 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Runo koskettaa. Vaikka vähän tipuinkin kärryiltä. En ymmärrä, miksi kirjoittaja sanoo olevansa vahva, mutta rivien välistä tulkitsen, että hän on kuitenkin heikko. Kuitenkin runoon jää kiinni, jotakin herkkää on tässä tavoitettu. Joka rivin haluaa lukea. Säkeet ovat eheitä ja sydäntäriipaisevia. Ehkä niiden ei ole tarkoituskaan nivoutua yhteen vaan tässä kuvataan pitkän aikavälin tapahtumia.
Kahvinkeitin-kohta on hauska, runon henkilöllä taitaa olla jonkin tasoinen pakkoneuroosi ja tämä ominaisuus tekee hänestä mielenkiintoisen. Mukavaa, että jaksaa sitten kaikesta huolimatta syödä jäätelöä, nauttia kesästä ja olla hetkessä. Minä tykkäsin tästä! (kirjoitan vaan kriittisestikin, koska mielestäni hyväkin kirjoittaja tarvitsee kritiikkiä, sellainen Hyvä runo-fraasi ei rakenna ketään.
Olisi kiva lukea lisää tämän kirjoittajan runoja.
