 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka haterain!
Tietyssä mielessä olen Kulmalan palautteen kanssa samaa mieltä, vaikkakin olen sitä mieltä, että laulujen sanoituksilla ja runoilla on todella paljon yhteistö, joten en koe sitä pahana.
Se, mikä hieman kaihertaa, on runon kokonaisvaltainen lohduttomuus. "Sinua" ei ole, eli vastakaikua ei löydy edes pahassa mielessä. Henkilö ei näy tai haista, mutta kuuleeko? Miksi kyselee pelastusta muodossa pelasta, eikä passiivissa pelastakaa? Eli minulle tuli mieleen, että jonkun kuullaan olevan, mutta joku ei vastaa. Lisäksi pohdin, paloiko maailma yleensä, vai vain kertojan maailma, sillä jos koko maailma paloi, miten joku voi olla pelastamassa? Vai onko pelastajakin pelastusta vailla? Eli onko molemmat, jonka toinen kuulee ja pyytää apua, sekä toinen josta ei lukija tiedä mitään, pelastuksen tarpeessa ja lähekkäin? :D
Hitto :D Loit kyllä ajatuksia! Kiitos siitä!
