Moikka neito!
Uhh. Ei toivoa, ei ystävää, ei uskoa, ei mitään. Pelkkää ankeutta. Olipas synkkä! Muista, että konflikti ja pienikin uskon ja toivon häivähdys luo lukijassa voimakkaampia mielikuvia, kuin se että kaikki on tasaisen ankeaa. Eli tuntemusten herättäminen lukijassa vaatii odottavaa samaistumista. Sen voit toki vilauttaa ja vähän tarjota, mutta viedä sitten pois!
Huolellisuudesta.
"Katseet välttelevit.
Friikki.
Viheltelet yltyivät.
Hutsu.".
Varmaankin välttelivät ja viheltelyt? Pikkujuttuja, mutta ainakin minua lukijana häiritsee.
Mietin myös miksi katseet välttelevät? Eivätkös kiusaajat yleensä ole melkoisen estottomia?
Todella synkkää, ja on taito sinänsä, että pystyy noin kirjoittamaan!
Kiitos!