Pidän tarinasta, vaikka se on synkkä ja vailla onnellista loppua. Kirjoittaja-minän ahdistus välittyy selvästi. Luen yleensä tarinat ensin pikaisesti; kiinnostavat tutkin sitten tarkkaan. Näin tein tähänkin juttuun tutustuessani, joten huomasin vasta toisin lukemisin, että kyseessä oli miespari. (Alun perin pidin pikanttina yksityiskohtana sitä, että valokuvaajaksi oli kirjoitettu nainen. Yleensä tarinoissa kuvaaja on mies...)
´Kuollut kuin yliajettu orava`-ilmaisu kuvaamassa epämiellyttävää hymyä sävähdytti tuoreuttaan myös minua.
Lisää näitä luettaviksi, kiitos!