 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tällainen runo olisi varmasti mukava saada ristiäislahjaksi äidiltä tai isältä.
Runoksi tämä on hyvä aihio, mutta viimeistelyn ja etenkin tiivistyksen varaa löytyisi. Runossa on hyviä ja mieleenpainuvia ilmauksia kuten "elämä hieroo vääristä paikoista" ja lopun hellittelysanat sekä leikkikehään pudonneista vanhemmista kertova säe kokonaisuudessaan. Sitten on myös suuria sanoja, joista lähtisin karsimaan: alkumeren pisara, jumalallinen valo, miljoonat valovuodet ovat suurellisia ja mahtipontisia eivätkä suinkaan lisää runon tehoa, vaan vähentävät koskettavuutta. Sisällössä on myös hiukan toistoa, josta voisi karsia, sillä runo ei toistamisesta ja varioinnista yleensä parane. Kävisin myös hiukan läpi runon sisältöä säe säkeeltä, paikoin on tunne nopeasti kirjoitetusta ja spontaanista runosta, jonka ilmaisut eivät ole loppuun asti harkittuja (esimerkiksi kohta hevosen eivät hirnu heikoille?) Tästä kuitenkin saa työstämällä hienon ja koskettavan runon, joka sopii monenlaisille kuulijoille.
