 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kaunista, seesteistä mielenmaisemaa, johon sekoittuu rippunen kaihoa. Loppusoinnullisuus on tässä hieman kaksiteräinen miekka, se toisaalta ihastuttaa, toisaalta sitoo ja ohjaa runoa liikaa. Uskon, että silmään pistävät sanat, kuten kilinää, ovat enemmänkin loppusoinnutuksen kuristavaa köyttä kuin inspiraatiota. Saatan toki olla väärässä.
Loppusoinnutus ja pitkät säkeet tekevät runosta hieman raskaan lukea. Kokeilisin jakaa säkeitä enemmän, jotta ilmaisu saisi ilmaa ja sen kauneus tulisi paremmin esiin. Kiitos runosta :)
