 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Deathless!
Tunnelmallisen novellin olet saanut kirjoitettua! Sitä oli mukava lukea!
Muutamia huomioita ja ajatuksia, joita tekstisi herätti.
Lauseenvastikkeista sen verran, että niiden käyttöä kannattaa miettiä. Kirjoitat, "..., saaden ilman tuntumaan...". Toinen vaihtoehto voisi olla esimerkiksi "..., tuntuu, että pian sataa.". Maistelin vaihtoehtoja suussani, eikä sinunkaan malli ollut huono, kuitenkin kuvailuun mielestäni lauseenvastikkeet sopivat harvoin...minun mielestäni. Jaksan aina kaikille motkottaa siitä, että oma tuotos kannattaa lukea itselleen ääneen ja aina myös useiden vaihtoehtojen "mallailu" tuottaa parempaa lopputulosta.
Kerrot rähjäisistä farkuista ja huppareista vertaillen niitä muiden hienoihin vaatteisiin. Tähän on varmasti jokainen törmännyt elämässään! Hyvä kuvailu! :D
Kun kerroit Lotan vaatteista, kuvailit seuraavasti, "Hän on laittanut...". Itse käyttäisin esimerkiksi "...on pukeutunut...". Lause tuntui jotenkin kankealta. Taas ainoastaan minun mielipiteeni.
Kappale "Kohotan katseeni... - ... Mitä tämä tarkoittaa?" on mainio! Hyvä!
Mieti tarkkaan, koska käytät pilkkua tai pistettä ja koska esimerkiksi ja - sana olisi parempi. Esimerkkinä seuraava: "Lotta pysähtyy aivan eteeni. Hän vilkaisee minua,...". Ajatuksena vain seuraava, "Lotta pysähtyy aivan eteeni ja vilkaisee minua,...". Piste, ja monesti pilkkukin, katkaisee lukemisen eli tekee pienen tauon ja toisinaan se tekstin sujuvan lukemisen kannalta ei ehkä ole hyvä.
Kirjoitat, "Kuuluu käsien taputusta, mutta minä en taputa.". Mielestäni "käsien on aivan turha täytesana. Tokihan jaloillakin voinee taputtaa, mutta uskon, että lukija ymmärtää vaikka olisit kirjoittanut ainoastaan "kuuluu taputusta". Minulle kustannustoimittaja sanoi, että asia kannattaa aina pitää lyhyenä ja antaa lukijan ajatella ja luoda mielikuvia. Mielestäni onnistut tässä samaisessa asiassa kappaleessa jota kehuin, sekä lopussa.
Palaan vielä kerran lauseenvastikkeiden käyttöön. Kirjoitat, "Seison paikallani, tuijotan hänen peräänsä...". Tähän olisi kenties sopinut seuraavanlainen lauseenvastike "Seison paikallani tuijottaen hänen peräänsä...". Noin ajatuksena jälleen.
Nyt, vaikka palaute olikin pääasiallisesti negatiivista, täytyy sanoa, että osaat kirjoittaa ja erityisesti viimeinen kappale dialogeineen sai kylmän värähdyksen minussa aikaan, eikä sitä tapahdu usein! Olit hienosti onnistunut luomaan tunnelman ilman turhia keskeytyksiä ja välijargoneita. Täyttä asiaa ja ainakin minulle lukijana syntyi mielikuva, joka oli todentuntuinen ja siihen oli helppo heittäytyä mukaan!
Melkein toivon, että et suunnittele tarinalle jatkoa, sillä siitä tulee äkkiä liian siirappia! Kiitän myös siitä, että turhat koskettelut ja pussailut (Hollywoodmaiset sankariviettelyt) jäivät pois! Se olisi tuhonnut ujohkon pojan hahmon täysin!
Kiitos kauniista tarinasta!!!
