Pidin tästäki. Pienistä asioista kasvaa isompi kertomus.
Ainoa asia, joka riiteli makuani vastaan oli alun rimmaava säe mustalla - tuskalla... mittaamaton tuska on lisäksi puhkikulunutta kukkaiskieltä, joten runo paranisi keksimällä siihen jotakin omaperäisempää. (Sanan tuska voisivat kaikki kirjoittajat minun puolestani poistaa sanavarastostaan.) Mustalla merkitsemisen toistaminen kolmesti on myös liikaa, toisto on varovaisuutta edellyttävä tehokeino, epäonnistuu melkein aina.
Mutta hyvä runo kuitenkin.