 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka mako!
Älä ota loukkauksena seuraavaa palautetta :) Se ei ole tarkoitus.
Tässä ei ole juurikaan sisältöä, ja se mitä on, on sekavaa. Tai ei ehkä sekavaa, mutta jollain tavalla tarkoituksetonta.
Tässä tulee tunne, että neljä koivua kutsuvat tulemaan ulos, mutta miksi? Minne? Mitä tekemään? Mikä koivuissa kutsuu?
Onko typerää olla sisällä? Miksi tomumaja? Mikä on tomumaja?
Kysymyksiä herää. Tästä jää melko vaillinainen kuva. Mielestäni tässä olisi voinut olla säkeitä lisää. Mitä tapahtuu ulkona? Mennäänkö edes ulos? Oliko ulos edes tarkoitus mennä? Miten minä koen kutsun? Haluanko ulos? Jne.
Olet kirjoittanut kivasti jotain, mutta minä en saanut tästä oikein mitään. Osaat kirjoittaa, ja toivoisin, että jalostaisit runot valmiimmiksi.
Kiitos!
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Ei en loukkaannu. Itse asiassa vaikeahan tuollaisesta palautteesta on loukkaantua, kun on hyvät perustelut. ;)
Olen kyllä hiukan eri mieltä muutamasta kohdasta, tai oikeastaan yhdestä vain. Mielestäni runo oli valmis =) Se ei tosin ole parhaimpiani.
Mielestäni on hyvä, että sinulle tuli noin paljon kysymyksiä, sehän on aivan mahtavaa!
En tiedä kannattaako minun avata tekstin taustoja, joka ikinnen maailman runo on kuitenkin kirjoitettu juuri siinä taustassa, misä se on kirjoitettu. Jos alkaisin taustoista kertomaan, saisin varmaan kertoa lopunikääni, näin pahoin pelkään :D
Täytyy tätä silti kuitenkin vähän avata.
Neljä koivua on mielesäni vertauskuva luonnolle, mutta ihan oikeastikin neljä koivua ikkunan takana. Jossain radiossa tai tv:ssä oli juttu joskus muinoin ihmisten vieraantumisesta luontoon ja ettei enää oikein osata liikkua tuolla metsässä ja metsä koetaan jopa pelottavana. Siitä se ajatus sitten lähti, luonto kutsuu meitä kun ollaan kuitenkin osa luontoa, vaikka välillä se unohdetaankin.
Tomumaja on viittaus kroppaamme, ruumiiseemme. Voi miettiä miksi runossa tomumaja, kun minä henkilö hengittää ja on sielukin vielä ruumiissa sisällä. Vai onko? Luonnon näkökulmasta toimintamme on melko sielutonta puuhaa.
Sori tämä puolustuspuhe, palautteesi oli paikallaan. Kiitos todella paljon siitä. Lupaan harkita pidemmän version tekoa. Nyt se tuntuu vieraalta.
Mietin vielä, että lyhyet runot kiehtoo sen vuoksi minua kun siihen jää pakosta aukkoja. Tässä runossa ei ehkä ollut tarpeeksi aukkoja ja kaksoismerkitykset jäi heikoiksi, en tiedä. Toisaalta taas, kaikkia runoja ei välttämättä pysty ymmärtämään, itelleni ainakin käy jatkuvasti varsinkin modernin runouden kanssa, joskus menee korkeelta ja kovaa. Sekin ehkä kuuluu runouteen, että joku päivä ei ymmärrä jotain, mutta vuoden päästä kaikki onkin ihan selvää.
Toivottavasti ehdit antaa palautetta muistakin teksteistäni joskus. Tarkoitan kaikista teksteistäni ;). Olen ymmärtänyt että, olet kiireinen. Ymmärrän sen, mutta... saa kait sitä toivoo :)
Kiitos vielä.