 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka babel_ojanperä!
Harvinaisen selkeä runo...ainakin kuvainnollisesti. Se, mitä todella haluat sanoa runolla onkin sitten aivan eri juttu.
Kuvailet kauniisti ja voimakkain mielikuvin sadetta, mutta tuon kuvailun taakse tuntuu kätkeytyvän jokin ayvempi sanoma. Kaipaus tai rakkaus. Ehkä jopa viha tai eron tuoma tuska. Itse uskoisin tähän viimeiseen tai ikävään.
On kuin kuvailisit naisen aiheuttamaa tilaa sateeksi, joka sotkee maailman, mutta jonka odotetaan väistyvän. Kuin suru, joka vääjäämättä astuu sivuun, tai kaipaus, joka poistuu kun tapaa rakkaansa jälleen.
Mutta linnut. Kenties viittaus siihen, että ilman sinua voin kulkea oikeaan suuntaan, välittämättä tunteista ja vaikeuksista joita tällä hetkellä on.
Kiitos kauniista runosta!
