Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Scifi Streets 2 luku
QR-Code dieser Seite

Streets 2 luku

Idokan planeetta, Urdan autonominen alue vuosi 2071 uutta aikaa.

Tujellin kaupunki, Urdan yksityisarmeija QP:n koulutusalue
6 syyskuuta, 08:32 paikallista aikaa.

Vänrikki Peter Coresco eteni ripeästi kaupunkiradalla. Se oli 3300 metriä leveä ja 2400 metriä pitkä harjoitusalue, joka koostui lukuisista autiotaloista taloista ja sekalaisista rakennelmista. Radalle oli raahattu kaikkea mahdollista rekvisiittaa lasten kiipeilytelineistä autojen kautta alas ammuttuun lentokoneen raatoon. Coresco oli treenaamassa parinsa vänrikki Matt Waltran kanssa taktista iskua viestiasemalle. Heidän koulutuksensa oli loppusuoralla. Heistä koulutettiin high– tech vakoojia kaikkein vaikeimpiin paikkoihin. Vastaavasta koulutuksesta oli valmistunut vain yksi ryhmä ennen heitä joka tällä hetkellä työskenteli huippusalaisissa tehtävissä Gorestissa. Heidän johtananaan toimi legendaarinen vakooja ja kommando jota ei tunnettu muulla kuiin koodinimellään: KUNINGATAR.

Urdan yksityisarmeijana toimiva QP toimii näennäisesti Idran konfederaation alaisuudessa, mutta se oli kaikessa hiljaisuudessa hankkinut huomattavia alueita urdasta omistukseensa ja rakentanut niihin omia sotilastukikohtia sekä hankkinut ja kehitttänyt sievoisen kokoelman erilaista sotilasteknologiaa, josta Idralla ei ollut harmainta aavistusta. Idrat pitivät Urdia yhdenlaisena toisen luokan kansalaisina, joita he höykyttivät systemaattisella väestönsortojärjestelmällä, jota jotkut itseriittoiset Idralaiset poliitikot kutsuivat vapaaksi ja demokraattiseksi tasavallaksi. Idrat eivät pitäneet Urdia mitenkään erityisen vaarallisina koska Urdat edistivät mielellään poliittista vakautta ja suojelivat yhtiöitetyllä palkka-asevoimillaan siviiliväestöä. Urda oli osittain Idran edellä tieteellisissä ja sotilaallisissa keksinnöissä, mutta Idran konfederaation sotilasvoimat olivat kiistatta koko asutun galaksinosan: Berdan, mahtavimmat. Syyran sodan jälkeen muutamat itsenäiäset pikkuvaltiot eivät olleet millään asteikolla enää vastus Idran mahtaville laivastoille, ja maajoukkojen runsaus riitti peittämään minkä tahansa kaupungin tai siirtokunnan alleen. Juuri näistä syistä Urda piti visusti suunsa supussa ja palveli auliisti Idran hallituksen alaisuudessa. Kuitenkin jokaisessa Urdassa kyti hiljainen toive, jota kukaan ei rohjennut sanoa ääneen: Itsenäisyys.

Peter ja Matt siirtyivät katolta toiselle erikoisella tikapuuvirityksellä. Heille määrätty maali oli neljäs talo pääkadun varrella. Peter heitti tikapuut katolta toiselle, samalla kun Matt vahti ympäristöä. Kaksikolla oli kevyt aseistus, ja runsas määrä erilaisia erikoislaitteita. Koska kaiken täytyi tapahtua hiljaa, oli tikapuiden päissä pehmusteet, ja Peter laski ne seuraavalle katolle narun kanssa. Katon reunaan osuessaan ne aiheuttaisivat muuten liian kovan äänen. Kaksikko saapui viimeiselle katolle ennen määrätaloa. Matt juoksi tarkastamaan katon, ja kurkisti reunan yli. Hän vetäytyi nopeasti alas reunan suojaan, ja heilautti kahdesti kiväärinsä perällä maata kohden. Tämä merkki tarkoitti vähäistä vaaraa. Peter veti tikkaat nopeasti katolle, ja tuli kyyryssä Mattin luokse. Matt nosti kiväärin poikittain eteensä, ja pyöräytti sitä kuin kampea, tuki lipasta kämmenellään, ja käänsi asetta nopeasti kahdesti. Merkki tarkoitti raskasta maastoautoa. Peter haki tikapuut, ja toi ne katon reunalle. Mattin mainitsema maasturi seisoi alhaalla kadun kulmassa. Onnekseen he huomasivat olevansa maasturin takana. Matt avasi kiväärinsä tähtäystuen ja asettui katon reunalle tähtäämään maasturin ampujaa.

Maasturi oli umpio-mallinen, lukuun ottamatta katolla olevaa keskiraskasta turrettia. Maasturi oli Idran armeijan käyttämä ”Pucija-F54”, joka oli suunnattu jalkaväkeä, kevyitä ajoneuvoja ja helikoptereita vatsaan. Turretissa oli suuren panssarilevyn suojissa yksi ampuja, mutta se ei suojannut takaapäin tulevalta tulelta. Harjoituksissa QP käytti laser lähettimiä, ja sensorilevyjä. Jos sotilas sai osuman laserista, hänen taisteluliivinsä alkoivat piipittää. Harjoituksessa käytettiin myös sinkoja ja raketinheittimiä. Ne lähettivät 5 eriväristä valosädettä, ja niihin oli asetettu erittäin kovaääninen savuheite tuomaan todellisuuden tuntua. Ajoneuvoja ei voinut ”tuhota” harjoituksessa muutoin kuin kukistamalla miehistön, tai raskaammilla aseilla. Tavalliset sotilaat käyttivät paukkupanoksia aseissaan laserien lisäksi, mutta Peterin ja Mattin kaltaisilla erikoisjoukoilla oli pelkät laserit. Todellisissa tehtävissä he käyttivät aina äänenvaimenninta.

Peter alkoi laskea tikapuita niin nopeasti kuin uskalsi. Jos turrettia vahtiva sotilas kääntyisi, Mattin tehtävä olisi hiljentää hänet, tai siis tässä tilanteessa laittaa hänet piipittämään. Tikapuut laskeutuivat pehmeästi seuraavan katon reunalle, ja Peter meni nopeasti yli. Hän tarkasti määrätalon katon, ja palasi sitten katon reunalle varmistamaan Mattin ylityksen. Kun Matt pääsi turvallisesti yli, hän kisoi tikapuut katolle. Katolla, jonne he olivat juuri saapuneet oli viestimasto, jonka tiedonsiirtokaapeleihin Peter teki ”fuskaajan”, eli linkin heidän vakoilulaitteelleen. Matt tarkasti talon takana olevat paloportaat skannerin kanssa. Se oli heidän suojalaseihinsa asennettu laite, jota käytettiin havaitsemaan ympäristöön kuulumattomia esineitä ja ansoja. Laite korosti kaikkia materiaalipoikkeamia, mutta erityisesti se reagoi räjähteisiin. Kuva heijastui suoraa toiselle suojalasin linssille.

Skannerin linssillä näkyi kirkkaita turkooseja raitoja useissa tärkeissä paikoissa. Lisäksi paloportaitten viimeisessä osassa näkyi punainen pallo. Nämä olivat ansalankoja, sekä tärähdyksestä laukeava pommi. Matt selvitti turvallisen reitin heidän määräpaikkaansa, ja kiinnitti kiipeilykoukun tukeviin metallirakenteisiin. Peter tuli hänen viereensä saatuaan vakoilulaitteen asennetuksi.
– Hämähäkki katossa. Matt kuiskasi, ja nykäisi asentamaansa kiipeilyköyttä. Peter nyökkäsi, ja kiinnitti itsensä köyteen. Sen jälkeen hän otti Mattilta skannerin, ja alkoi laskeutua nopeasti. Hän laskeutui puoleenväliin taloa, ja tarkasti turvallisen reitin sisällä. Hän kiipesi ketterästi läheisen parvekkeen kaiteen yli, ja tiirikoi oven auki. Matt jäi vartioimaan köysiä. Heidän molempien täytyi pystyä toimimaan tarvittaessa pitkiä aikoja sisätiloissa yksin.

Peter eteni sisällä nopeasti ja hiljaa. Hän käytti ahkerasti pientä periskooppia varmistaessaan kulmia. Pian hän saapui määränpäänsä läheisyyteen. Kohdehuoneen oven edessä oli kaksi sotilasta täydessä varustuksessa. Heillä oli tavallisten luotiliivien lisäksi kaasusuojatut kypärät, minkä saattoi päätellä käytävään kuuluvasta kohisevasta ja raskaasta hengityksestä. Peter tiesi kyllä miten nämä hoideltaisiin. Hän asetti seinälle kaksi erittäin pientä kauko-ohjattavaa robottia. Peter alkoi juoksuttaa näitä kahta laitetta ylös seinää, ja sitten kattoa pitkin vartijoitten luokse. Lopuksi laskeutuivat katosta alas sotilaitten kypärille, ja nakersivat pienillä leikkuuterillä kypärien viestintälaitteet hajalle. Ihmisen ääni ei juuri kuulunut paksun kypärän sisältä. Kun droidit olivat tehneet työnsä, käynnisti Peter suojalasiensa lisätoiminnot päällä. Lasit tiivistyivät voimakkaammin kasvoille, ja näkökenttä muuttui vihreäksi. Peter asetti suuhunsa pienen suodattimen, kaivoi varusteistaan savukranaatin, veti sokan irti, ja viskasi sen käytävään. Käytävästä kuului epämääräistä tukahtunutta mölinää, ja visiiri näytti ilmaantuneen savun keltaisella värillä.

Sotilaat valmistautuivat ottamaan vastaan tulevaa hyökkäystä. Peter syöksyi savun turvin käytävään, avaten tulen kohti sotilaitten aseita. Sotilaat eivät ehtineet ampua kovin montaa laukausta, sillä he eivät nähneet savussa minne tähdätä, ja Peterin onnistui lamauttaa heidän aseensa.. Molemmista aseista kuului terävä vinkaisu, jonka jälkeen ne naksahtivat. Tämän jälkeen Peter syöksyi sotilaitten kimppuun, ennen kuin nämä ehtisivät saada pistooleitaan esille. Hän kaatoi molemmat maahan, ja sitoi heidät energialukitsijalla. Selvittyään vartijoista Peter avasi koodilaitetta käsittelemällä vartioidun huoneen oven. Kun ovi avautui hivenen, heitti Peter sisään seuraavan savukranaatin. Tämän jälkeen Peter avasi ovea enemmän, pysytellen itse vielä suojassa. Huoneesta kantautui raivokasta pistoolin tulitusta. Peter suuntasi kiväärinsä huoneeseen, käyttäen apunaan suojalasien ja savun suomaa tähtäämis-tukea. Kiväärin ammusten laskettu lentorata piirtyi kirkkaana viivana ilmaan kun Peter oli savussa. Huoneen kulmassa oli yksi henkilö kaapin suojissa. Peter ampui kerran, ja huoneen täytti piipitys. Tämän jälkeen Peter syöksyi huoneeseen, ja irrotti tietokoneesta joukon pieniä laitteita. Hän sulloi laitteet reppuun, tunki muutaman koodiluettelon taskuunsa, ja poistui ripeästi talosta. Alakerrasta kuuluvasta töminästä päätellen heidän käyntinsä oli huomattu.

Peter syöksyi köysille, ja Matt nosti hänet ylös. He sieppasivat tikapuut ja suuntasivat katon reunalle. Matt heilautti kättään Peterille, ja heittäytyi maahan. Kadulta kantautui sarjatulen jyly. Maasturi oli kääntynyt. Matt kaivoi omien varusteittensa joukosta kaksi savukranaattia, ja heitti toisen Peterille. Kaksikko viritti ne räjähtämään viiveellä, jonka jälkeen he poistivat sokat nopeasti, ja viskasi kranaatit laajassa kaaressa maasturin läheisyyteen.
– Suojaan! Kantautui huuto alhaalta kadulta.
Peter ja Matt odottivat hetkisen, että savukranaatit laukeaisivat. Koska maasturi ei ollut käynnissä, se menetti ammuntakykynsä savuverhon vuoksi. Kun savupilvi oli riittävän laaja, heitti Matt tikkaat toiselle katolle, ja kaksikko ylitti ne ripeästi. Maasturi käynnistettiin sillä aikaa, ja se ajoi pois savupilvestä nähdäkseen paremmin. Siinä vaiheessa Peter ja Matt olivat jo kadonneet katolta.

Kaksikko saapui kotvan kuluttua ”tukikohtaan”. Sillä tarkoitettiin turvapaikkaa, josta he aloittivat tehtävänsä, ja kuittasivat ne suoritetuiksi. Se sijaitsi harjoitusalueen reunalla pienen kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Kyseinen alue oli harjoitusalueen slummeja esittävä osa. Se oli täynnä sekalaista roskaa. Palvelustaan suorittavat sotilaat saivat tuoda luvan kanssa roskia ja autonromuja tunnelmaa elävöittämään. Roskien luova käyttö oli osa agenttien toimintaa. Niistä sai barrikadeja, luotiliivejä, naamiointivälineitä ja paljon muuta. Palatessaan tukikohtaan he tarkkailivat roskakasoja hyvin tarkasti. Kaikki olivat siellä missä niitten pitikin olla. Roskien sijainnit oli hyvä muistaa, sillä ne toimivat myös hälyttiminä. Kaksikon saapuessa toiseen kerrokseen, he huomasivat ruosteisen peltitölkin lojumassa läheistä ovea vastapäätä käytävän oikeassa reunassa. Peter kulki edellä, ja huomattuaan tölkin, hän viittasi kädellä Mattille. Kaksikko pysähtyi. Peter laittoi toisen kätensä nyrkkiin, ja heilautti sen suoraksi sivulleen avaten nyrkkinsä samaan aikaan. Se näytti, kuin hän heittäisi jotakin pois. Tämän jälkeen hän osoitti kahdesti kämmensyrjällään kohti lattiaa. Merkki tarkoitti ”äänettömän miinan laukeamista”, eli roskista viritetyn ansan siirtymistä.

Peter siirsi aseensa vaihtimen kertatulelle, ja liitti kiväärin piipun alle savukranaatin sille varattuun heittimeen. Matt latasi kaksi pistoolia, ja kaivoi valokranaatin esille. Peter silmäsi nopeasti seinät todeten ne riittävän lujiksi ja kaksikko ryhmittyi oven kummallekin puolelle. Tämän jälkeen saranapuolella seisova Peter kurkotti kohti oven kahvaa ja tempaisi oven auki itseensä päin. Selkä seinää vasten, vähän matkan päästä ovesta seisova Matt katsoi Peteriä pitäen toisessa kädessään kranaattia ja toisessa sen radiolaukaisinta. Heti kun ovi aukesi, hän heitti valokranaatin huoneeseen.
– Hälytys! Huudettiin huoneesta mutta samalla hetkellä pamahti, ja huone peittyi kirkkaaseen leimahdukseen. Kaksikko syöksyi huoneeseen, ja aloitti lyhyen ja raivokkaan tulitaistelun Peterin ampuman savukranaatin peittäessä lopun näkyvyyden. Huoneessa kuului kahden sekunnin jälkeen raskasta hengitystä ja paljon piipitystä.

Huoneen nurkasta kuului hidasta taputusta.
– Melko sujuvaa, vänrikit. Tilanne D34 sujuu mallikkaasti. Huomioitteko myös mahdollisuuden, että kyseessä olisi ollut väärä hälytys? Kysyi harjoitusta tarkkaillut upseeri savun keskeltä.
– Kyllä Sir. Matt vastasi - Jos tukikohdassa olisi ollut omaa miehistöä, koodina olisi ollut ”Kuki”, jos tilanne olisi ollut kriittinen, koodina olisi ollut ”Rai”.
– Erinomaista. Harjoitus E5290-AP-3 päättyy. Luovuttakaa ampumatarvikkeenne varastolle 7DR, ja laittakaa aseenne telineisiin. Arvio harjoituksesta on noudettavissa komentavalta majurilta tänään iltapäivällä. Poistukaa.

Kaikki varmistivat aseensa, ja poistivat lippaat. Peter ja Matt sammuttivat virrat aseistaan, ja laittoivat ne koteloihinsa. Valvova upseeri nyökkäsi, ja kaikki poistuivat savuisesta huoneesta. Matt seurasi syrjäsilmällä heitä vastassa olleita ”piipittäviä” laskuvarjojääkäreitä, jotka irrottivat parhaillaan savusuojia kasvoiltaan. Savusuoja oli kevennetty malli kaasunaamarista. Se sisälsi ainoastaan suuhun liitettävän ilmasuodattimen ja lasit. Ilmasuodatin ei estänyt käyttäjäänsä puhumasta selvästi, miksi sitä suosittiin paljon.

– Hyvä treeni, vai kuinka Coresco? Matt kysyi Peteriltä.
– Melkein loppuivat laakit. Olisin kyllä halunnut tuhota sen maasturin. Mutta eivät antaneet sinkoa.. Ei voi mitään. Peter sanoi.
– Sitten vain mörssärit suojiin ja suihkuun. Matt naurahti
– Herättää kannatusta. Muuten saattaisin tarvita noita suodattimia. Peter narahti. - Minä ainakin haisen kuin Gopelainen harmaajelloidi.
– Jotenkin en osaa kadehtia vaatehuollon väkeä, kun ajattelenkin tämän takin riisumista. Matt sanoi, ja tuuletti hikistä takkiaan.
– Waltran, oletko muuten kuullut siitä loppukokeesta mitään uutta?
– Enpä juuri. Olemme sen verran erikoista porukkaa, että kaikki verhotaan mahdollisimman hyvin.
– Vinkulelu-valvojille en kyllä haluaisikaan sanoa mitään..
– Niinpä. Idra yrittää seurata toimiamme tunkemalla niitä ”koulutustarkkailijoita” joka rööriin. Ärsyttäviä sönköttäjiä. Pitäisivät huolta omista asioistaan.
– Meillä on edelleenkin vain autonomia. Jos aiot arvostella heitä enemmän, niin vaihda ihmeessä ”jokellukselle”.
– Antaa olla. Ihmeitäkö tässä muutama mies voi.

Matt ja Peter poistuivat harjoitusalueelta varaston kautta omalle kasarmilleen. He majoittuivat tiedustelijoitten kanssa samoissa tiloissa. Silloin tällöin joiltakin sotilailta kyseltiin halukkuutta kouluttautua vaativampiin tehtäviin. Peter oli itse saanut koulutuksen panssarintorjuntajoukoissa, ja Matt puolestaan oli laskuvarjojääkäri. He molemmat olivat nuoria vahvoja miehiä. Peterin vanhemmat asuivat kaukana sisämaassa. Hän ei ollut kovin läheinen vanhempiensa kanssa. Matt puolestaan oli orpo. He molemmat olivat aluksi vain tulleet suorittamaan tavallista asevelvollisuuttaan, mutta se oli hivenen venähtänyt.

Kaikkialla Idrassa oli käytössä yleinen, yleensä kaksivuotinen asevelvollisuus. Urda tosin ei suostunut lähettämään omia kansalaisiaan Idran armeijan palvelukseen vaan oli perustuttanut täysin kaupallisen QP palkka-armeijan joka koulutti asevelvollisia ja palkkasi näistä parhaat ammattisotilaiksi.

Peterillä ei ollut siviiliammattia. Hän oli kyllä aikanaan käynyt lukion kunnialla läpi, mutta jäänyt sitten armeijan palvelukseen miettimään, mitä oikeasti haluaisi tehdä. Toistaiseksi hän ei ollut saanut parempia ajatuksia. Matt puolestaan oli ajautunut oman asepalveluksensa jälkeen pahaan velkakierteeseen. Kun hän oli ollut vähällä jäädä vaille asuntoa, hän oli hakenut jatkokoulutukseen. Vaikka hänen taustansa oli varsin heikko, hänen intonsa ja kykynsä toimia kentällä nostivat hänet komentajien suosioon. Peter puolestaan oli saanut huomiota ketteryytensä, osumatarkkuutensa sekä oppimiskykynsä ansiosta. He molemmat olivat uransa alussa olevia ammattisotilaita, tai tarkasti ottaen sellaisiksi koulutettavia kokelaita.

Peseydyttyään Peter ja Matt kävivät syömässä päärakennuksessa. Kasarmialueen päärakennus oli valtaisa lieriön muotoinen torni, tai pikemminkin pannukakku, kuten Matt sitä kutsui. Talo oli hyvin leveä, ja se oli jaettu lukuisiin sektoreihin. Se oli erittäin moderni sekä sisältä että ulkoa. QP:llä oli paljon väkeä ja paljon rahaa. Ei tosin yhtä paljon kuin Idralla, mutta se oli silti huomattava, näkyvä ja elinvoimainen sotilasorganisaatio.

Peter ja Matt olivat viimeistelemässä ateriaansa kun ruokalan kaiuttimista kuului tutut kuulutuksen kilahdukset.
– Vänrikki Peter E. Coresco 03-S-03257 sekä Vänrikki Matt F. Waltran 03-S-02274, siirtykää pääviestikeskuksen vastaanottoon ja ilmoittautukaa. Aikaa ilmoittautumiseen: 25 minuuttia. Varustus: sotilaallisen asiallinen, ei lisävarusteita mukaan. Loppu.

– Ohhoh! Mitäs nyt on meneillään? Matt kysyi.
– Käsky kävi. Mennään ottamaan selvää. Peter sanoi, ja kampesi itsensä jaloilleen. Pääviestikeskus sijaitsi päärakennuksen vieressä noin 200 metrin päässä. Kaksikko saapui paikalle nopeasti, ja pysähtyi vastaanottoon. Vastaanottoaula oli melko pieni. Se käsitti lasitetun ”palvelutiskin” ja ympäri vuorokautisen neljän sotilaan vartion. Varusmiehillä ei ollut tavallisesti lupaa liikkua viestikeskuksessa, sillä se käsitteli muun muassa kaiken QP:n esikunnalle välitettävän viestinnän ja muuta erittäin salaista viestintää. Aulasta erkani 3 erikokoista panssariovea viestikeskuksen tiloihin. Matt käveli ensimmäisenä tiskin luokse. Lasin takana oli tuiman näköinen sotilaspoliisi.
– Vänrikki Matt F. Waltran 03-S-02274, käskystä paikalla. Matt sanoi kuuluvalla äänellä käsi kohotettuna tervehdykseen.
– Sijoittakaa ID levynne lukijaan ja menkää sisään ensimmäisestä ovesta vasemmalla.
– Kyllä herra! Matt sanoi nopeasti, kaivoi tunnistuslevynsä ja laittoi sen pienen tolpan päässä olevalle alustalle. Kuului kaksi piippausta, ja jykevä panssariovi avautui. Matt käveli ripeäsi sisään.
– Vänrikki Peter E. Coresco 03-S-03257, käskystä paikalla. Peter sanoi seuraavaksi tervehtien.
– Samat ohjeet teille. Tarkastan ID levynne, ja seuratkaa edellistä.
– Kyllä herra! Peter sanoi, ja marssi levynsä tarkastamisen jälkeen ovesta. Panssarioven takana oli kaksi sotilaspoliisia, jotka johdattivat heidät pitkin sokkeloista viestikeskusta pieneen huoneeseen. Huone kuului kapteeni Wegisille. Sotilaspoliisit avasivat huoneen oven avainkortilla, ja kun Peter ja Matt olivat menneet sisään, sotilaspoliisit sulkivat oven.

Huone oli perin niukasti kalustettu. Se muistutti enemmän kuulusteluhuonetta kuin toimistoa. Huoneen ainoan pöydän takana istui kapteeni Wegis vakavan näköisenä.
– Herra kapteeni! Kaksikko tervehti.
– Waltran ja Coresco, teille on saapunut erityinen viesti. Onko teillä mitään sähkölaitteita mukananne?
– Kello molemmilla. Peter sanoi nopeasti.
– Olkaa hyvät, ja luovuttakaa tälle pöydälle kaikki hallussanne olevat elektroniset laitteenne, sekä ID levynne. Wegis sanoi. Molemmat tottelivat pikaisesti.
– Tässä teille. Lukekaa nämä huolella. Nämä ovat uudet tunnistuskoodinne. Käytätte näitä koodinmuodostuksen tapaan palatessanne tehtävältä. Teillä ei ole lupaa lausua näitä kenellekään kapteenia alemmalle upseerille. Ette myöskään saa tietää toistenne koodeja. Wegis sanoi, ja ojensi molemmille kirjekuoren.
Peter ja Matt syventyivät hivenen hämmentyneinä kirjeisiin. Petrin kirjeessä luki ”eläintarhassa: – Suuri ruskea karhu”.
– Saatte pitää kirjeitä, kunnes keksitte riittävän muistisäännön koodillenne. Tämän jälkeen hävitätte kirjeet. Nyt, siirrymme seuraavaan vaiheeseen. Seuratkaa. Wegis sanoi.
– Kyllä herra. Kaksikko sanoi.

Wegis johdatti heidät kolme kerrosta alaspäin, ja siellä pienen kokoushuoneen ovelle. Hän käsitteli hetken oven koodilaitetta. Koodilaiteen vihreä valo alkoi vilkkua piipityksen saattelemana, ja metallinen ovi liukui vasemmalle.


Peter ja Matt astuivat huoneeseen, jonka ainoat varusteet olivat katossa oleva projektori ja heidän edessään seinällä oleva mikrofonilla varustettu kamera. Huone oli kauttaaltaan valkoinen, ja kaikki rakenteet olivat erittäin tukevan oloisia. Huoneessa ei kuulutut juuri mitään ääniä. Huoneeseen tuli valoa ainoastaan ovesta ja projektorista. Ovi heidän takanaan suljettiin ja lukittiin. Tätä seurasi jyrisevä ääni, kun hohtava mirgilinen panssarilevy vyöryi oviaukon eteen, ja huoneen seinät muuttuivat tumman aaltoileviksi, kuin jonkin energiakentän peittämiksi. Kylmät väreet juoksivat pitkin kaksikon selkää.

Projektori alkoi hetken hiljaisuuden jälkeen näyttää kuvaa hämärästä toimistosta, jossa oli suuri musta tuoli. Tuoli oli selin heihin nähden. Tuolin selkänojan yli näkyivät mustat pään ääriviivat.
– Vänrikki Coresco. kuului syvä ja metallinen ääni huoneen kattoon asennetuista kaiuttimista.
– Herra! Peter tervehti nopeasti.
– Vänrikki Waltran. Ääni jatkoi.
– Herra! Matt tervehti rivakasti.
– Koulutuksenne on tullut siihen vaiheeseen, että teidät lähetetään suorittamaan luovan tiedonhankinnan ja tarkkailun loppukoettanne. Minun koodinimeni on TUOLI ja tästä eteenpäin minä tulen olemaan teidän ainoa esimiehenne ja komentajanne, ellen toisin ilmoita. Vastaatte kaikista toimistanne ainoastaan minulle. Suorittaessanne palvelustae sisäistää vastuunne vakoojina, ja suojella todellista kotimaatanne kaikin tavoin. Kentällä te ette edusta Urdaa, ettekä QP:ta. Teidän tulee esittää palkkasotureita tai muuta vastaavaa tahoa, jotka työskentelevät anonyymisti toimivalle organisaatiolle. Teidän ei tule näyttää mitään henkilökohtaista tehtäväänne liittyen.

Coresco käyttää vastedes koodinimeä JYRÄ ja Waltran koodinimeä JUNTTA. Tehtävänne aikana teillä ei ole lupa käyttää toisistanne mitään muuta ilmaisua, ellei se ole oleellinen osa esimerkiksi vihollisen hämäämistä. Oikeita nimiänne tai muuta tunnistetta jolla teidät yhdistettäisiin Urdaan tai QP:hen teillä ei ole kuitenkaan lupa lausua eikä käyttää missään olosuhteissa. Ensimmäinen prioriteettinne kaikissa tehtävissänne on estää Idran sotilaallisia sekä poliittisia tahoja saamasta selville mitään teistä, komentajistanne tai tehtävistänne. Pidätte aina mukananne erittäin laajaa arkistomateriaalia, jota täydennätte tehtävienne edetessä. Arkistotallenteet on suunniteltu erittäin massiivisten tiedostojen huomaamattomaan siirtoon, käyttöön ja arkistointiin. Laitteiden käyttö on mahdollista ainoastaan niille suunnitelluilla lukijoilla. Idrojen ei pitäisi pystyä avaamaan tai selaamaan kyseisiä arkistomoduuleita. Mikäli arkistomoduuli joutuu Idran alaisuudessa toimivan tahon käsiin, velvollisuutenne on joko anastaa se takaisin tai tuhota kaikki paljastunut tieto ja tietoa hallitsevat tahot. Mainitsemani moduulilla tarkoitan U.L.A.L.D.C– T58s10 yksikköä, lempinimeltään sitä kutsutaan ”Makkaraksi”.

Suoritatte ensimmäisen tehtävän perusvarusteillanne. Pyrkikää välttämään liiallisia yhteenottoja, sillä paikalliset viranomaiset saattavat kiinnostua toimistamme liialti. Käyttöönne annetaan planeettojen välinen viestintälaite, jolla voitte välittää kysymyksiä sekä tehdä viikoittaiset tilanneraportit. Onko teillä tässä vaiheessa mitään kysyttävää?
– Onko meillä kiinteää tukikohtaa tai erillisiä tukijoukkoja tehtävän aikana? Peter eli JYRÄ kysyi
– Tehtävän aikana työskentelette taistelijaparina. Voitte rakentaa itsellenne tukikohtia jos itse näette sen hyväksi. Mitään ulkopuolista apua tahi tukea ette tule saamaan kuin poikkeustilanteissa. Kenttäkokeessa kyseistä tilannetta ei pitäisi tapahtua. Tässä ovat aloittamisenne perustiedot. Voinen siirtyä erityisohjeisiin, ellei teillä ole muuta kysyttävää?
– Ei ole! Molemmat vastasivat
– Tehtävänne sijoittuu Biitran nimiselle planeetalle. Se on karu ja kuuma aavikkoplaneetta ja sama pätee sen poliittiseen tilanteeseen. Molemmat teistä tuntevat varmasti sen historian ”rakkaan” demokratian ja vapauden aikana. Se on, kuten tiedättekin Idran suurin teollisuuskeskittymä ja vahvan Idramiehityksen alla, vaikkakin ehkä päällepäin se näyttää rauhalliselta. Muutama päivä sitten jokin meille tuntematon terroristitaho salamurhasi Scraba Companyn Biitranin pääjohtajan kotipihalleen, ja yhden Biitranin teknisen tutkimuslaitoksen huipputiedemiehen panssarilimusiiniinsa. Terroristit käyttivät poikkeuksellisen raskasta aseistusta ja iskut tapahtuivat muutaman minuutin välillä eri kaupungeissa. Lisäksi, molemmilta uhreilta puuttuivat päät. Tapahtuman johdosta kansalaishallintovirasto ja julkisen turvallisuuden osasto ovat aloittaneet merkittäviä suojelu– ja selvitystoimenpiteitä. Osana suojelutoimenpiteitä on kaavailu Urdan sotilaitten lähettämistä Biitraniin erilaisiin suojelu ja partiointitehtäviin.
Koska QP:llä on käytössään erittäin rajalliset tiedot Biitranin nykytilasta, teknologisesta tasosta sekä alamaailman valtarakenteista, kaikki kiitos Idran Propagandavirastolle, annamme tämän tehtävän teille.

Jos omia sotilaitamme laitetaan nykyisen kaltaisiin olosuhteisiin, on perin kohtuullista tietää, mitä meillä on vastassa. Vaikka nimellisesti olemme Idrojen liittolaisia ja meillä on käytössämme heidän sotilastiedotteensa, en pidä niitä luotettavina. Haluan oman version siitä, mitä planeetalla todella tapahtuu.
– Herra TUOLI! Onko tehtävämme siis kartoittaa koko Biitranin alamaailma? JYRÄ kysyi.
– Ei toki. Tehtävänne on kartoittaa millaiseen ympäristöön miehistömme lähetetään, mitä heillä on vastassaan Biitranissa ja minkälaiset tahot voisivat tehdä terrori-iskuja jotka ovat juuri tapahtuneet.
– Tehtävä ymmärretty, Sir. Molemmat sanoivat.
– Viimeiseksi annan teille yhden äärimmäisen tärkeän turvallisuusohjeen. Tunnetteko Idran ”Ylivalvoja” agenttiosaston?
– Lähinnä nimeltä. JYRÄ sanoi.
– Minä en tunne. JUNTTA sanoi.
– ”Ylivalvojat” ovat Idran eliittiagentteja, jotka on varustettu merkittävästi meitä korkeammalla teknologialla. He ovat ylivertaisia sotakoneita. Koodinimi KUNINGATTAREN raportin mukaan Ylivalvojien oma tahto salvataan heidän tajunnassaan tehtävien täydellisen suorittamisen vuoksi. He ovat kuin robotteja: Tarkkoja, systemaattisia, loogisia, ehdottomia ja armottomia. Yhden Ylivalvojan aseistus riittää tuhoamaa 18 panssariajoneuvon saattueen. He hallitsevat teknologiaa, jolla voivat hallita telekineettisesti kaikkea kiinteää materiaalia ympärillään, sekä havaita mitä tahansa suunnilleen 200 metrin säteellä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi esineiden nostelua ja heittelyä, tarvitsematta koskea esineisiin. Sitä, kuinka se on mahdollista, emme tiedä. Oma laboratoriomme on onnistunut kehittämään menetelmän, jolla voimme havaita Ylivalvojia 400 metrin etäisyydeltä, jäämättä itse kiinni. Tehtävänne onnistumisen vuoksi teille molemmille annetaan kyseinen varolaite. Mikäli tehtävänne aikana kohtaatte Ylivalvojan, keskeytätte meneillään olevan toiminnan siltä erää ja pakenette. Jos Ylivalvoja yrittää vangita teidät, tuhoatte jokaisen mukananne olevan makkaran, mikäli kykenette. Makkaroihin on asennettu äänikoodiin reagoiva itsetuhojärjestelmä. Teillä ei ole missään olosuhteissa lupaa käydä taistelemaan Ylivalvojia vastaan. Tämä on elintärkeää kaiken toimintamme kannalta. Oletteko ymmärtäneet tehtävänne?
– Kyllä, herra! Molemmat sanoivat.

– Keskustelumme on päättynyt. Teidät ohjataan seuraavaan määränpäähänne kapteeni Wegisin johdolla. Teillä ei ole lupaa kertoa mitään tästä keskustelusta kenellekään koko tukikohdassa, ei edes teitä korkea– arvoisemmille upseereille heidän sitä kysyessä. Vaikka QP:n komentajakenraali Jacko Ewertons vaatisi teiltä tietoja tästä keskustelusta rangaistuksen uhalla, teillä ei ole lupa vastata. Kuljetuksen välivaiheessa teiltä pyydetään varmistukseksi koodinimenne ja teille luovutetut tunnistuskoodit. Välittäjänä toimii oma agenttini, joten voitte lausua hänelle mainitut tiedot. Hän ohjaa teidät sukkulalle, ja antaa viimeiset käytännön ohjeet. Ymmärsittekö?
– Kyllä herra! Molemmat sanoivat vakavina kuin kivet.
– Poistukaa! TUOLI sanoi. Projektori sammui, ja ovi heidän takanaan avautui.
– Kiva tyyppi, vai mitä Coresco? Matt kysyi.
– Älä muuta viserrä. Peter sanoi hiljaa.

Kapteeni Wegis odotti oven ulkopuolelle. Hänellä oli mukanaan neljä vartijaa.
– Waltran, Coresco, seuratkaa. Wegis sanoi.
– Kyllä, herra kapteeni. Kaikui napakka vastaus.

Kaksikko ohjattiin nopeasti kuljetuskopteriin, joka vei heidät satakunta kilometriä rannikkoa luoteeseen. Kopterin ohjaamo oli erillisen oven takana, ja kuljetusruumassa ei ollut ketään heidän lisäkseen. Määränpäässä kopteri laski heidät rantakalliolle ja poistui.

Kaksikko jäi seisomaan kahdestaan tuulen pieksämälle rantakalliolle, kunnes pieni kumivene rantautui heidän lähelleen.
– Jahas, Mitäs ne lähettivät eläintarhasta tänään?! Huusi kumiveneessä istuva mies PP:n upseerien salakielellä. Kyseistä kieltä käytettiin välitettäessä arkaluontoista tietoa Idokien läheisyydessä. Kielen rakennetta ja merkitystä varjeltiin tarkasti. Miehistöllä oli oma myös oma salakieli, jota kutsuttiin ”Jokellukseksi”. Käytössä oli myös joitakin yhteisiä kriittisiä salakomentoja kriisitilanteisiin.
– Suuri ruskea karhu! Peter huusi.
– Karvaton Chinga-apina! Matt huusi saaden Peterin tirskumaan.
– Nouskaa kyytiin. Vien teidät sukkulalle.
– Jollakulla on näemmä ollut hauskaa näitä nimiä keksiessään. Matt totesi hieman happamesti.

Kumivene kuljetti heidät saarelle muutaman kilometrin päähän rannikosta. Heitä kuljettavaa agenttia oli mitä ilmeisimmin kehotettu vaikenemaa, sillä hän ei puhunut mitään matkan aikana. Saarella heidät ohjattiin pieneen maanalaiseen tukikohtaan. Tukikohta oli taitavasti naamioitu ja sen sisällä oli pienen sukkulan laukaisukenttä. Peter ja Matt ohjattiin nopeasti sukkulaan, jossa he kävivät istumaan kuljetustilaan. Kuljetustilassa oli joitakin kuljetuslaatikoita, joiden sisältö liittyi oletettavasti tehtävään..
Kuljetustilassa oli pieni näyttö, ja radio. Lastausluukku suljettiin ja aluksesta alkoi kuulua erilaisia moottorin ääniä. Samoihin aikoihin radio alkoi suhista.

– JYRÄ ja JUNTTA, yleisten tehtävän vaatimusten mukaisesti olemme lastanneet kanssanne rahtiruumaan kaiken tarvitsemanne materiaalin. Tehtävän arkaluontoisuuden takia ette saaneet ottaa mukaanne mitään henkilökohtaisia tavaroitanne tai mitään henkilöllisyystodistuksia mukananne, joita voitaisiin käyttää tunnistamiseenne. Virallisesti olette edelleen kirjoilla koulutuskeskuksessa ja varusteenne ovat siellä, jos joku Idran tarkastaja niitä kaipailee. Teidän ”tavoittamisenne” on toistaiseksi vaikeaa koulutusjaksonne vuoksi. Biitranissa teidät pudotetaan aavikolle, josta saatte itse kuljettaa varusteenne sopivaksi katsomaanne paikkaan.

Nykyiset asepukunne teidän tulee jättää sukkulaan ja pukeutua laatikossa 1C oleviin asusteisiin. Saatte käyttää biitranissa Idran kieltä ja Pooldia. Urdaa teillä ei ole lupa käyttää, ellei tehtävä sitä erikseen vaadi. Teillä on koulutus kaikkeen mukananne olevaan kalustoon. Mikäli varusteita hajoaa, teillä on lupa hankkia käytössänne olevalla valuutalla uusia haluamastanne paikasta. Mikäli joudutte tuhoamaan makkaroita, lähetämme teille uusia 5 päivän kuluessa. Tehtäväänne varten olemme antaneet käyttöönne 40,000 rudaa, jota saatte käyttää parhaaksi näkemällänne tavalla. Huomautan kuitenkin kyseisen summan olevan kaikki mitä teille on myönnetty ja kokeen päättyessä teette selvityksen rahojen käytöstä. Rahan tulee riittää koko tehtävän ajaksi, joten käyttäkää sitä viisaasti. Jos rahanne loppuvat, välitätte meille kaikki keräämänne tiedot ja arvioimme, onko koettanne tarpeellista jatkaa. Rahalähetyksiä emme tee. Jos näette tarpeelliseksi hankkia ylimääräistä valuuttaa jollakin menetelmällä harkintanne mukaan, olette vapaat tekemään niin. Mikäli tehtävän aikana teille tulee tarvetta lisäohjeille, ottakaa minuun yhteyttä viestimellä. Jos Idra saa tietää teistä tehtävän aikana, Urda ja QP kiistävät välittömästi olemassaolonne ja yhteytensä teihin. Olette meille kaksi tuntematonta Bladron rikollista kaukaisessa Biitranissa. Turvallisuussyistä teille ei kerrota minusta enempää. Vaikka teitä kidutettaisiin, ette tiedä kuin nimen TUOLI. Kuitenkin, ajatelkaa järkevästi, älkää paljastuko, tietäkää rajanne ja älkää yrittäkö liian vaikeita kohteita. Ennen kaikkea, muistakaa pysyä hengissä. Teistä voi riippua moni tapahtuma tulevaisuudessa.

Radio sammui, ja sukkula nousi. Alus kohosi nopeasti korkealle taivaalle, ja kaartoi kohti aurinkoa.
Päästyään pois planeetan ilmakehästä se telakoitui suureen tähtienväliseen rahtilaivaan joka kuljetti lukuisia tällaisia sukkuloita sekä konttitavaraa asuttujen planeettojen ja siirtokuntien välillä.
Rahtilaiva otti pian tämän jälkeen suunakseen Idran katapulttiaseman.

Katapultti on tähtienvälisessä matkailussa käytetty eräänlainen poimuajon ja madonreiän välimuoto jossa katapultiksi kutsuttu laite puristaa aika-avaruutta kasaan tunneliksi samalla kun kyseiseen tunneliin ammutaan "poimuajokuplassa" alus.

Tekniikan sanotaan pohjautuvan muinaiseen Mera rodun kehittämään portaaleihin jotka ovat ensimmäiset planeettojen välisen matkailun muoto. Kuitenkin Merat ovat lähes hävinneet vuosituhansien saatossa ja heidän portaalinsa ovat yhtä lukuun ottamatta tuhoutuneet ja senkin tekniikka täysin käsittämätöntä kaikille tiedemiehille. Pitkään oli ainoa tähtienvälisen matkailun muoto pelkästään hidas "Purjehyppynä" tunnettu poimuajon muoto. Kuitenkin tuon viimeisen portaalin salat yllättäen selvitettiin noin kolmisen sataa vuotta sitten kun portaali äkisti aktivoitui ja johdatti Idrat Finaton maailmaan ja sitä kautta metallikuorisen ja kilpikonnaa muistuttavan väkivahvan Croba rodun Berdaan.

Idrat valvoivat erittäin tarkasti Biitranin ilmatilaa. Heidän mukaansa terroristit yrittävät tiuhaan päästä pakenemaan planeetalta joten planeetalta poispääsemiseen tarvitsi tavallisen passin lisäksi kansalaishallintoviraston lomake 193b, eli ”matkustajan poistumisen turvallisuustakaustodistus”, lyhennettynä PDSG asiakirja. Sen saaminen vaati käsittämättömän paperisodan paikallisia viranomaisia vastaan ja lukemattomia todistuksia ja todistajia henkilötietojen oikeellisuudesta ja hakijan kunniallisuudesta. Käytännössä kyseisiä asiakirjoja myönnettiin kaikille mutta ainoastaan syntyperäisille Idroille ja rikkaille Gorestilaisille niiden saanti ei ollut kohtuttoman vaikeaa. Pimeillä markkinoilla ne olivat kuumaa tavaraa ja väärennetyistä asiakirjoista pyydettiin jopa kahta crabaa, Gorestin elitististien rahayksikköä jonka arvo oli noin miljoona rudaa.

Arvostelut

Ei arvosteluja

Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS