Moikka kesäsade!
Runon ajatus on selkeä, mystinen ja kaunis!
Ensimmäinen juttu, joka pisti silmään, on tuo "kuin kutsui minua.". Näkemykseni mukaan sen pitäisi olla "kun kutsui minua." tai "kutsui minua.". Nyt se ikään kuin kutsui minua, mutta ei kuitenkaan.
Kenties hieman epäselväsi minulle jäi muutamien pilkkujen tarjoitus, esimerkiksi "Ihan tyhjästä, eteeni.". Mielestäni tuo olisi toiminut loistavasti ilman pilkkuakin, sillä predikaatin (ilmestyi) poisjättäminen, sanajärjestyksen muuttaminen ja objektin (vene) antaminen lukijalle jo edellisellä rivillä luovat riittävän runollisen vaikutelman. Tuo pilkku vain hämmentää lukijaa.
Hieman jäi pimentoon mitä rajalla tapahtui, mutta tietyt asiat onkin hyvä jättää lukijalle pureskeltaviksi! :D
Pidin!
Kiitos!