 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Niin, näinkin voi runon kirjoittaa, huomasin. Lukiessani jäin ymmälleni: omintakeinen sanajärjestys, joka vihjaa runoon mutta loppu- ja alkusoinnut puuttuvat. Luin sisältöä ja oivalsin: runohan tämä on. Aluksi lukijalle leijaili kepeää tähtipölyä, sitten tuli tunteiden romahdus, ja niskaan satoi avaruuskiviä. Huuma ja pettymys ... niistähän runoissa usein riudutaan.
