Luku 4 Aikakone
Metsässä sijaitseva Aikakone on kuolematon luomus. Sen luoja Gerhard Dusk korjaa sitä ajoittain ja tarpeen mukaan. Dusk on valvonut Aikakoneen toimivuutta koko ikänsä ajan. Hän kehitti sen kaksikymmentä vuotiaana. Sitä ennen hän joutui avaruusolioiden alukselle panttivangiksi. Avaruusoliot opettivat hänelle Aikakoneen rakentamisen periaatteet. Heidän ansiostaan Duskista tuli aikansa nero.
Dusk ei muista mitään panttivankeudestaan jälkeen päin. Viholliset pyyhkivät pois sen osan hänen muististaan. Ne palauttivat Duskin takaisin kotiseudulleen viikon pituisen sieppauksen jälkeen. Duskin aivoissa eli vain tieto siitä, että miten hän saattoi keksiä monimutkaisia koneita. Hänen teoriatietonsa ylittivät hänen aikakautensa keksinnöt.
Hän piilotti Aikakoneen metsän siimekseen. Hän pelkäsi pappien voivan tuhota sen. Papit syyttivät helposti hänen kaltaisiaan tiedemiehiä noituudesta. Dusk pelkäsi noitavainoa kokoa ikänsä. Hän oli nähnyt noitia poltettavan ja hirtettävän. Prinssi Joakimin hän uskoi olevan erilainen, kun muut kuninkaalliset.
Joakim ei koskaan sättinyt Duskia ja hänen perhettään. Hänkin tiesi prinssin olevan tuleva maailman pelastaja. Prinssin vanhemmat silti katosivat astuttuaan sisälle Aikakoneeseen. Se oli Aikakone eikä avaruusolioiden kaappaus, joka heidät vei mennessään. Kuningaspari ajautui tulevaisuuteen. He kulkeutuivat madonreiän läpi. He tulivat ulos sen toisesta päästä. He tajusivat kulkeneensa ajassa eteenpäin vuosisatoja.
Dusk tiesi totuuden kuninkaan ja kuningattaren katoamisesta. Hän tiesi heidän joutuneen Aikakoneen nielemiksi lopullisesti. Aikakone käyttäytyi arvaamattomasti. Se sinkosi ihmisiä satunnaisesti eri aikakausiin. Sen käytöstä ei osannut edes Dusk ennustaa.
Usein Gerhardin teki mieli kehottaa prinssille siirtymistä Aikakoneen sisään. Keksijä uskoi koneen palauttavan prinssin kenties vanhempiensa luokse. Keksijä uskoi universumissa vallitsevaan oikeudenmukaisuuteen. Sekin osoittautui satunnaiseksi tuuriksi. Sillä monet Aikakoneen matkustajista jäivät lopullisesti erilleen tutuistaan.
Joakim ei koskaan tiennyt Duskin petturuudesta. Totuuden kertomatta jättäminen prinssille teki keksijästä lieron. Eräänä päivänä, Duskin omatunto kolkutti sietämättömästi. Hän tunsi palavaa tarvetta tunnustaa prinssille osallisuutensa kuningasparin katoamiseen.
Dusk siirtyi tapaamaan prinssiä palatsille. Hän kolkutti linnan ulko-oveen kolmesti. Joakim avasi oven. Hän ilahtui nähdessään Duskin. Hän toivotti Duskin tervetulleeksi sisälle kotiinsa. Olohuoneessa prinssi tarjosi vieraalleen punaviiniä. He kumosivat lasilliset kristallipikareista.
Sen jälkeen, Dusk paljasti synkän salaisuutensa. Voihkien hän kertoi olevansa syypää kuninkaan ja kuningattaren mystiseen katoamiseen. Hän kertoi prinssille Aikakoneesta. Hän paljasti suositelleensa kuningasparille aikamatkaa koneessa. Dusk houkutteli heidät Aikakoneeseen, jotta he pääsivät pakenemaan avaruusolioita.
Kuultuaan totuuden, prinssin ilme vaihtui. Hän kurtisti otsaansa. Hän ymmärsi Duskin koittaneen auttaa hänen vanhempiaan. Silti he saattoivat olla kuolleita Duskin ansiosta. Prinssi käski Duskin poistua linnasta oitis. Hän ilmoitti Duskille kaipaavansa lepoa. Dusk totteli. Vanha mies tarttui hattuunsa. Hän nousi ylös ja palasi ulko-ovelle.
Joakim jäi yksin vajonneena olohuoneen nojatuoliin. Hän täytti viinipikarinsa uudemman kerran. Melkein yhdellä kulauksella, hän kumosi sen alas kurkustaan. Raivoisasti, hänen kätensä pyyhkäisi hänen suunsa yli. Vai tapoit sinä minun vanhempani vahingossa. Dusk olet senkin sika! Saat vielä maksaa teoistasi kalleimman hinnan.
Joakim löi nyrkillään vasten nojatuolin käsitukea. Sielussaan, hänen vihansa roihusi. Inho Duskia kohtaan pulppusi hänen ajatuksissaan. Hän ei ikinä suostuisi menemään Aikakoneeseen. Laite saattaisi singota hänet mihin tahansa aikakauteen. Dusk on valehtelija. Hän on ihmisen arkkivihollinen avaruusolioiden lailla. Joakim on sitä mieltä.
Dusk palasi kotiinsa. Matkan varrella, hän päätti käydä Aikakoneen luona. Hän astui sen eteen. Yhtäkkiä häntä houkutti ajatus astua sen sisälle. Se oli hänen ainut toivonsa paeta prinssi Joakimin vihaa. Dusk pelkäsi sisimmässään prinssin kostoa. Hän pelkäsi koston sattuvan häntä. Hän inhosi kitua. Niinpä, hän teki uroteon. Hän astui sisälle Aikakoneeseen.
