 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Pidän tässä runossa sen yksinkertaisuudesta. Tässä ei ole turhia sanoja. Myös arvosteluni tulee olemaan lyhytsanainen. Sopii tähän runoon.
Mietin, miten jokaisessa vastaantulijassa oli pala häntä. Halusiko kirjoittaja nähdä jokaisessa hänet, vai toivoiko näkevänsä vai eikö voinut estää itseään näkemästä vai oliko pelkkä ihmisyys se pala?
Jokainen heistä yhteenlaskettunakaan ei riitä. Palapeli ei vain tule valmiiksi, kun vastaan ei kävele juuri se oikea. Romanttista.
