 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Vuorenhelmi!
Mielenkiintoinen ajatusleikki! :D Kenties nimen olisi voinut valita sopivammaksi, mutta se on pikkujuttu.
Vertauksista.
"Oikaisen epäröivin askelin puiston poikki, ikään kuin kelluisin epätodellisessa ulottuvuudessa, mutta jalkani tottelevat.".
Minkälainen on epätodellinen ulottuvuus ja miten siellä voi kellua? Ehkä seuraavasti, tuntuu, kuin joku toinen käskisi minua vastusteluistani huolimatta, ja jalkani tottelevat.
Hieman samaan liittyen.
"On kirpeä alkukevät, aurinko on antanut vihjeen kuumasta päivästä ja niinpä lyhenevät hameet värittävät katukuvaa.".
Ajatukseni:
"On kirpeä alkukevät. Aurinko lämmittää mukavasti, ja lyhenevät hameet värittävät katukuvaa.".
Lisäsin myös pilkun ennen ja - sanaa, sillä lauseilla ei ole yhteistä jäsentä.
Kannattaa lukea kirjoittamansa itselleen ääneen, niin tietyt kankeudet kyllä huomaa. Jonkin verran häiritsi se, että taustat ja loppuratkaisu, eli se miten tuosta juttu eteni, puuttuivat.
Kiva mielikuva ja selkeää tekstiä! Hyvä!
Kiitos!
