 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei!
Runoja voi tietysti - siinä missä muutakin - tulkita monella tavalla. Jostakin syystä tulkitsen sen niin, että ihminen on kovin sidottu, kahleissa. Sidottuna niin maahan, yhteiskuntaan kuin omaan edistykseensäkin. En tiedä liittyykö se jotenkin siihen, millainen maailmankuvani on, mutta kirjallisuudessa käsite "viheliäinen" toistuu aina vain uudestaan ja uudestaan ihmisestä puhuttaessa. Sikäli se on tottakin, että on melkoinen taakka olla tiedostava eläin: jokainen tietää aikansa rajallisuuden, eikä eläimen kaltaisesti kykene elämään vailla tuota varjoa enää sen jälkeen, kun nuoruus on auttamatta jäänyt taakse.
Kiitos ajatuksia herättävästä runosta!
Aurinkoista kevättä!
