Review Detail

Kiitos palautteesta.
Osuit kohtaan jota mietin kirjoittaessa kauan. Tyyli jolla kirjoitin tämän on tarkoisella tehty hieman vanhakantaiseksi, mutta silti olin itsekkin epävarma juuri noiden mainitsemiesi sananlyhennysten kanssa. Mennyttä aikaahan ne kai ovat eivätkä nykykieltä ollenkaan. Päädyin kuitenkin käyttämään niitä kahdesta syystä. Ensinnäkin halusin tehostaa vaikutelmaa, että runo olisi vanha. Ja sen kirjoittaja olisi voinut kirjoittaa sen, esimerkiksi sata vuotta sitten. Tällä ajattelin että lukijalle voisi syntyä illuusio siitä kirjoittaja on kuollut henkilö, jolloin perspektiivi runon ymmärtämiseen toivoakseni muuttuisi. En tiedä onnistuinko, mutta ajatus meni näin. Toinen syy löytyy suusta. Kirjoitin säkeet aika monta kertaa uusiksi ja vaihtelin myös kirjoitusmuotoa. Esim. Kieli ja kiel. Lopulta valitsin aina sen vaihtoehdon, joka sointui omasta mielestäni paremmalta suussa. Ja kun noita tavuja päässään kerrasta toiseen tavaa niin jollain tapaa oikean valinnan marginaalit ikäänkuin hämärtyvät, virheellisiä valintoja voi sattua. Mutta niinkuin taruh:llekkin vastasin, niin iso osa runoa tapahtui päässäni, joten ymmärrän hyvin miksi ne kuulostavat lukijan päässä erilaiselta. Itseasiassa muiden runoja, ja joskus pitempiäkin tekstejä lukiessa melkein toivoisi, että mukana olisi jonkinlainen saateteksti että pääsisi jotenkin mukaan kirjoittajan aivoituksiin.

Minua itseäni on jäänyt vaivaamaan kaksi asiaa.

Kaksi ensimmäistä säkeistöä käsittelee itseasiassa samaa teemaa eli kiirettä. Mitä useammin olen tämän lukenut läpi sitä enemmän se minua häiritsee. Kumpi vain kahdesta ensimmäisestä säkeestä olisi voinut aloittaa runon, mutta sitten teeman olisi ainakin hieman pitänyt muuttua.

Toisekseen. Viimeisen rivin aloittaa ‘mutt’. Neljä vaihtoehtoani olivat ‘vaan’, ‘mutt’, ‘mutta’ ja ‘ja‘.