 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka wilshirist!
Runosi tunnekuvaukset ovat kattavia. Se luo mielikuvaa kokeneesta ja itsetietoisesta ihmisestä. Loppu hämmentää minua hieman, sillä en osaa yhdistää toisen vuoksi elämistä kokeneen ihmisen tunnekuohuihin.Eli sanoma, jos runossa sellaista olet halunnut painottaa, jää minulle hieman epäselväksi.
Löysin runoihin tutustuessani tuollaisen linkin, jossa on melko selkeää asiaa runoista. http://www2.amk.fi/mater/kulttuuri/sanataide/files/Runo/rakennetasolla.htm
Älä käsitä väärin. Linkkasin vain siksi, jos lydät sieltä jotain ajatuksia itsellesi.
Mietin tuota, mitä sanotaan runon rytmityksestä. Tuo alun listaaminen ei ole kovin rytmistä, eli se muistuttaa lähinnä kakofonista sanojen yhteenliittämistä...no ehkä vahvasti sanottu. Mielestäni olisit voinut jatkaa tuon erotan - sanan käyttöä, vaikka läpi koko ensimmäisen säkeen. Se olisi tuonut rytmiä, kun tarkkaan miettii, mitä milloinkin erottaa :D
Tuo lopetus on kyllä hämmentävä, mutta kenties se ei olekaan huono. Mitä useammin tuota luen, niin sitä hienommalta tuo irrallisen oloinen lopetus tuntuu. Se on jotain, joka jättää ajatuksen leijumaan.
Kiitos!
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Kiitos linkistä. En käsitä väärin, vaan tuo on juuri mitä tarvitsen. En handlaa runojen sääntöjä enkä tiedä rytmistä tai muusta paljon mitään. Alan nyt huomata, miten erilaiset runot kuulostavat erilaisilta.
Tykkään vähän yllätyksellisistä lopuista, mutta tarkoitus ei ole kuitenkaan tehdä niitä irrallisen tuntuisiksi. :)