 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tavallaan pidin tästä runosta, siitä tulee mieleen romanttinen seinäkirjoitus vaikkapa jostain vankilasta. Sellaisessakin on omanlaistaan viehätystä, vaikkei se mielestäni varsinainen runo olekaan.
Jos runoksi ajatellaan, niin olen aikalailla samalla kannalla kuin muutkin, runokuvat ja kieli ovat todella kliseisiä ja kuluneita. Dramaattisesta aiheesta pitäisi yrittää kirjoittaa tuoreesti, muuten teksti ei kosketa lukijaa. Tuska, kaipaus, suru tai jokin muu sana pitäisi purkaa kuvaukseksi, muuten se on pelkkä sana, joka ei herätä lukijassa mitään sen erityisempää. Tässä juuri runon vaikeus onkin ja kirjallisuuden yleisemminkin.
