Luku 7 ”Oletko vielä elossa Rose?”
”Oletko vielä elossa Rose?” Charlie kysyy tädiltään. Rose istuu lattialle vajonneena. Hänen polvensa pettivät hänet.
”Olen.” Rose vastaa ääni väristen.
”Hyvä. Sillä minä ehdin jo säikähtää, että sinä et olisikaan ollut täällä läsnä enää.”
”Olen minä elossa. Ihmeen kaupalla, mutten vain pääse ylös tästä lattialta. Voisitko ojentaa minulle kätesi Charlie?”
Charlie ojentaa Roselle käden tartuttavaksi. Rose tarttuu siihen kuin pelastavaan köyteen. Charlie kiskaisee hänet ylös lattiasta. Hän kannattelee Rosen painoa tämän vyötäisistä. He tahtovat kummatkin juosta karkuun. Heillä vain ei ole paikkaa, minne piiloutua ufoilta. He uskovat siihen, että heidät löydetään kumminkin. Oliot vainuavat heidät helposti.
Charlie katsoo tätiään. Hän tahtoo vakuuttaa Roselle aikovansa suojella häntä. Charlie aikoo pelastaa heidät molemmat. Rosen voimat ehtyvät. Hän alkaa vajota maahan jälleen. Charlie kantaa hänet vuoteelle vähän matkan päässä. Siellä, hän silittää Rosen otsaa. Tädin silmäluomet painuvat kiinni. Rose nukahtaa vähän ajan päästä.
Charlie kääntyy ympäri. Hän kipittää ylös portaita pitkin. Oviaukossa, hän huomaa tyhjän asunnon ja valon paisteen. Säteet sokaisevat hänet kirkkaudellaan. Hän arvaa ottovanhempiensa tulleen kaapatuksi avaruusalukselle. Charlie ei tiedä, että mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Hän odottaa jotain tapahtuvan ennen hänen seuraavaa liikettään.
