 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kiitos Pweep!
Ihan alkuun haluan sanoa, että tällainen kritisointi on aina helppoa, sillä toisten teksteistä löytyy helpommin virheitä, kuin omista.
Olet saanut hyvin typistettyä ahdistuksen viimeiset hetket tiiviiseen pakettiin! Jos kirjoituksesi lukisi ilman tarkoitusta antaa palautetta, arvioisin sen erinomaiseksi! Alla kuitenkin muutamia asioita, jotka tökkäsivät minua silmään.
Kirjoitat lyhyitä lauseita, joka sinänsä on hyvä, mutta toisaalta se hieman syö tunnelmaa. Esimerkkinä kaksi ensimmäistä lausetta, jotka olisit mielestäni voinut yhdistää yhdeksi virkkeeksi vaikka seuraavasti. ”Istuin hiljaa sairaalasängyn vieressä ja seurasin, miten nopeasti ja kylmästi elämä saattoikaan ihmisestä lähteä.”. En sano, että tämä on kaikkien mielestä oikea ratkaisu, mutta ajatuksena sinulle.
Kirjoitat, ”Viimeiset kyyneleeni putosivat sängyn reunalle.”. Miksi ne ovat viimeiset? Sain kuvan, että on itketty niin kauan, että kyyneleitä ei enää ole. Pohdiskelin vaihtoehtoa sille, että vain kyyneleet (ilman sanaa viimeiset) olisivat pudonneet.
En tiedä miten yleensä kirjoittavat viimeistelevät tekstejään, mutta tiedän ainakin itsestäni että kun luen ääneen tekstin ja maistelen sanoja, löytyy yleensä vaihtoehtoisia tapoja kirjoittaa.
Sanon tämän siksi, että mielestäni yllä olevaankin liittyen, on tunteellisessa tekstissäsi hieman siihen sopimattomia sanoja, kuten tuo putosivat, jonka voisi kenties korvata sanalla vierivät tai tipahtelivat.
Samaan tunteellisuuteen liittyen käytät paria täytesanaa, joiden ajatuksen lukija tietää muutoinkin. Esimerkiksi ”Nyt oli aika, päästää käteni irti, vaikka en olisi halunnutkaan.”. Oma ajatukseni oli seuraavanlainen, ”Nyt oli aika päästää irti, vaikka en olisi halunnutkaan.”.
Kirjoitat, ”Kaikki muistoni mieheni kanssa tulvivat mieleeni, ja hymyilin nyt uskottavammin.”. Virke on kaunis! Ja kuitenkin hieman elämystä katkoo parin sanan muodot. Näkemykseni olisi seuraava, ”Kaikki muistot miehen kanssa tulvivat mieleeni kauniina ja lämpiminä, ja hymyilin uskottavammin.”, eli toisin sanoen uskon, että jos hieman pidempään maistelisit sanoja ja pohtisit vaihtoehtoja, saisit sellaisia kirjoituksia aikaan, että minullakin tulisi itku! :D
En tarkoita, että omat esimerkkini olisivat jotenkin täydellisiä, tai edes hyviä. Yritän ainoastaan jotenkin kömpelösti tuoda ajatuksiani esille.
Vertauksesi satujen kaltaiseen ihmeeseen, joka jää toteutumatta on mainio! Todellisuus, toiveet, turhanaikainen lapsen usko kohdatessa betoninluja, kylmä totuus elämästä, jolloin kaikki toivo loppuu välittyy mielestäni erinomaisesti lukijalle. Hetki jolloin kaikki sadut päättyvät! Hyvä! :D
Kokonaisuutena pidin kirjoituksestasi paljon! Hieman lisää tunteellisuutta ja veden lailla noruvia lauseita, niin jo tulee tippa silmään raavaammallakin kollilla! :D
Kiitos kirjoituksesta!
