 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Luinwen!
Kaunista! :D Aihe on yksinkertainen ja erittäin helposti luettava!
Muutama huomio.
Pilkuista pari sanaa. Otin kolme esimerkkiä.
Kirjoitat,
"...meidän olisi oikein mukava kävellä yhdessä, täällä puistossa.”".
"...kun me kävelimme kaupungilla, puistossa, joen rannalla.".
"Sade loppui enemmin tai myöhemmin ja sitten paistoi taas aurinko.".
Ajatukseni,
"...meidän olisi oikein mukava kävellä yhdessä täällä puistossa.”".
"...kun me kävelimme kaupungilla, puistossa joen rannalla.".
"Sade loppui enemmin tai myöhemmin, ja sitten paistoi taas aurinko.".
Eli pilkku erottaa lauseet toisistaan tai "halaa" päälauseen katkaisevaa sivulaisetta.
Ensimmäisessä lainauksessa erotit pilkulla tekemisen paikan, otin pilkun pois.
Toisessa erotit pilkulla lisämääritteen lisämääritteestä pilkulla. Otin senkin pois :D
Kolmannessa erotin päälauseen sivulauseesta pilkulla, sillä "ja sitten paistoi taas aurinko." ei ole yksinään selkeä, ja siksi sivulause.
Kirjoitat, "Juttelimme niitä näitä, emme mistään tärkeästä, sillä mikään ei ole painunut mieleeni, mutta sitten hän sanoi, kun tuli hiljainen hetki, kun hänestä tuntui, että hänen on pakko sanoa jotain ja murtaa tämä hiljaisuus:".
Tämä on hieman kankea ja vaikeasti luettavissa. Ajatus tulee lopulta selvästi esille ja kuitenkin vei pari lukukertaa että ymmärsin. Sinne joukkoon on mielestäni sujahtanut myös yksi sopimaton "ole" - sana.
Ajatukseni, "Juttelimme niitä näitä, emme mistään tärkeästä, sillä mikään ei painunut mieleeni. Olimme hetken hiljaa, ja aina kun tuli hiljainen hetki hänestä lopulta tuntui, että hänen on pakko sanoa jotain ja murtaa hiljaisuus:".
En väitä että tuo on paras ratkaisu, mutta ajatuksena.
Ajatuksesi on kaunis (hieman toistoa). Eli se, että jostain ei niin kovin merkittävästä jää muisto, joka säilyy aina! Hieno ajatus! Tai kenties ei voi sanoa ihmissuhteen olleen merkityksetön, mutta kuitenkin :D
Kiitos novellista!
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Tunnen pilkkusäännöt oikein hyvin. Tässä kyseisessä novellissa pilkkuja on käytetty paljon, sillä kirjoitin tekstin Kafka-kautenani... Luin siis erittäin paljon Kafkaa, jonka novellien kielessä on käytetty tehokeinona erityisesti juuri pitkiä lauseita, listoja, ja muutenkin sellaista sivulauseesta sivulauseen perään muodostuvasta tekstistä.
Juuri siksi novellista löytyy tuo yksi pidempi lause, jossa on kaksi kun-alkuista sivulausetta. Lausetta voisi muokata sen verran, että toisen pilkun tilalle laittaisi puolipilkun, mutta mitenkään muuten en koskisi siihen, sillä juuri siitä se tekstin "kafkamaisuus" mielestäni näkyy parhaiten.
Harmittaa kun takerruit pelkkiin pilkkusääntöihin ja tekstin ulkoasuun, ja itse tekstiä; sen kuvailua ja kerrontaa, et kommentoinut kuin vain parilla lauseella. Kommentista ei ole minulle paljoa apua tulevaisuuden tekstien kohdalla.