 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Lause on kirjoittajassa minulle tärkeintä. Joillakin kirjoittajilla hyvä lause on luonnostaan, jolloin se pomppaa esille yhdentekevästäkin tekstimassasta ja saa vainuamaan, että kyseessä kirjoittaja, etenkin, jos kirjoittaja kieltää edes lukevansa kirjoja ;) Kaikkihan eivät (syystä tai toisesta) halua mainostaa harrastavansa kirjoittamista. Minulle kirjoittaminen on aina yksityisasia, vaikka teksti julkaistaisiin :)
Runoissa hyvä lause on tietysti kaiken ytimessä, alku, loppu ja päätepiste. Näissäkin teksteissäsi lauseesi on notkea, hallitset monenlaista tyyliä ja rytminvaihdosta eikä sisällön puolellakaan ole tyhjänpäiväistä "runoilua".
Koska minulla on rajallisesti aikaa, niin käyn nopsaan runot läpi.
Ensimmäinen runo on hyvä, pieni tunnelmapala. Toinen runo samoin onnistuu välittämään turhautumista. Ainoa joka mietin, on se, että koiran ei tarvitsisi ehkä olla kuvitteellinen. Jos mainitset koiran rodun, runo saa lisäväriä ja persoonaa. Viimeinen lause päättää runon tehokkaasti kuin huutomerkki.
Kolmas runo on oikeastaan aforismi, sana ihminen (kuuluu sarjaan kuluneimmat kliseet) on vaikea saada hyvin "koneesta läpi", mutta onnistut. Myös toinen peiliaforismi on onnistunut. Rakkausrunossa on lentoa, kuuntelemista, tunne välittyy voimakkaasti lukijalle. Vastausta vaille olevasta miehestä kertova runo on runoista paras, se on tiheä, samalla yksinkertaisen tehokas. Tanssirunossa on punainen käsky, pelkkä tehokas kuva tämäkin - tämä runo kilpailee parhaasta edellisen kanssa.
Köyhyysrunossa on aivan liikaa ei-sanoja, muuten hyvä. Aiemmin mainitsin sulle isosta kirjaimesta, runoissa vähemmän on enemmän eli korostaminen lässäyttää runoa, ei tehosta. Köyhyysaihe on hyvä, siitä kirjoitetaan liian vähän runoja.
Ikearuno on sikermän ohuin, sen voi tiivistää yhteen lauseeseen eikä se ole tarpeeksi runo minun makuuni, vain tavanomainen ohikiitävä ajatus, ei monitulkintainen niin kuin runo. Viimeinen runosi yhdistää kivasti luontorunon perinnettä ja ihmisyhteisön kuvausta, hyvä.
Hyviä runoja, kiitos.
| 3 kohdetta - näytetään 1 - 3 |
Järjestys
|
| 3 kohdetta - näytetään 1 - 3 |
Olisin neljä tähteä antanut, sillä kun luin jutun uudestaan, niin eihän siinä ollutkaan tyhjäkäyntiä niin kuin ensilukemalta näytti. Ainoastaan tullikohtauksesta voisi tiivistellä pois lauseita eikä sitä hauskuutta tarvitse niin paljon alleviivata, anna lukijan oivaltaa enemmän pelkästä toiminnasta.Ajatusten kuvaamista kannattaa säännöstellä rajusti, se tuo tekstiin pitkäveteisyyttä, useimmiten toiminnan kuvaus riittää, ja senhän sä osaatkin jo (esim osuvia verbejä jne.)
Noin yleisesti mietin vielä undergroundia eli onko tarkoituksenmukaista, että hauskuutta alleviivataan liikaa. Jos otetaan vaikka Bukowski, jonka saattaa olla yksi esikuvistasi, niin hänhän on todella lakoninen. Oletko lukenut Raymond Carveria? Tekstisi tyyli myös hänet mieleen. Molemmat ovat todella hauskoja yrittämättä yhtään naurattaa lukijaa. Huumorissahan on se vaikeus, että lukijat väsyvät naurattamiseen ja nauramiseen todella nopeasti. Lisäksi ihmisiä naurattavat niin eri asiat, että huumori on aina riski. Humoristinen romaani on ehkä vaikein romaanin laji, varsinkin realistinen romaani. Siksi monet humoristiset romaanit ovatkin jo alkuasetelmansa puolesta askeleen irti arkitodellisuudesta.