 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi PikkuMutisia!
Sanon ihan alkuun että pidin novellistasi, joten palaute mitä annan, ei ole tarkoitettu lyttäämään Sinua! Itse en Sinun ikäisenä osannut kunnolla kirjoittaa nimeäni :)
Ihan ensin pistää silmään toisto. Kirjoitat ensimmäisessä lauseessa sanat pienessä, rauhaisassa, pikku ja rauhassa. Vältä samankaltaisten sanojen käyttöä toistuvasti.
Ajatukseni, Amerikkalaisessa pikkukaupungissa ihmiset elävät elämäänsä rauhassa.
Puhuit maista, mutta Amerikan lisäksi et kerro toista maata :)
Ja puhut sairaudesta, jota isä ymmärtää, mutta ei selviä mikä sairaus on kyseessä.
Eli vaikka monesti kirjoittajat sortuvat selittelemään liikaa, on toisinaan hyvä että kertoo tarpeeksi.
Muista että pisteen jälkeen tulee iso kirjain :)
Silloin kun kirjoitatjotai tunteellista taikoskettavaa, niin ota oikeistaasioista ote. Kerrot että pojan katseessa oli jotain omituista. Tähän tulee tarttua. Omituinen on liian yksinkertainen käsite romantiikassa. Pelottiko se? Kutsuiko se luokseen? Aiheuttiko se tunteita?
Ajatus, pojan katseessa oli jotain, joka sai perhoset liikkeelle Jasminen vatsassa. Pojan kosteat ruskeat silmät olivat kauniit, ja rauhoittivat Jasminea.
Jotain tuon suuntaista. Omituinen tarkoittaa vain että Sinä näet tilanteen, ja pystyt mieltämään omituisen, mutta on taito välittää tuo tunne lukijalle.
Vältä puhekielen ilmaisuja kuten meinannut. Sen voi korvata vaikka voinut, saattanut pystynyt jne.
Pikkuisen vielä pilkuista.
Pilkku erottaa virkkeen lauseet toisistaan, ja jos kyseessä ei ole luettelo, täytyy pisteen ja pilkkujen välillä olla aina predikaatti (verbi).
Eli alun lause kuuluu kirjoittaa Amerikassa pienessä rauhaisassa pikku kaupungissa elää ihmisiä kaikessa rauhassa. Elää on predikaatti, joka muodostaa lauseen.
Suutelukohtaus on kaunis! Ja dialogi (vuoropuhelu) mainiota!
Toivottavasti en lytännyt Sinua liian pahoin! Osaat kirjoittaa ja jälki on kaunista!
Hyvä! Kiitos!
