 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kiitos novellista Luinwen!
Täytyy sanoa, että osaat luoda tunnelmaa! Erityisesti nostan esille ahdistavan kuvan naishenkilöstä, jonka elämänhaluttomuuden saattoi tuntea!
Kuitenkin annoin vain kolme ja rapiat pisteiksi. Selvitän hieman miksi näin.
Pilkkujen kanssa hieman viilailua. Ensimmäisessä virkkeessä laittaisin itse pilkun ennen "...ja kun erotin..." ja-sanaa. Samanlaisia pilkkuhommia oli muuallakin tekstissä. Pikkujuttu kuitenkin.
Ensimmäinen häiritsevä asia tuli niinikään ensimmäisessä virkkeessä. Aloitit hyvin jäljistä jäälle ja nostit jännistystä, jonka mielestäni latistit kuitenkin seuraavalla sanavalinnalla "...ehdin jo säikähtää.". Itse olisin käyttänyt sanaa "säikähdin", sillä tuo, miten olit kirjoittanut, paljastaa heti, että mitään ei ollut sattunut (vaikkakin se käy ilmi jo seuraavalla rivillä).
Tästä pääsenkin jouhevasti toiseen häiritsevään asiaan, eli sanamuodot ja -järjestys. Kirjoitat "Kiskoin äkkiä saappaat jalkoihini...". Tämää kuulostaa hassulta ja mielestäni "Kiskoin äkkiä saappaat jalkaani..." olisi ollut parempi. Tämä on hieman sama, kuin se, että vedin housut jalkaani. Eli vaikka esine itsessään on monikkomuotoinen, kannattaa käyttää yksikköä. Se on hieman sama kuin että ottaisin sakset käsiini.
Samaan asiaan liittyen kirjoitat myöhemmässä vaiheessa kuinka kyynel (yksikössä) valuu molemmista silmistä, jossa kenties parempi ratkaisu olisi ollut "kyyneleet alkoivat valua poskille" tai vastaavaa.
Sanajärjestyksestä pari esimerkkiä. Kirjoitat "...,mutta uhka silti säilyi.". Minun korvaani sointuisi paremmin "..., mutta uhka säilyi silti.". Kirjoitat myös "Asetin hänet korituoliin istumaan pienessä eteisessä.", kun oma näkemykseni olisi seuraava, "Asetin hänet pienessä eteisessä korituoliin istumaan.". Nämä tosin on hieman makuasioita, mutta tulipahan sanottua.
Hieman tuhisten, ja palautekynä sauhuten, luin ensimmäistä kappaletta, mutta sitten tuli toinen kappale! Tarina riuhtaisi minut mukaansa, enkä saanut kerättyä juuri lainkaan kritiikkiä kappaleesta, joka alkaa sanoin "Hänen suunsa..." ja päättyy "...tuntemaa tuskaa.". Tämä oli mahtavaa luettavaa! Hyvää, erinomaista dialogia, tunnelmaa ja asioita jotka tuntuivat todellisilta! Mahtavaa! :D
Muutamia täytesanoja olit ängennyt novelliin. Esimerkkinä kaksi poimintaa. Kirjoitat "Mikä tarmonpuuska sitten olikaan saanut hänet aiemmin liikkeelle, se nyt valui hitaasti hänestä pois.". Mielestäni pilkun jälkeinen "se nyt" on täysin turha ja ainoastaan sekoittaa muuten hyvin kirjoitettua virkettä. Kirjoitat "Hän siis todellakin oli poissa.". Jälleen mielestäni "siis todellakin" on turha ja syö tunnelmaa.
Nämä jälleen minun ajatuksiani ja toivon, että ymmärrät tehneesi hyvää jälkeä erityisesti toisen kappaleen kanssa, eikä tarkoitukseni ole nuijia Sinua kirjoittajana! :D
Kaiken kaikkiaan, kuten jo sanoinkin, osaat luoda tunnelmaa ja osaat kirjoittaa! Jos olisin Sinä, satsaisin vielä hieman lisää tarkastuslukuun (joka tosin itseltänikin menee usein ihan vasurilla).
Kuitenkin, vaikka nyt paljon kritiikkiä tulikin, korostan, että tunnelma ja ahdistus koko novellin ajan olivat käsin kosketeltavissa ja muutamista kritisoimistani asioista huolimatta kirjoitustasi oli helppo lukea ja henkilöt sekä tapahtumapaikka oli helppo nähdä "sielunsilmin"!
Olisin antanut ilman muuta ainakin nelosen tähdiksi ilman ensimmäisen kappaleen lievää kompurointia! Hyvä! Älä missään tapauksessa luovuta tarinasi naisen tavoin, vaan lisää paperia koneeseen!!!
Kiitos novellista!
