 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tässä vielä ilmaisena uusintana se kommentti aikaisemmasta.
"Huomasin nyt vasta kommenttisi. Tarkoitan sillä sitä, että jos alat kertoa tarinaa imperfektissä (menneessä ajassa) niin pysy siinä, vaikka kuvailisit nykyhetkeä. Kun kuvaat menneitä tapahtumia, se kirjoitetaan pluskvamperfektissä. Heitän hatusta esimerkin.
"Katselin kaunista auringonlaskua ja tunsin kaihon aistiessani vieressäni olevan tuolin tyhjyyden. Hän ei ollut enää kanssani, vaikka kuinka sitä toivoin.(Nykyhetki) Vuosikymmenien ajan olimme yhdessä iltaisin katselleet laskevaa aurinkoa. Olimme eläneet jaetusta rakkaudesta toisiamme kohtaan. (Menneisyys) Mutta nyt olin yksin. Edelleen rakastin, mutta sydämeni oli yksinäinen (Nykyhetki)" Huomaatko aikamuotojen eron?
Vielä täsmentäisin dialogin merkitsemistä. Heitän taas esimerkin.
- Minä rakastan sinua, kuiskasin ja kyyneleet vierivät pitkin poskiani. - En halua menettää sinua, ethän lähde luotani?
- Kultaiseni, en minä jätä sinua, hän vastasi ja tarttui minua kädestä.
Eli, jos sama ihminen jatkaa puhumista, kuten ensimmäisessä repliikissä, niin se merkataan suoraan tuohon perään. Mutta vaatii väliin jotain, joka selittää tauon puheessa (esim. itku)."
