyvin kuvasit taistelutilannetta ja tuo loppu herkisti. Siviilipalvelumies kunnioitti kessua eri vakaumuksestaan huolimatta. Se tuntui niin hienolta. Kiitos tästä.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Nämä kaksi Vakaumusteemaan ympättyä runoa ovat jo varhaisempaa runokantaa itseltäni ja olen ne joskus jollakin aiemmin käyttämälläni kirjallisuusfoorumilla tuonut esiin. Tuo ensimmäinen herätti siinä määrin kahtiajakaantuvaa keskustelua, että päätin tämän toisen tehdä vastakohdaksi sille.
Nämä taisivat tulla hetkellisesti ajankohtaiseksi mediassa esiintyneen, varusmiespalvelusta koskevan uutisen tiimoilta. Uutinen taisi käsitellä eri sotilaspiirien alueella vaihtelevaa aseellisen palvelun suorittajien prosentuaalista määrää.
Tänne nämä kaivelin suoraan muististani, eivätkä nämä siis aivan alkuperäisia versioita vastaa. tein jälkimmäiseen jopa tietoisesti muutettua tapahtumaketjua tuon rintamatapahtuman kohdalla. tarinan sisältö on kutakuinkin alkuperäistä vastaava.
Enempiä selittelemättä: kiitos kertaalleen palautteestasi. On mukava saada kommentteja näihin hieman toisenlaisiinkin runoihin.