 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Runon alku on ihan hyvä, konkreettinen havainto, josta syntyy kuva. Jatkoa en oikein näe runona. Sen voisi kirjoittaa kokonaisiksi lauseiksi peräkkäin, mukana ei ole kuvia, vain ontolta kumahtavia käsitteitä, jotka minun korvaani ovat melkoisen mahtipontisia ja tyhjiä. Isien tomu, ihmisen osa, Jumalan käsi, syntyessä saatu velka, menet tulematta takaisin... nämä voisivat olla jopa parodiaa syvällisyyteen pyrkivästä aforistisesta runosta jossain viihdeohjelmassa, joten tuli mieleeni, onko tosissaan kirjoitettu?
