 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Runossa on liikettä ja tapahtumista, taitavasti aika pienistä aineksista. Viimeinen säe on mielestäni turhan osoitteleva tai romantisoiva. Tyydytä-sanan jälkeen ei mielestäni kuulu pilkkua. Nämä siis makuasioita.
Tänne kirjoitetuissa runoissasi ovat olleet teemana ihmissuhteet, joita olet käsitellyt tuoreesti ja tarinanomaisesti. Mielestäni monoliittirunossa käytit taitavasti sisäistä monologia, muut runosi ovat olleet sovinnaisempia. Sopisiko muihinkin runoihin "syvemmältä" tuleva kertojanääni? Miltähän tämä runo maistuisi, jos ei puhuttaisikaan me-muodossa, vaan sisäinen monologi ottaisi absurdimman ja epäsovinnaisemman otteen? Kannattaa miettiä, millainen mielikuvan lukija saa kerronnassa käytetyn persoonamuodon johdosta. Toki sisäisen monologin käyttäminen on huomattavasti vaativampaa. (Tämäkään ei ollut ehdotus, vaan ajatuksia pohdittavaksesi.)
