Review Detail

Hei Aradia!

Tarinassasi oli jotain kaukaisesti tuttua! Ainakin se herätti dejavu tunteen.

Suhtauduin hieman epäilevästi Runous ja romantiikka aiheeseen, mutta täytyy myöntää, että olit saanut pakettiin onnistuneen kokonaisuuden!

Muutamia asioita, joita tuli lukiessa mieleen:
- Pilkkuja voisi mielestäni olla muutama enemmän, esimerkiksi ”…pistävät ruskeat silmät, tuntui kuin…” ja ”…asunto oli hyvin pieni ja sotkuinen, sen näköinen…”. Eli selvemmin päälauseet irti sivulauseista.
- En ole seuraavasta sanomastani varma, mutta tuntuisi ainakin minun silmään luontevalta, että lainausmerkkien sisällä olevat vuorosanat alkaisivat isolla alkukirjaimella.
- Et kerro juuri päähenkilön taustaa ja mielestäni se sopii tekstiin erinomaisesti. Lukijalle jää itselleen vapaus mieltää päähenkilö. Sama koskee ulkonäköä. Jos teit tuon tarkoituksella, kuten ainakin oletan, niin mahtavaa! :D
- Paikoin lauseet tuntuivat hieman vajailta. Esimerkiksi seuraava lause, ”…välillä olin lehmä ja ties mitä muita…”, oma ehdotukseni olisi ”…välillä olin lehmä, välillä huora ja ties mitä muita…”.
- Olen varma, että sinulla on erittäin selkeä kuva tuntemuksista ja miljööstä, sekä ahdingosta, jota päähenkilö kokee. Olisin toivonut hieman enemmän ”revittelyä” ahdingolla ja synkkyydellä. En sano, että tarina on alultaan iloinen, mutta käsittelet tietyt asiat mielestäni melko pintapuolisesti. Esimerkiksi kun mainitset työttömyyden, rahavaikeudet ja sen mukana tuoman tuskan. Muiden töitä on aina helppo arvostella ja viisastella ja siksi ohessa ajatukseni lisästä laskukohtaan. ”Kasaantuvat laskut saivat Allanin raivostumaan pienimmistäkin tekemistäni virheistä ja hän kävi käsiksi jos edes vilkaisin häntä väärin, tai arvostelevasti.”.
- Mielestäni ensimmäinen kohtaaminen Timin kanssa oli erinomainen ja siihen oli helppo päästä sisään. Kaupassa töissä ollessa, viimeinen keskustelu ennen poliisia tuntui hieman kankealta.
- Eli yhteenvetona enemmän pilkkuja ja lisää fiilistelyä, sillä osaat selvästi kirjoittaa!

Loppuun on pakko sanoa, että kohta, jossa päähenkilö sanoo ”sinä keitit puuroakin”, on yksi koskettavimpia, joita olen aikoihin lukenut. Koko kappale oli mahtava! :D Myös tarinan alun ja lopun sitominen siltaan oli hieno oivallus!

Kiitos hyvästä romanttisesta tarinasta!