Elite Dangerous peli - Hahmon historia Hot

ELITE DANGEROUS

ESIPUHE

Avaruus on kylmä, armoton ja yksinäinen paikka. Silmänräpäyksessä kaikkein kokeineimmatkin ja kovimmatkin sitä asuttavat voivat joutua uhriksi, kadoten sen äärettömään tyhjyyteen jälkiä jättämättä. Kuitenkin se tarjoaa myös mahdollisuuden rikastua ja vaurastua noille, jotka käyttävät älyään ja taitojaan.
Hylätyt, kauan sitten tuhoutuneitten alusten ajelehtivat romut tarjoavat mahdollisuuden äkkirikastumiseen, kun onnekas kerää siellä ajelehtivan rahdin talteen. Myyden sen jossakin ihmisen asuttamista yhteisöistä.
Planeettoja kiertävät asteroidipilvet kätkevät sisäänsä metalleja ja mineraaleja, joita kaivosalukset miehistöineen keräävät ja kuljettaen ne asemille.
Miljoonat kauppa-alukset risteilevät kauppareittejä kuljettaen perustarvikkeita ympäri galaksia, mahdollistaen näin kaikkein syrjäisimpien kaivosasemien, ja siirtokuntien selviytymisen.
Galaksssa on yhä tuntemattomia alueita, ja näiden alueiden tutkimiseksi ja niiden rikkauksien löytämiseksi monet suuret yritykset rahoittavatkin tutkimusretkikuntia ja tutkimusaluksia. Monet yritykset ovatkin valmiita maksamaan suuria summia uusista kartoitetuista systeemeistä, ja moni rohkea lentäjä onkin rikastunut tällä tavoin. Huhut uusista rikkauksista, ja uteliaisuus on myös koitunut monen turmioksi, ja voi vain arvailla kohtalon jonka ne ovat kokeneet. Varmaa on, etteivät ne enää palaa. Avaruus on julma paikka, joka osaa vartioida salaisuuksiaan.
Pitkät välimatkat ovat luoneet välttämättömyyden myös kuriiri- ja taksipalveluille. Alukset risteilevät päivittäin ympäri galaksia toimittaen tietoa sekä postia.Tärkeät virkamiehet tarvitsevat kuljetuksia systeemistä toiseen, ja varakkaat turistit ovat valmiita maksamaan suuriakin summia ihaillakseen galaksimme monia ihmeellisiä ilmiöitä.
Federaation, Liittouman ja Imperiumin, sekä muiden ryhmittymien omistamat alueet ovat vaikeasti valvottavia. Tämä on luonut kysynnän palkkionmetsästäjille. Niiden alukset vaihtelevat pienistä ja ketteristä aluksista aina massiivisiin monen hengen miehistön aluksiin. Kierrellen systeemeistä toiseen, ne etsivät mahdollisia rikollisia, tai ketä tahansa josta on palkkio tiedossa. Kuitenkin tämä toiminta on kyseenalaista lain ylläpitämisessä. Kilpailevat ryhmittymät käyttävätkin palkkionmetsästäjiä tuhotakseen kilpailijoidensa aluksia ja rahteja Oman vaikutusvallan ylläpitämiseksi tai kasvattamiseksi. Varmaa on, että jos päästäsi on luvattu palkkio, ennemin tai myöhemmin on perässäsi jokin tämän ammattikunnan edustaja.
Vaikkakin eri suurvallat eivät avoimesti ole sodassa keskenään, niiden välillä sekä kilpailevien pienien ryhmittymien välillä syntyy useasti pieniä systeemien sisäisiä kahakoita tai sisällissotia, joissa vallan tasapainoa yritetään muuttaa. Tällaiset pienet konfliktit houkuttelevat paikalle palkkasotureita, ja useasti ne ovatkin ratkaisseet konfliktin toisen kahakoivan osapuolen hyväksi. Palkkasotureiden uskollisuus on krediiteissä. Oli työ sitten kuriirina toimimisesta, kilpailevan ryhmittymien aluksien tuhoamisesta, aina tärkeän tiedon palauttamiseata. Työ hoidetaan kunhan siitä maksetaan tarpeeksi.
Avaruuden roskasakki, joskus ”Avaruusrotiksi” haukutut rosvot. Salakuljetus, salamurhat, viattomien kauppa-alusten tuhoaminen ja ryöstely suuren lastin ja krediittien toivossa. Kaikki mahdollinen lain tuolla puolen tapahtuva toiminta on heidän alaansa. Suurvaltojen poliisivoimat, palkkionmetsästäjät, ja joskus jopa muiden piraattiryhmittymien edustajat metsästävät heitä, ja vaikka laittomuuksia paheksutaankin on asiassa toinenkin puoli. Systeemien ryhmittyvät antavat kuitenkin hiljaisen hyväksyntänsä piraattien toiminnalle, jos toiminta tapahtuu eri systeemissä. Niissä tuhotut laittomuudet heikentävät niitä hallitsevien ryhmittymien vaikutusvaltaa. Kauppa-alukset alkavat välttämään tällaisia systeemeitä, niiden talous heikkenee ja saattaa lopulta johtaa siihen, että sisällissodan kautta voi valta vaihtua kyseillä systeemillä. Siksi ei ole harvinaista, että systeemin hallinnasta kilpailevien poliittisten ryhmittymien joukosta löytyy toisinaan piraattiryhmittymä.
Ei pidä myöskään unohtaa avaruusasemia ja planeettojen teollisuuslaitoksia sekä siirtokuntia. Ilman niitä koko talous romahtaisi. Perushyödykkeiden tuottajat; maanviljelijät, metallityöläiset aina tehdastyöläisiin tuottavat kaiken sen, joka pitää kaikki galaksin yhteisöjen taloudellisen infrastruktuurin kasassa. Ilman heitä pienet, kaukaiset asutetut systeemit vaipuisivat unohduksiin. Suuret yritykset ja organisaatiot aluksineen, mahdollistavat perustarvikkeiden toimittamisen suurina määrinä galaksin jokaiseen asutettuun kulmaan. Luoden näin mahdollisuuden, edes jollakin tapaa siedettävään elämään. Lisäksi jalostus-, tiede- ja huipputeknilliset laitokset mahdollistavat sen, että ihmiskunnalla on teknologia ylläpitää, ja valmistaa aluksia näitä elintärkeitä tehtäviä varten.
Avaruudessa yksikin epäonnistuminen, tai onnistuminen voi muuttaa koko galaksin tasapainoa. Toisaalta se antaa yritteliäälle, ja rohkealle yksilölle mahdollisuuden vaurastua sekä muuttaa tasapainoa oman tahdonsa mukaiseksi. Tämä on minun tarinani.

HISTORIA

Nimeni on Casey Baxter, tai CB, jolla nimellä tutut minua kutsuvat. Olin asunut koko ikäni Baker´s Prospect:lla. Asellus Primus systeemin pienellä Asellus Kaksi planeetan asemalla. Se tuotaa myyntiin mineraaleja, ja hiukan metallia. Asemaa ovatkin asuttaneet lähinnä kaivosmiehet, ja heidän perheensä. Isäni Matthew toimi täällä Asellus Primus Gold Legal Industry korporaation paikallisjohtajana. Äitimme Sara työskenteli isäni sihteerinä. Isäni ja äitini asemasta johtuen, elimme tilavassa sekä kohtuullisen mukavassa asunnossa siskoni Alanan kanssa. Koulutus jota tällainen pieni asema tarjosi lapsille oli melkoisen yksinkertaista. Isäni halusi kuitenkin lapsilleen kunnon koulutuksen, ja niinpä meillä olikin yksityisopettaja. Toisin sanoen elimme jota kuinkin tavallista perhe-elämää, huomioiden kuitenkin sijaintimme pienessä kaivosyhdyskunnassa.
Olin varmaan 9 vuotias kun elämämme muuttui. Muistan kuitenkin tuon päivän. Isä ja äiti pakkasivat huoneessaan matkalaukkua saapuessani sinne. - ”Casie, minun ja äidin on lähdettävä käymään liikematkalla tapaamaan yhtiön johtajia. Jos olet ollut ahkera jatehnyt läksysi tuon sinulle ehkä pienen lahjan. Siskosi pitää huolen sen aikaa sinusta”. Nyökkäsin. Viimeinen muistikuva oli kun äitini antoi pusun otsalleni isän silittäessä hiuksiani .Ovi sulkeutui, ja he olivat poissa. Päivä kului normaalisti. Opettaja piti meille oppitunnit, ja myöhemmin illalla siskoni valmisti iltapalan. Tunnit kuluivat, ja ilta vaihtui yöksi. - ”Lento on varmaan myöhässä CB, siksi isä ja äiti eivät ole vielä tulleet”. Alana sanoi, -”Mutta nyt nukkumaan CB, herätän sinut kun äiti ja isä tulevat kotiin”. –”Lupaatko?”. Kysyin –”Aivan varmasti”. Sisko hymyili.
Heräsin katsoen kelloa . Pomppasin sängyltäni ylös juosten vanhempieni makuuhuoneseen, se oli tyhjä. Ei matkalaukkuja, eikä isää tai äitiä. Sänky oli edelleen sijattuna kuten heidän lähtiessään. Pettyneenä kävelin keittiöön. Alanan, silmät olivat punaiset, ja kyyneleet vierivät hänen poskillaan. –”Sisko. Missä isä ja äiti ovat?”. Alana purskahti itkuun. Kävelin hänen luokseen tarttuen hänen olkapäähänsä varovasti. Pöydälle oli viesti. Ennen kuin Alana pystyi estämään sitä, luin sen. ”Asellus Primus Gold Legal Ind – Tiedote : Asellus Primus –Asellus 2 – Baker´s Prospect. Paikallisjohtaja Matthew Baxter ja hänen sihteerinsä Sara Baxter kateissa. Viimeinen yhteydenotto GP 98-132 systeemissä aluksesta 20 JUL 2997 / 19:53:04. Tulitettu tuntemattomien alusten toimesta . Yhteys katkennut 19:55: 09. Lähettänyt etsintäpartioita viimeiseen tunnettuun yhteydenottopaikkaan. Raportoitu aluksen kappaleita ajelehtimassa alueella - ei eloonjääneitä.” Viesti putosi lattialle voimattomista sormistani ja lysähdin lattialle.Tunsin kyynelien valuvan poskiani pitkin, ja kuulin kuinka Alana nousi pöydästä tullen taakseni halaten minua tiukasti. -”Voi Casey...mitä me nyt teemme?”. Alana kuiskasi korvaani. Itkimme yhdessä lattialla toisiimme nojaten.
Päivällä ovisummeri soi. ”Hei lapset. Daisy, opettajanne täällä.Avaisitteko oven”. Alana avasi oven ja Daisy halasi häntä lujasti. Daisy halasi myös minua. - ”Kyllä heidät löydetään lapsikullat. Älkää olko huolissanne. Casey, olisitko kiltti ja menisit huoneeseesi. Minulla on siskollesi asiaa”. Nyökkäsin, ja pää painuksissa laahustin omaan huoneeseeni suljin oven. Heittäydyin sängylleni ja painaen pään tyynylleni antaen itkun tulla. Nukahdin, ja herätessäni vilkaisin kelloa. Nousin sängystäni, ja kuulin oven läpi vaimean keskustelun. Avasin oven hiljaa katsoen ulos huoneestani. Opettajamme ja Alana istuivat yhä pöydän ääressä ja yritin kuunnella heidän keskusteluaan. Kuulin vain katkonaisia lauseita, ja sanoja; Yhtiö..Isän palkka...Asunto...Huuolehtiminen...Mahdottomuus. Suljin hiljaa oven perässäni mennen sänkyyni. Heräsin kun tunsin jonkun silittävän päätäni. Käännyin katsomaan, ja Alana istui sängyn reunallani -”Voi CB”. Alana huokaisi. -”Saanko nukkua tämän yön vieressäsi?”. Nyökkäsin ja siskoni tuli viereeni.Nukahdimme sylikkäin.
Seuraavat päivät olivat kaaosta. Alana yritti parhaansa mukaan hoitaa päivittäisen ruoanlaiton sekä muut päivittäisiä kotityöt. Öisin kuulin hänen itkevän huoneessaan useita tunteja. Opettajamme Daisy kävi päivittäin luonamme, mutta hän ei opettanut meitä. Hän auttoi Alanaa antaen siskolleni aikaa surra rauhassa vanhempiamme. Eräänä aamupäivänä ovisummeri soi jälleen kerran kun odotimme opettajaamme. Avasin oven. Opettajamme seisoi siellä tuntemattoman miehen kanssa. Tällä oli päällään musta puku, valkea kauluspaita, tummansininen kravatti ja kiiltävän mustat kävelykengät. -”Hei CB, tässä on Herra Keller.Saammeko tulla sis...”. Ennen kuin Daisy oli lopettanut lauseensa mies astui ohitseni kotiimme. Miehen katse tutki kotiamme. Alana tuli huoneestaan. -”CB, tuliko Dai...?”. Siskoni lause katkesi kesken hänen nähdessään miehen, värin paetessa siskoni naamasta. - ”Herra Keller, Isänne yhtiön lakimies”. Daisy esitteli. Mies nyökkäsi kylmän kohteliaasti siskolleni. -”Osanottoni menetyksestänne”. Ääni oli kylmä, melkeinpä konemainen. -”Kiitos. Olkaa hyvä ja istukaa Herra Keller.Kuinka voin auttaa ?”. -”Minulla on asiaa Neiti Baxter, mutta..”. Mies kääntyi katsomaan minua. -”CB, olisitko kiltti ja menisit huoneeseesi?”. Kävelin huoneeseeni, mutta nyt jätin oven raolle jääden kuuntelemaan sen taakse.
”Neiti Baxter. Osanottoni, mutta yhtiön puolesta minun on valitettavasti tuotava ikävät uutiset. Vanhempienne etsinnät on lopetettu tuloksettomina . Isänne suorittaman menestyksellisen uran johdosta yhtiö on kuitenkin päättänyt, että saatte menetyksenne johdosta hänen palkkansa vuoden loppuun asti. Yhtiömme tarvitsee kuitenkin asunnon uuden paikallisjohtajan käyttöön, näin ollen ette voi enää asua täällä. Aikaa asunnon tyhjentämiseksi on viikko. Opettajanne Daisy on kuitenkin anonut johtokunnalta myönnytyksiä suhteenne. Johtokunta on kuitenkin hankkinut teille uuden asunnon. Lisäksi Casey jatkaa opiskeluaan työntekijöiden lapsille suunnatussa opetusohjelmassa. Opettajallenne on määrätty uudet työtehtävät, joten hän ei voi jatkaa enää opettajananne. Te olette jo täysi-ikäinen Neiti Alana”. –”Kyllä olen”. –”Ongelmana onkin veljenne, koska hän on niin nuori, lähetämme hänet yhteen Federaation ylläpitämistä nuorisolaitoksista...”. –”Ette vie CB:tä !!! Hän on veljeni, ja ainut mitä minulla enää on...Ei!!”. Kuulin siskoni huutavan –”Kiltti Daisy. Kertokaa tälle miehelle.. me pärjäämme kyllä...Daisy minä rukoilen teitä..”. Siskoni nyyhkytti. Kurkistin varovasti oven raosta. Herra Keller katsoi opettajaamme. –”Neiti ?” –”Sen verran olen oppinut Alanasta. Hän on kypsä ja oma-aloitteinen nuori neiti. Uskon hänen pystyvän huolehtivan täysin Caseysta”. Hetken hiljaisuus –”Käyn ainakin kerran viikossa varmistamassa heidän hyvinvointinsa”. Taas hetken hiljaisuus –”Hyvä on. Uskon sanaanne Neiti. Asia on omasta ja yhtiön puolesta kunnossa. Toivotan Hyvää Päivän jatkoa”. Kuulin oven sulkeutuvan ja ryntäsin huoneestani. Opettajamme halasi siskoani lohduttavasti, tämän itkiessä lohduttomasti opettajan olkapäätä vasten. –”Shhh...rauhoitupas Alana, kyllä tämä tästä. Minä autan kyllä...Olen aina tavoitettavissa jos tarvitsette minua..”. Hetken päästä siskoni osoitti rauhoittumisen merkkejä. –”Minun on valitettavasti nyt lähdettävä lapset, tulen huomenna käymään.Pärjäättehän huomiseen?”. Siskoni nyökkäsi vaitonaisena. Opettajan lähdettyä halasin siskoani, -”Kuuntelin ja vakoilin teitä. Kyllä me pärjäämme”. –”Senkin riiviö. Niin...kyllä me pärjäämme Casey, kyllä me pärjäämme”.
Daisy ilmestyi jo aamulla ovellemme mukanaan kaksi miestä: Carl and James. He auttaisivat tavaroidemme siirtämisessä uuteen asuntoomme. Se ei olisi iso, mutta pärjäisimme kyllä siellä kahdestaan. Mukaan olisi otettava kuitenkin vain tärkeimmät esineemme, ja muistoja isästä ja äidistä. Daisy lupasi säilyttää osan tavaroistamme, mutta muut joutuisimme valitettavasti jättämään. Hän oli luonamme auttamassa tavaroittemme lajittelemisessa, neuvoen mitä kannattaisi säästää ja ottaa mukaan. Illan tullen opettaja hyvästeli meidät sanoen palaavansa taas seuraavana päivänä. Päivät kuluivat nopeasti opettajan ollessa luonamme ja pakatessamme tavaroitamme. Pian viikko oli kulunut. Tuntui surulliselta katsoa rakasta kotiamme tyhjänä ja autiona. Miten monta hauskaa leikkiä olin täällä leikkinyt elämäni aikana, tai yhteiset peli-iltamme siskon, isäni ja äitini kanssa.. –”Aika lähteä lapset.Näytän teille uuden asuntonne.Ystäväni ovat järjestelleet tavaroita siellä, ja sen pitäisi olla nyt valmis teille. No niin lapset tulkaahan”. –”Minulla on ikävä isää ja äitiä”. Kyynel vieri poskelleni. –”Niin meillä kaikilla. Tulehan Casey. On aika mennä katsomaan uutta kotianne”. Alana silitti hiuksiani. Kävellessäni käytävää, kuulin oven sulkeutuvan takanani.

UUSI ALKU

Kävelimme käytävää pitkin hissille, laskeutuen useita kerroksia. Ovet aukenivat. Roskainen käytävä näytti jatkuvan loputtomiin. Yhden oven edessä makasi mies nukkumassa, pitäen tiukasti otteessaan puoliksi juotua pulloa. Metallinen käytävän lattia kaikui askelistamme. Numeroidut ovet näyttivät kaikki samanlaisilta. Nukkuvaa miestä ohittaessamme puristin siskoni kättä hieman tiukemmin. Toinen jaloistani osui miehen jalkaan Tämä havahtui siihen, sopersi jotakin ja , nukahti uudelleen. Saavuimme ovelle. –”326. Tässä on asuntonne, toivottavasti teette olonne viihtyisäksi siellä”. Opettaja hymyili vaisusti. Siskoni avasi oven ja hänen silmänsä laajenivat. Kostea ummehtunut haju iski vasten kasvojani. Asunto oli koruton. Seinät, katto ja lattia oli metallia. Pieni keittiö syvennys avautui vastapäätä asunnon ovea.Molemmin puolin huonetta oli sänky. Syvennys jossa oli suihku, metallinen kaappi ja wc-istuin oli peitetty jo kuluneella reikiä täynnä olevalla kankaalla.Sen oli tarkoitus antaa jonkinlaista yksityisyyttä kylpyhuoneeseen. Samanlainen syvennys toisella einällä toimitti vaatekaapin virkaa.ylpyhuoneen virkaa ja pieni syvennys. Keskellä huonetta pieni pöytä ja muutama tuoli. Astiat oli pinottu siististi keittiön pienelle ruoantekotasolle. Valisemamme vaatteet oli sijoitettu niille tarkoitettuun syvennykseen. Daisy ja Alana katsoivat toisiaan merkitsevästi. –”Onhan tämä pienempi ja erilainen kuin kotinne vaatien totuttelua, mutta pienellä koristelulla, saatte tästä viihtyisän”. Opettaja lohdutteli järkytystämme. –”Valitettavasti minun on mentävä nyt hoitamaan asioita. Asettukaa taloksi, ja yrittäkää tehkää olonne mukavaksi. Daisy heilautti kättään rientäessään kohti hissiä. Siskoni huokaisi syvään sulkien oven. –”No niin Casey, me olemme sitten kahdestaan täällä. Koitetaan saada nukutuksi nyt, ja katsotaan mitä teemme huomenna. Saamme tästä varmasti kotoisan oloisen asunnon asunnon pienellä laittamisella”. Ensimmäisenä yönä kumpikaan ei saanut unta. Vuoronsa lopettaneiden työläisten kenkien kopina käytävillä, riitelyn ääniä, huutoja, ja kovaäänistä puhetta, rikkoutuvan lasin helinä sekä muut kolahdukset kaikuivat käytävällä lä pi yön. Seuraavana aamuna nousimme väsyneinä, ja istuin pöydän äärellä katsellen, kun siskoni valmisti aamupalaa. Vaatimattoman aamupalan jälkeen siskoni ehdotti pientä vierailua kauppatasolla. Pukeuduttuamme suuntasimme hissille. Ovet avautuivat kauppatasanteelle. En ollut eläissäni käynyt siellä. Ihmeissäni katselin välkkyviä valoja ja mainoksia, jotka houkuttelivat ihmisiä ostoksille. Ilman täytti puheen sorina, sekä aseman viralliset kuulutukset. Erilaisiin asusteisiin pukeutuneita ihmisiä kierteli käytäviä. Univormuja, kiiltäviä pukuja, kirkkaan värisiä huiveja, viittoja, sekä tavallisen oloisiin arkivaatteisiin pukeutuneita. Siellä täällä kauppojen sisäänkäyntien vieressä oleskeli yksittäisiä ihmisiä joiden vaatteet olivat risaisia ja kuluneita. Siskoni kertoi minulle tulleensa joskus vanhempiemme tietämättä tänne kavereidensa kanssa. He olivat tuolloin ostaneet täältä kaikenlaisia koruja, meikkejä ja koristeita. Siskoni kierteli kanssani kauppoja ostellen kankaita, koriste-esineitä ja muitakin erilaisia tavaroita. Hymyillen hän kertoi sanoi muutavansa tuon ankean uuden asuntomme kodikkaammaksi.. Näin siskoni hymyilevän pitkästä aikaa. Päivän aikana näin ihmisten nyökkäilevän, osoittelevan suuntaamme, ja kuiskailevan toisilleen. Ailee käski olla välittämättä näistä ihmisistä. Päivän päätteeksi vierailimme ravintolassa. Söin varmaan elämäni parhaimman aterian tuona iltana. Poistuimme kauppatasolta myöhään asuntoomme. Toivotin siskolleni hyvää yötä, ja uupuneena päivän tapahtumista vaivuin uneen. Yöllä en herännyt käytävältä kaikuviin ääniin tai meluun.
Seuraavana aamupäivänä havahduimme kumpikin summerin ääneen. –Daisy täällä. Herätys!!!”. Siskoni kiiruhti avamaan oven ja Daisy astui sisään. –”Kävin eilen täällä ja kukaan ei tullut avamaan ovea. Huolestuin jo, että teille on sattunut jotakin tämän roskasakin takia...”. Daisy sulki suunsa tajutessaan lipsauttaneensa sanan roskasakki. Siskoni hymähti. –”Vai roskasakki. Sellaiseksiko täällä alhaalla asuvaa väkeä kutsutaan?”. –”Ei, ei. En tarkoittanut sillä mitään”. Opettaja sanoi nolona. Alana nyökkäsi iskien minulle silmää. –”Onko opettaja syönyt aamupalaa. Aioin tehdä sit Caseylle ja itselleni ?”. –”Itseasiassa oli kiireinen aamu, ja en ole syönyt palastakaan koko aamupäivänä. Kiitos, jos siitä ei ole vaivaa niin voisinkin syödä teidän kanssanne”. Muutaman kymmenen minuutin päästä istuimme syömässä aamupalaa pöydän äärellä. Daisy kuunteli hymyillen suupalojen välissä kertoessani innoissani edellisen päivän ostospäivästämme. Kerroin myös ensimmäisestä yöstämme täällä. Daisy sanoi meidän, tottuvan ääniin, ja emme pian huomaisikaan niitä. –”Varmastiko?”. –”Aivan varmasti Casey. Sitä paitsi olet reipas ja viisas ikäiseksesi. Oli minulla myös asiaakin. Tulen huomisaamuna hakemaan Casey:n ja sinut Alana. Näytän Caseyn uuden koulun, ja selvitän asioita opettajien kanssa. Opitte samalla reitin sinne. Kiitoksia aamupalasta, se oli todella hyvää. Nyt minun on kiirehdittä opettamaan”. Opettaja nousi pöydästä kävellen ovelle. Hän aukaisi oven ja heitti meille vielä hymyillen lentosuukon. Loppupäivän vietimme siskoni kanssa koristellen asuntoamme. Pikkuhiljaa erilaiset koristeet täyttivätkin seiniä, ja se alkoikin näyttää viihtyisämmältä. Söimme iltapalan käyden vuoteisiimme. Kuuntelin käytävältä kuuluvia ääniä ja puhetta kunnes vaivuin uneen.
KOULU

Olimme jo aikaisin hereillä enne opettajamme saapumista. Hänen tullessaan olimme jo valmiita lähtöön. Nousimme hissillä ylöspäin. Opettaja näki, että minua jännitti, ja rauhoitteli minua. Hissin ovien auetessa avautui kauppatason tapainen näkymä. Täällä eivät kuitenkaan loistaneet erilaiset värikkäät valot tai mainokset. Hillityt opasteet neuvoivat toimistoihin tai eri virkamiesten luokse. Opettaja kertoi Alanalle täältä löytyvän kaikki ne tarpeelliset virastot tai toimistot joita me saatoimme tarvita. Pankkeja, toimistoja sekä monia muita erilaisia virastoja. Saavuimme koulun luokse. Hillityssä kyltistä luin sanat: Federaation koulutus- ja sivistyskeskus. Astuimme liukuovien lävitse pieneen aulaan. Vasemmalla Rehtorin kansliaan ja opettajainhuoneeseen johtava ovi. Ovet reunustivat käytävää. –”Odottakaa tässä. Käyn rehtorin luona juttelemassa”. Daisy painoi ovisummeria avaten oven. Hän viipyi jonkin aikaa huoneessa. Palatessaan häntä seurasi vanha kaljuuntunut mies, joka oli pukeutunut harmaaseen ja jo melko kuluneeseen pukuun. Jaloissaan puvun väriin sointuvat harmaat kengät. –”Tässä on rehtori Walter Bixon, ja tässä Herra Bixon on Casey Baxter”. Kumarsin kohteliaasti, kättellen tämän hikistä kättä. –”Onpas nuori Herra Baxter kohtelias. Esimerkillistä. Ja tämä nuori neiti on?”. –”Alana..Alana Baxter. Hyvää päivää Herra Bixon”. Rehtorin ilme paljasti kyllä hänen tietävän keitä me olimme. Pyytäen seuraamaan hän esitteli koulutukeskusta ja sen toimintaa yleisesti. Kierroksemme päättyi erään oven taakse. Suuri määrä lapsia istui riveittäin seuraamassa opetusta monitoreistaan. Heidän edessään seisova nainen näytti selittävän jotakin. –”No niin, sano siskollesi, ja entiselle opettajallesi näkemiin. Esittelen sinut luokallesi, ja eräistä tulevista opettajistasi”. Rehtori viittoi seuraamaan avaten oven, minun seuratessa hänen perässään. Kaikkien kääntyivät tuijottamaan minua, rehtorin esitellessä minua. Esittelyn jälkeen opettaja pyysi minua istumaan yhdelle vapaista paikoista ja avaamaan monitorin. Avasin monitorini ja opettaja jatkoi keskeytynyttä opetusta. Tuijotin näyttöä seuraten opetusta. Huomasin kuitenkin sivusilmällä joidenkin oppilaiden kääntyivät toisinaan katsomaan minua uteliaana. Oppitunnin loppuessa takaani juoksi ohi poika tönäisten lujasti olkapäähäni. Pienen tauon jälkeen oppitunnit jatkuivat. Päivä tuntui ikuisuudelta, ja olin kuoleman väsynyt koulupäivän loppuessa. Siskoni oli odottamassa minua hymyillen. –”Miten päivä meni. Saitko kavereita?”. Kohautin vain olkapäitäni. –”Mennään taas kauppatasolle ravintolaan syömään ja juhlistamaan ensimmäisen koulupäivän loppua”. Kävimme syömässä. Siskoni oli koristellut asuntoa lisää. Tein saamani kotitehtävät, ja sanoin siskolleni olevani väsynyt ensimmäisestä päivästä. Kömmin sängylleni kääntäen selkäni siskolleni. Tujottaessani metallista seinää, kuuntelemaan käytävältä kantautuvia ääni, nukahtaen pian.
Siskoni ravisteli minua varovasti olkapäästä. –”Aamiainen on valmis. Nousehan ylös syömään ja valmistaudu kouluun”. Nousin ylös ja söin aamiaiseni. Pakatessani koulutarvikkeitani sisko hoputti minua kiirehtimään, etten myöhästyisi. Hississä oli jo muitakin lapsia ja nuoria kun astuimme siihen.Kuulin takanani hiljaista supattelua, sekä vaimennettuja tirskahduksia. Hissi saapui oikeaan kerrokseen, ja siskoni käveli vierelläni koulutuskeskuksen ulkopuolelle. –”Rakastan sinua pikkuveli”. Alana muiskautti otsalleni suukon, ennen kuin onnistuin väistämään sitä. Käännyin ympäri ja astellen koulutuskeskukseen. Biologiaa, matematiikkaa, äidinkieltä, politiikkaa ja kaupallisia aineita, kemiaa. Kaikkia erilaisia aineita joiden oletettiin hyödyttävän meitä tulevaisuudessa. Päivä kului kuten edellinenkin. Siskoni oli odottamassa minua keskuksen ulkopuolella.
Viikonpäivät seurasivat toistaa, kunnes viikko olikin ohi.Viikonloppuna kävimme syömässä kauppatasolla jo tutuksi tulleessa ravintolassa, viettäen päivät kierrellen kauppoja, ja katsellen ihmisvilinää siellä. Viikonloppu olikin pian ohi, ja oli maanantai. Syödessämme aamupalaa siskoni kysyi –”CB kulta. Voisitko mennä keskukseen tänään yksin. Minulla olisi tärkeitä asioita hoidettavana?” Nyökkäsin. –”Reipas veli, mutta minun on mentävä nyt.Syö aamupalasi, ja mene sitten kouluun”. Alana pörrötti hiuksiani, puki päällysvaatteet ja poistui ovesta. Puin päälleni, ja astuin käytävältä hissiin. Hissin alkaessa nousta kuulin ivallisen äänen takaani. –”Eikö mamma päässytkään tänään saattelemaan sinua”. Painoin katseeni alas, enkä vastannut. Ääni jatkoi –”Mammanpoika. Toivottavasti äiti muisti vaihtaa vaippasi”. Takaani kuului tukahdettua tirskuntaa. Hissin ovet aukesivat ja takaani tungeksi lapsia ohitseni. Kova tönäisy olkapäähäni sai minut kompuroimaan eteenpäin, ja kaaduin käytävälle mahalleni. Sama poika joka oli jo ensimmäisenä päivänä tönäissyt minua luokkahuoneessa virnisti ivallisesti minulle. Hän jatkoi matkaansa muiden kanssa kohti keskusta. Nousin hitaasti keräten tavarani, antaen muiden lasten mennä edelläni keskukseen. Luokkahuoneeseen saapuessani näin tönäisijäni juttelemassa muutaman muun pojan kanssa. Hän osoitti minua sanoen jotakin muille, kaikkien poikien kääntyessä katsomaan minua. Oppituntien välissä taukojen aikana sain toisinaan kuulla olevani mammanpoika ja tuntea tönimisiä. Nyt tönijöinä oli jo muitakin. Yritin kuitenkin vältellä näitä kiusaajia parhaani mukaan, ja olla mahdollisimman huomaamaton. Pahin oli kuitenkin kotiin paluu .Hissimatkalla minua tönittiin eniten, ja sain kuulla pilkkaa jolle muut lapset nauroivat nyt avoimesti. Kotona ei ollut ketään. Olikohan siskolleni sattunut jotakin. Ovi aukesi ja siskoni astui asuntoon. –”Olen pahoillani CB, mutta en ehtinyt sinua vastaan. Ethän ole vihainen, ethän?”. Puistin päätäni. Siskoni hymyili. –”Syödään hyvää ruokaa ja katsellaan jotakin kivaa näytöltä”. Väänsin jonkinlaisen hymyn tapaisen vastaukseksi siskolleni tämän kiiruhtaessa ohitseni laittamaan meille ruokaa. - ”Alana, haittaako sinua jos haluan mennä kouluun tästä lähtien yksin ?”. Hän kääntyi katsomaan minua. –”Ei toki, jos niin välttämättä haluat”. Syötyämme makailimme Alanan pedillä katsoen samalla näytöllä näkyvää visailuohjelmaa. Ovisummeri soi. Alana avasi oven ja sen takana seisoi Daisy. –”Voi lapsikullat minulla on ollut teitä ikävä”. Opettajamme purskahti itkuun astuessaan sisään ja halatessaan Alanaa –”Antakaa anteeksi etten ole päässyt katsomaan teitä aikaisemmin”. –”Älä sure, olemme pärjänneet ihan hyvin”. Koitin lohduttaa. Hän pyyhkii silmiään. –”Onko kaikki hyvin?”. Alana kysyi. –”Minut siirretään toiseen systeemiin muihin opetustehtäviin. Yhtiön päätös. En voi enää olla täällä teidän tukenanne ja apunanne”. Daisy vastasi pyyhkien yhä kyyneliä poskiltaan. –”Lentoni lähtee jo tänään myöhemmin yöllä, ja en tiedä näenkö teitä enää koskaan. Lapsikullat, lupaattehan huolehtia itsestänne? Minun tulee niin ikävä teitä”. Daisy purskahti jälleen itkuun. Siskoni halasi entistä opettajamme tiukasti, ja ryntäsin sängyltäni myös opettajaa halaamaan. Halasin häntä niin lujaa kuin pystyin. Halasimme kaikki toisiamme hetken aikaa, kunnes irrotimme otteemme. Daisy hymyili meille –”Nämä ovat nyt sitten jäähyväiset.Toivon, ja tiedän että te kaksi tulette pärjäämään tästäkin eteenpäin. Tulen muistamaan teidät aina”. Sanat sanottuaan Daisy nousi tuolilta kääntyi astellen ovelle. Oven sulkeutuessa hän heitti vielä lentosuukon meille. Meille tärkeä, ja rakas opettajammekin oli nyt poissa.Nyt olimme enää vain minä ja Alana.
Keskuksessa opiskelu oli osaltani yhtä helvettiä. Tönimistä, potkuja ja lyöntejä. Ivaa, ja pilkkaa jotka oli vain kestettävä. Välttelin kiusaajiani, mutta toisinaan se oli mahdotonta. Kotia tullessani näyttelin siskolleni, kaiken olevan hyvin keskuksessa ja viihtyväni siellä. Valehtelin hänelle jopa saaneeni kavereita. Piristystä toivat viikonloppuiset kauppatason kiertelypäivät siskoni kanssa. Ostelimme toisinaan jotakin pientä, käyden tutuksi tulleessa ravintolassa syömässä aterian. Vaikka yritinkin vältellä, siskoni näki toisinaan mustelmani, ja naarmuni. Sanoin niiden tulleen kaatuessani tai keskuksen liikuntatunneilla. Toisinaan, kun tiesin siskoni varmasti nukkuvan kuunnellessani käytävältä kuuluvia ääniä ja meteliä. Käperryin peittoni alle ja tukahdettua itkua itkien vaivuin uneen.
Seuraavana vuonna jo alkuvuodesta viikonloppuiset käyntimme kauppatasoilla alkoivat vähentyä. Kävimme aluksi kerran viikonlopussa, ja muutaman kuukauden kuluttua vain kerran kuukaudessa. Kiusaamiseni jatkui yhä keskuksessa, ja pian näyttelinn sairasta siskolleni, jottei minun olisi tarvinnut mennä keskukseen. Toisinaan tämä onnistuikin ollen kotona siskoni kanssa, mutta toisinaan jouduin lähtemään koulutuskeskukseen. Päivät, viikot, kuukaudet seurasivat toistaan..ja pian en enää välittänyt kiusaajistani ja ivaajistani. Opin pitämään kaiken sisälläni. Purin tätä raivoa, ja sisälläni vellovaa katkeruutta sekä vihaa olivat liikuntakoulutuksessa.. Eräänä liikuntamuotona oli kontaktilaji, joka oli eräänlainen versio muinaisesta Maan pelistä. Kyse oli muinaisesta Amerikkalaisen jalkapallosta.
Eräs perjantai-iltapäivä keskuksessa muutti jälleen elämääni. Iiltapäivän viimeinen tunti oli kemiaa, ja tuijotin tyhjä katse silmissäni luokan kattoa miettien millä onnistuisin välttämään kiusaajani kotimatkalla.. Havahduin kuullessani –” Baxter.. Baxter!!!”. Havahduin. –”Niin opettaja?”. –”Jos alkuaineiden opiskelu on noinkin typerää ja turhanpäiväistä. Jakaisitteko tietonne muun luokan kanssa Herra Baxter?”. Kuulin tirskahtelua luokasta. Kerroin lyhyen määritelmän alkuaineista, ja näin opettajan kasvoilla hämmentyneen ilmeen. Monen luokkalaisen pää kääntyi suuntaani. Hölmistyneet ilmeet osalla luokkatovereistani kertoivat, että he eivät olleet tajunneet sanaakaan mitä olin juuri sanonut. Opettaja yritti pelastaa kasvonsa. –”No Herra Einstein...”. Ennenkuin opettaja ehti lauseensa loppuun, jatkoin; -”Albert Einstein, eli vuosina 14.3.1879 – 18.5.1955. Nykyisen suhteellisuusteorian luoja. 1921 Nobelin palkinto fysiikassa, selittäessään sähköisen valoilmiön synnyn, ja joitakin muita saavutuksia”. Näin punan nousevan opettajan kasvoille. Hän rykäisi kurkkuaan kuuluvasti. –”Herra Baxter vastaa nyt kysymyksiini alkuaineista. Aloitetaanpa sitten”. Näin punan katoavan pikkuhiljaa opettajani poskilta, ja pienoisen voitonriemuisen hymyn karehtivan hänen huulillaan. –”Hiili?”. – Kemiallinen merkki C, Alkuaine numero 6 – epämetalli, pääryhmä 14 jakso 2”. –”Kulta?”. –Kemiallinen merkki Au, Alkuaine numero 47 – siirtymäalkuaine, pääryhmä 11 jakso 5”. Opettaja jatkoi kyselyään, ja vastasin. Vastaus vastauksenni jälkeen puna nousi uudestaan hänen poskilleen. Näin hänen otsasuonensa tykyttävän ja hänen käsiensä tärisevän kun hän sulki monitorinsa. –”Oppitunti on päättynyt”. Oppilaat ryntäsivät luokasta suunnaten kohti keskuksen ulko-ovia. Odotin kuten yleensä muiden poistumista. Keräsin tavarani, ja nousin lähteäkseni . –”Case Baxter...Odota”. –”Niin opettaja?”. Käännyin katsomaan kemianopettajaani. Pikkuhiljaa normaali väri näytti palaavan hänen kasvoilleen. –”Miten on mahdollista että osaat alkuainetaulukon. Taulukko opetetaan vasta muutamaa vuotta myöhemmin, ja silloinkin opitaan vain kemialliset merkit ja yleinen määritelmä?”. –”Isäni opetti minulle sen...toivoen, että joskus minusta tulisi hänen veroisensa ja parempikin”. Käännyin poispäin jottei opettaja olisi nähnyt kyyneliä jotka vierivät poskillani Muut lapset olivat jo menneet ja sain rauhassa kulkea hissille ja kotiani.
Avasin oven, ja näin siskoni kävelevän hermostuneena edestakaisin –”Vihdoinkin, CB mitä olet tehnyt koulutuskeskuksessa? Minut ja sinut kutsutaan puhutteluun maanantaina!”. –”En ole tehnyt mitään , vannon sen.Vastasin vain opettajan kysymyksiin”. –”No mistäköhän sitten mahtaa olla kysymys...jotakin sinä olet tehnyt CB”. Siskoni halasi minua lujasti... Viikonloppuna Alana kävi vain nopeasti kauppatasolla hakemassa syötävää. Loppuajan viikonlopusta vietimme kotonamme katsellen näytöltä ohjelmia ja jutellen siskomme kanssa. Suunnittelimme myös asuntoomme uusia koristeita ja kerroimme toisillemme hauskoja muistoja isästä ja äidistä. Pian viikonloppu oli mennyt ja tuleva maanantai jännitti meitä molempia.
TUTKINTA

Maanantai aamuna Alana herätti minut. Pikainen aamupala, ja olimme Koulutuskeskuksen ovella ennen varsinaisen koulutuksen aloittamista. Rehtori Bixon tuli itse avaamaan oven toivottaen hyvää huomenta. Hän ohjasi meidät opettajainhuoneeseen jossa oli paikalla kaikki opettajani. Taka-alalla istui Federaation univormuun pukeutunut naishenkilö kädessään tietokone. Alana puristi niin tiukasti kättäni, että luulin sen murskaantuvan.... –”Olen pahoillani mitä veljeni on tehnyt ja lupaan ett....”. Rehtorin käsi keskeytti siskoni ja hän kehotti meitä istumaan meille varatuille paikoille. Alana istuutui harkitun hitaasti keinotekoiselle nahkatuolille, minä hyppäsin nauttimaan olostani hienolle tuolilla. –”Niin poikanne...anteeksi veljenne on tietyllä tapaa hätkähdyttänyt erään opettajan lausunnon takia meitä kaikkia”. Rehtori piti merkittävän tauon. –”Anteeksi herra Bixon, mutta Casey. Piirin pinta-alan laskeminen?” -”Ympyrän säde potenssiin kaksi kertaa pii, rouva opettaja”. –”Kolmion pinta-ala?” –”Korkeus kertaa leveys jaettuna kahdella”. Vastasin. –”Ei muuta Casey”. Matematiikan opettaja hymyili minulle. Poliittinen opettaja rykäisi kurkkuaan, -” Federaation merkitys nykyisessä elämässämme poliittisessa ja taloudellisessa mielessä?”. –”Ei mikään. Federaation turvaa olemassaolonsa ja omat etunsa turvautuen voimakeinoihin tarpeen vaatiessa kontrolloiden samalla ihmisen vapaata tahtoa?”. Näin kuinka kysymyksen esittänyt poliittinen opettaja melkein nielaisi kielensä. Ennenkuin raivostunut poliittinen opettaja ennätti sanomaan enempää, filosofian opettajani keskeytti; -”Mutta Casey, auktoriteetit turvaavat ja suojaavat elämäntapaamme. Ilman niitä seurauksena olisi yhteiskuntamme romahtaminen ja kaaos, eikö totta?”. –”Ihmisellä on oikeus valita kohtalonsa ja elintapansa”. Filosofian opettaja peitti kädellään hymynsä. –”Mitä helvettiä minä sinulle olen opettanut. Etkö perkele lainkaan ymmärrä Federaation ideologiaa...”. –”Kersantti riittää!!!”. Ensimmäistä kertaa näin taka-alalla istuneen naisen paremmin. Aaltoilevat punaiseksi värjätyt hiukset loivat kehyksen hieman kulmikkaille poskipäille, täyteläisille huulille ja pienelle hieman pystylle nenälle. Silti teräksenharmaiden silmien pistävä katse porautui lävitseni. –”Mutta poliittisena op....”. –”Riittää kersantti.Poistukaa !!!”. Poliittinen opettajamme nousi tuolistaan, kumarsi naiselle poistuen huoneesta. Naisen katse naulaantui nyt uudestaan minuun. –”Mielenkiintoisia ajatuksia nuori mies. Mistäköhän muualta kuin filosofiasta olet ammentanut tällaisen ajatusmaailman?” –”Entinen kotiopettajamme opetti meille filosofiaa”. Tuolla lauseella kirjoitin tietämättäni entisen opettajamme kuolemantuomion. –”Aahh Neiti Daisy. Minun tarvitsee suositella Federaation koulutuslaitoksen filosofian ohjelman uudelleen suunnittelua”. Naisen katse oli edelleen kuin naulittuna minuun. –”Hyvä on, jatketaan”. –”Case miten määrittelet historian ja miten tuhoisaa se on ollut ?”. –”Nykyhetkemme on minuuteissa historiaa sukupolville meidän jälkeemme tuleville. Federaation, Liittouman ja Imperiumin sodat ovat vähäpätöisiä verrattuna muinaiseen historiaan”. –”Kuinka niin?”. Taas nainen nojautui eteenpäin, mutta tälla kertaa silmistä paistoi uteliaisuus. –”Vuosina 1914-18 Ensimmäinen maailmansota. Tappiot 41 miljoonaa ihmistä – kuolleina 11 miljoonaa sotilashenkilöä, sekä 7 miljoonaa siviiliä. Loput haavoittuneita. 1939 – 1945 Toisessa maailmansodassa tappiot olivat jo noin 80 miljoonaa -25 miljoonaa sotilasta ja noin 55 miljoonaa siviiliä”. Tuijotin naista suoraan silmiin. Nainen nojautui taaksepäin ja näin hänen kirjoittavan jotakin tietokoneellaan... –”Mielenkiintoista...Ja olet oppinut Maapallon historiaa kymmenien vuosisatojen takaa vain kotiopetuksessa?” . –”Kyllä, Rouva”. –”Neiti Alana ja nuori herra Casey jättäkää meidät hetkeksi, olisitteko ystävällisiä”.Nousimme tuoleiltamme ja poistuimme opettajainhuoneesta. Suljimme oven takanamme ja odotimme . Siskoni kumartui puoleeni halaten minua, kuiskaten samalla hiljaa korvaani; -”Voi Casey kulta rakastan sinua valtavasti”.
Muita opettajia alkoi saapumaan koulutuskeskukseen. Kohteliaasti tervehtien he menivät opettajainhuoneeseen, silti olin huomaavinani monen silmistä paistaneen uteliaisuuden. Oppilaitakin alkoi saapumaan yksin tai pienissä ryhmissä aamuisille oppitunneille. Nämä tuskin huomasivatkaan meitä kävellessään kohti luokkiaan keskittyneenä juttelemaan keskenään viikonlopun tapahtumista. Tuntui menevän ikuisuus, ennenkuin rehtori Bixon kutsui meidät takaisin opettajainhuoneeseen. Hän ohjasi meidät omaan huoneeseensa. Punahiuksinen nainen istui rehtorin nahkaisella nojatuolilla ja nosti katseensa meidän saapuessamme. Rehtori jäi taaksemme seisomaan. –”Voitte poistua”. Nainen viittasi kädellään ovea kohti. Rehtori kumarsi ja poistui huoneesta sulkien oven perässään.Nainen näytti keskittyvän taas tietokoneeseensa. Hetken päästä hän sulki sen ja nosti katseensa meihin. –”No niin...” Nainen naputti pöytää punaiseksi lakatulla etusormensa kynnellä. –”Kuultuani opettajia, ja nähdessäni Caseyn....sekä kuunneltuani hänen näkemyksiään. Haluaisinkin luvan Neiti Baxter jatkaa loppupäivän nuoren herran kanssa kahden”. Vilkaisin siskolleni ja näin hänen kasvonsa kalpenevan, ja hän näytti olevan pyörtymäisillään. Myös pöydän takana oleva nainen huomasi sen. –”Tarkoituksenani on vain testata Caseyn tietoja. Normaaleja testejä joissa näemme myös onko nykyinen koulutusohjelmamme riittävä nykyisessä muodossaan. Teidän ei tarvitse olla huolissaan asiasta neiti Baxter.Hän saatetaan turvallisesti kotiinsa kun olemme valmiit. Voitte poistua neiti Baxter.” Siskoni katsahti minuun ja nousi tuoliltaan. –”Alana..”. –”kaikki on hyvin. Tottele nyt vain tätä naista. Teen illaksi jotakin hyvää ruokaa kun tulet kotiin”. Siskoni hymyili väkinäisesti ja poistui huoneesta. Siskoni lähdettyä nainen kääntyi taas tietokoneensa puoleen. Odotin hiljaa paikallani tuijottaen seinällä roikkuvia diplomeja. Nainen nosti katseensa ja katsoi minua tutkivasti. –”Casey, mitä mietit?”. Kohautin vain olkapäitäni. –”Oletko valmis, jos aloittaisimme?” –”On aika epäkohteliasta olla esittelemättä itseään”. Sanoin kuin ohimennen. Näin pinenen hymynkareen nousevan naisen suupielille. –”Anteeksi. Olen Majuri Shelley. Federaation tiedustelu- ja koulutusvirastosta”. –”Hauska tutustua Majuri Shelby. Olen Casey Baxter” –”Aloitetaanko herra Baxter?” Nyt nainen hymyili. –”Olen valmis”. Nainen kyseli minulta erilaisia kysymyksiä eri oppiaineista joita koulussa opetettiin ja toisinaan kirjoitti jotakin tietokoneelleen. Toisinaan hän kyseli minun omia ajatuksiani sekä näkemyksiäni asioista. Kun kerroin niistä, hän toisinaan nyökkäsi hyväksyvästi, toisinaan kysellen olinko kuullut tästä asiasta joltakin muualta, tai oliko joku opettanut minulle tällaisen ajattelutavan. Jossakin vaiheessa nainen lopetti kyselynsä. –”Casey minulla on nälkä. Haluaisitko lähteä syömään? Jatkamme sitten vielä hetken”. Nyökkäsin. –”Mennäänpä sitten. Saat neuvoa minulle mistä täältä saa hyvää ruokaa”. Astuimme opettajainhuoneeseen jossa opettajat nauttivat tauostaan. Vilkaisin sivulle ja näin monen opettajien tuijottavan suu auki minua pientä poikaa joka kulki Federaation univormussa kulkevan naisen vierellä. Sama tapahtui kuin astuimme ulos opettajainhuoneestaan. Yleensä käytävällä kuulunut tauolla olevien oppilaiden huudot, ja nauru katkesivat kuin veitsellä leikaten. Hölmistyneet ilmeet seurasivat meitä meidän kävelessämme kohki keskuksen ulko-ovia. En tiedä mikä naisessa herätti joko pelkoa, tai kunnioitusta ihmisissä. Astuessamme hissiin, siellä olevat ihmiset vetäytyivät hissin takaseinustaa vasten, antaen meille tilaa. Kauppatasolle sama toistui. Ihmiset väistivät kunnioittavasti, jopa aseman turvallisuudesta vastaavat Federaation sotilaiden kumartaessa tätä majuria. Majuri vastasi sotilaiden kumarruksiin nyökkäämällä heille. Söimme ravintolassa aterian, naisen kysellessä siskostani ja elämästämme kahdestaan isän ja äitimme kuoltua. Kerroin hänelle mitä kaikkea oli tapahtunut vanhempiemme kuoleman jälkeen, ja mitä kaikkea olimme kahdestaan kokeneet. Syödessämme jälkiruokaa nainen kysyi –”Kuule Casey. Haluaisitko nähdä muutakin kuin tätä pientä asemaa. Näkisit avaruutta ja kaikenlaisia ihmeitä mitä se sisältää ?” –”Kuinka se olisi mahdollista.Isäni lupasi kyllä aikanaan , että kasvettuanii isommaksi saisin lähteä mukaan hänen työmatkoilleen”. Majuri Shelby katsoi silmiini. –”Oletko valmis. Mennään tekemään loput testit, ja saatan sinut sitten kotiisi”. Menimme takaisin keskukseen ja rehtorin huoneeseen. Keskus oli jo hiljainen kun oppitunnit olivat päättyneet syödessämme ravintolassa. Muutama opettaja oli vielä opettajainhuoneessa valmistautumassa lähteäkseen kotia. Majuri avasi minulle oven ja istuin tuolille, majurin istuessa vastapäätä. Loppuaika testeissä meni kun Shelby näytti minulle erilaisia ongelmia joita ratkaisin, tai yritin ratkaista parhaani mukaan. Aikanaan majuri lopetti testit ja sulki tietokoneensa. –”Se olisi siinä. Väsyttääkö sinua Casey?”. Haukottelin venytellen käsiäni. –”Mennäänpä sitten kotia”. Siskoni avasi oven ja näin hänen itkeneen. Majuri kiitti kohteliaasti siskoani siitä, että oli saanut viettää aikaansa minun kanssani. Myöhemmin illalla siskoni kysyi minulta, mitä olimme tehneet päivän aikana. Kerroin hänelle testeistä, ja miten ihmiset olivat käyttäytyneet majuria kohtaan kävellessämme kauppatasolla. Siskoni kuunteli tarkkaavaisena mitä kerroin, ja näin kuinka hänen ilmeensä muuttui kauhistuneeksi sanoessani majuri Shelbyn olevan Federaation tiedustelu- ja koulutusvirastosta. Söimme iltapalan hiljaisuuden vallitessa ja siskoni peitteli minut vuoteeseeni silittäen hellästi päätäni.
Ovelta kuuluva jyskytys herätti siskoni ja minut. Jälleen kova jyskytys, ei ovisummerin soittoa. Siskoni hypähti sängystään avaten oven. Oven takana seisoi majuri kahden Federaation sotilaan kanssa. –”Voinko tulla sisään?” , Ja vastausta odottamatta astui sisälle sotilaiden jäädessä oven ulkopuolelle vartioimaan. Majuri istuutui tuolille ja vilkaisi suuntaani. –”Huomenta Casey”. –”Huomenta majuri Shelby”. Shelby hymyili. –”Kohtelias vaikka ei vielä edes kunnolla herättyään”. –”Saisinko kysyä majurin vierailun tarkoitusta”. Siskoni kysyi vaisusti. –”Pukekaa päällenne, vien teidät Caseyn minulle näyttämään paikkaan aamupalalle. Odotan ulkopuolella”. Pukeuduimme nopeasti. Käytävää kävellessämme näimme kuinka ovia avautui ja uteliaiden katseiden ihmetellessä sotilaita ja majuria, jotka saattoivat meitä kohti hissiä. Saavuimme kauppatasolle, edellisen päivän tapahtumien toistuessa. Ihmiset väistivät kunnioittavasti seurueemme tieltä, useiden jäädessä katsomaan peräämme. Söimme ravintolassa tukevan ja hyvänmakuisen aamupalan. Sotilaat istuivat oven läheisyydessä tarkkailen sisään tulevia ja poistuvia asiakkaita. Osa sisälle aikovista asiakkaista kääntyi ravintolan ovella nähdessään sotilaat ja univormupukuisen Federaation upseerin istuvan siellä. Majuri pyyhki suunsa liinalla, nuolaisten huuliaan muutaman kerran. Hän nojautui eteenpäin kohti siskoani. –”Nyt asiaan. Lähetin raportin eilisistä testien tuloksista virastoon. Sain tänä aamuna vastauksen. Majuri kaivoi univormunsa povitaskusta taitettuna olleet paperit ja ojensi ne siskolleni. Siskoni avasi ne ja luki ne, katsahtaen sitte majuriin. –”Ha...ha...haluatte viedä Caseyn minulta”. Alanan poskelle vierähti kyynel. Katsoin siskoani hätääntyneenä. –”Emme ole viemässä häntä sinulta pois neiti Baxter. Tämä on tilaisuus , jonka vain hyvin harva saa. Toiset pitäisivät tällaisen tilaisuuden saamista kunniana, ja ainutlaatuisena mahdollisuutena”. –”Mutta..mutta”. Siskoni yritti. Majuri Shelby jatkoi. –”Tiedän kyllä, että Caseyn opiskelupaikka tulisi olemaan noinkin kaukana kuin entisessä Maassa”. –”Näkisinkö minä oikeasti maapallon?” Innostuin. Majuri Shelby hymyili minulle. –”Kyllä Casey.” Majuri käänsi taas katseensa siskooni. –”Casey on lahjakas ja älykäs lapsi. Hänestä voi tulla ihan mitä hän vain haluaa. Federaation Koulutusakatemiassa hän saisi parempaa koulutusta kuin tällaisella syrjäisellä kaivosasemalla. Et kai halua, että veljesi joutuu asumaan koko ikänsä tällaisessa paikassa. Kaivosmies, joka ei paremmasta tiedä. Alana..olet kyllä nähnyt miten kaivosmiehet viettävät vapaa-aikaansa”. Alana nyökkäsi vaiteliaasti. –”Koulutusakatemiassa opiskelevat pääsevät muutaman kerran kuukaudessa vierailemaan kotonaan. Kuljetus on järjestetty Federaation puolesta ja lisäksi he voivat olla päätteiden kautta yhteydessä vanhempiinsa ja sukulaisiinsa päivittäin oppituntien loputtua. Tästä syystä annoinkin käskyn asentaa Alanaa varten päätteen asuntoonne”. –”Alana katsoi majuriin. –”Eli asia oli jo päätetty tänä aamuna ilman, että mielipidettäni huomioitaisiin”. Alana sanoi surullisena. Majuri Shelby katsoi siskoani. –”Tämä oli pelkkä muodollisuus. Käsky tuli ylemmältä taholta, ja...tämä olisi voitu hoitaa myös toisella tavalla”. Majuri painotti sanaa toisella. –”Kuitenkin hyvä, että olemme päässeet yhteisymmärrykseen. Te saatte olla yhdessä loppuviikon. Olen ilmoittanut rehtorille, ja Caseyn koulutus täällä on ohi”. Majuri nosti kätensä ja sotilaat tulivat paikalle kumartaen majurille. –”Saattakaa nuori neiti ja herra takaisin asuntoonsa. Järjestäkää asia niin, että heidän turvallisuutensa on varmistettu” –”Kyllä rouva Majuri”. Kuten myöhemmin tajusin, tämä turvallisuuden varmistus oli tarkoitettu estämään Alanan ja minun mahdollinen karkaaminen Federaation käsistä. Sotilaat saattoivat meidät asuntoomme, jääden itse oven ulkopuolelle vartioon. Voin vain kuvitella ihmisten ilmeitä ja ajatuksia heidän kulkiessa käytävällä ja nähdessään Federaation sotilaiden seisovan vartiossa ovemme ulkopuolella. Ensimmäiseksi tulessamme asuntoomme huomasin seinään asennetun yhteyspäätteeseen. –”Katso sisko, meillä on nyt oma pääte. Takuulla täällä asuvalla ei monellakaan ole tällaista”. Nyin siskoa hihasta. –”Otetaan yhteyttä vanhaan opettajaamme, ja kerrotaan hänelle mitä olemme tehneet”. Siskoni hymyili vaisusti. Yritimme ottaa yhteyttä opettajaamme, mutta emme saaneet yhteyksiä. Pääte ilmoitti vain yhteyden luomishäiriötä, ja pyysi yrittämään uudelleen.
Seuraavat päivät siskoni vietti aikansa kanssani kauppatasolla. Emme syöneet asunnossamme lainkaan. Jo heti aamusta puimme päällemme ja söimme aamupalan ravintolassa kuten muutkin päivän ateriat. Kiertelimme erilaisia kauppoja ja katselimme ihmisvilinää, tehden pilaa erikoisista mäkemistämme pukeutumistyyleistä ja erikoisista ihmisistä. Muistelimme isäämme ja äitiämme ja mitä kaikkea olimme tehneet heidän kanssaan. Vaikka isän ja äitin muisteleminen tuntuikin toisinaan surulliselta, suurin osa muistoista oli kuitenkin lämpimiä, ja toivat hymyn huulillemme. Kuitenkin minua häiritsi aina kaksi sotilasta, jotka vaikkakin antoivat minulle ja siskolleni yksityisyyttä, olivat kuitenkin koko aika lähellämme. Kysyin siskoltani miksi sotilaat seurasivat meitä kaikkialle. Siskoni yritti hymyillä, ja selitti heidän katsovan ettei meille tapahtuisi mitään pahaa ollessamme kaupoilla tai asioillamme. Muutamana yönä näiden siskoni kanssa viettämien päivien aikana heräsin yöllä siskoni sängyltä kuuluvaan hiljaiseen itkuun. Viikko kului nopeasti ja pian yhteinen aikamme oli käytetty.
LÄHTÖ

Siskoni ravistaessa olkapäätäni, ja käännyin katsomaan häntä. –”Ylös Casey. Käydään ravintolassa syömässä aamupalaa”. Puin päälleni, ja menimme kauppatasolle. Oli aikaista, muutamien ihmisten kävellessä käveli siellä ostoksiaan tehden. Ravintolan omistaja hymyili heilauttaen kättään tervehdykseksi. Vilkutin takaisin astellen pöydän luokse tilaten aamiaisen. Söimme hitaasti, vitsaillen samalla kuluneiden päivien tapahtumista. Majuri Shelby saapui ravintolan ovelle, katsellen ympärilleen. Hän käveli luoksemme hymyillen . –”Saanko istua seuraanne?”. Alana nyökkäsi tuskin huomattavasti. Majuri tilasi aamiaisen. –”Valmis suureen päivään Casey?”. Majuri kysyi . –”Onko minun pakko lähteä? Tulee hirveä ikävä siskoani” Alanan käänsi päänsä poispäin kyyneliään pidätellen. Majuri tarttui käteeni. –”Näet siskosi pian uudestaan. Pääsethän käymään kotona, ja olemaan siskosi kanssa. Voitte sitten taas viettää yhdessä aikaa. Olen järjestänyt sinulle pienen yllätyksen Casey. Saat istua ohjaamossa koko matkan”. Majuri hymyili suuni loksahtaessa auki. –”Kuulitko sisko !!! Saan istua oikeassa avaruusaluksessa ohjaten sitä!!” Majuri naurahti ääneen. –”Eipä mennä asioiden edelle nuori herra. Saat istua ohjaamossa, mutta ihan vielä et saa ohjata sitä”. Painoin katseeni pettyneenä alas. –”Casey... Akatemiassa opetetaan kyllä lentämää, ja ehkäpä jonakin päivänä vielä omistat sellaisen”. Ilmeeni kirkastui. –”Oikeasti?”. Majuri nyökkäsi hymyillen. –”Olemme yrittäneet soittaa neiti Daisylle useana päivänä, mutta emme ole saaneet häneen yhteyttä.”. Majurin suupieli värähti. –”Kommunikaatioyhteyksissä esiintyy välillä pieniä häiriöitä, johtuu varmasti siitä”. –”Saanko yrittää Akatemian päätteillä yhteyttä häneen?”. Majuri nyökkäsi. Loppuaterian söimme hiljaisuuden vallitessa. –”No niin. Saatamme teidät alas. Odotan, että Casey pakkaa tavaransa. Mutta vain välttämätön mukaan. Akatemiasta löytyy kaikki tarpeellinen”. Palasimme asunnollemme, ja pakkasimme siskoni kanssa pientä laukkua. –”Casey. Muista että rakastan sinua valtavasti. Älä huoli, minä pärjään kyllä. Sinäkin tulet kohta takaisin. Menemme sitten taas kauppatasolle”. Siskoni painoi pitkän suukon otsalleni halaten minua. –”Menehän nyt. Älä anna majurin odottaa. Avasin oven majurin kääntyessä puoleeni ohjaten minua käytävällä. Katsoin siskoani oven sulkeutuessa, nähden kyynelien vierivät hänen poskiaan pitkin. Kävellessämme ihmisten uteliat katseet seurasivat meitä. Nousimme hissillä useita kerroksia ylöspäin, harmaan käytävän avautussa eteemme hissin pysähtyessä. Kaukainen kumina, ja toisinaan kuuluvat kovaääniset kolaukset sekoittuivat vaimeisiin aseman kuulutuksiin. –”Et ole tainnut ennen olla täällä”. Majuri katsahti minuun. Pyöritin päätäni. –”No niin.Näytän sinulle jotakin, mitä et ole varmaan aikaisemmin nähnyt”. Seurasin majurin perässä käytäviä. Pysähdyimme suurten liukuovien eteen . Huminan saattelemana suuret ovet liukuivat pois edestämme. Hämmästyksen huokaus pääsi suustani. Ovien takaa paljastui suuri halli, jonka keskellä seisoi musta-harmaa alus. –”Et ole ennen tainnut nähdä avaruusalusta näin läheltä?” –”Olen kyllä nähnyt kuvia ja holovideoita,mutta en oikeaa alusta”. Majuri Shelby hymähti. –”Kuten sanoin. Joku päivä vielä lennät omalla aluksellasi”. Aluksen ympärillä muutama mies tutki aluksen runkoa, tervehtien majuria tämän nähdessään. Majuri vastasi tervehdyksiin kohteliaalla nyökkäyksellä. Hämmästelin alusta, ja sen kokoa kävellessämme kohti lastausramppia. Aluksen ruuma oli himmeästi valaistu. Pienei ovi johti aluksen sisätiloihin. Pienet tikkaat ylöspäin ja liukuovi. Käytävä johti aluksen ohjaamoon, ja sen molemmilla puolilla oli pari ovea. Majuri avasi vasemman puoleisen oven sanoen sen olevan hyttini. Hänen hyttinsä olisi vastapäätä, jos minulla olisi asiaa, voisin koputtaa siihen.Hän sanoi hoitavansa vielä muutaman asian pyytäen minua odottamaan hytissäni, kunnes noutaisi minut. Sihisten ovi sulkeutui takanani. Hytti oli yhtä iso kuin asuntomme jossa asuimme. Vaaleanharmaat seinä ja katto. Lattiaa peitti pehmeä vaalea karva. Iso sänky tuntui mukavalta. Pieni kylpyhyuone ja kommunikaatiopääte. Pöytä ,sekä synteettisellä kuidulla päällystetty tuoli. Hyppäsin sängylle makaamaan. Olin melkein nukahtanut, kun oveltani kuului koputus. Ovi avautui, majurin ojentaessa minulle puvun. –”Pue tämä päällesi ,ja tule sitten ohjaamoon”. Puin sen päälleni. Puku ikään kuin tiukkaantui ruumiini ympärille. Se oli kuitenkin kevyt, eikä haitannut liikkumistani. Astelin ohjaamoon, jossa majuri keskusteli lentäjän kanssa. Majuri kuuli askeleeni nostaen katseensa, viitaen minulle lentäjän oikealla puolella olevaa istuinta. Asetuin sille, ja majurin istuuntui lentäjän vasemmalla puolella.
Seurasin kiinnostuneena lentäjän painellessa painoi istuimensa vasemmalla ja oikealla puolella olevien panneeleiden nappuloita, ja kytkimiä. Valot vilkkuivat aluksi, syttyen sitten kokonaan valaisten ohjaamoa eri väreillään. Ohjaamon ikkunaan ilmestyi holokuvina informaatiota. Aluksen olinpaikka, aseman palvelut, aluksen suojat, rungon kunto, ja tiedot aluksen eri systeemeistä. Vasemmalla puolella kytkimillä ja painikkeilla varusttu liukuohjaimen, ja oikealla puolella ohjaussauva nappuloineen ja kytkimineen. Hiljainen humina täytti ohjaamon, ja tunsin aluksen tärisevän. Pian humina oli äänekästä. Alus nytkähti telakointijalustan siirtäessä aluksen hangaaritiloihin johtavien liukuovien alapuolelle. Hangaarin liukuovet siirtyivät telakointitelineen nostaessa aluksen planeetan pinnalle. Tuijotin ihastellen näkymää, joka avautui ohjaamosta. Kaukaiset tähdet loistivat heikkoa valoa, läheisen planeetan pinta loi varjonsa aseman tornien ja telakointalustojen ylle. Laskeutuvan aluksen ja sen moottoreiden liekit . Telakointipaikan ohjausvalojen vilkuttaessa sille oikeaa laskeutumispaikkaa. Planeetan pinta oli kivinen ja epätasainen, pienten kraattereiden koristaessa sen pintaa. –” Hieman toisenlaista kuin aseman sisällä ”. –”Planeetan pinta on aika tylsä”. Majuri hymyili. –”Tämä on vain pieni kuu. Et ole vielä nähnyt mitään”. –”Majuri?” Lentäjä käänsi päätään. Majuri nyökkäsi. Nojauduin eteenpäin nähdäkseni lentäjän toiminnat. Painallus liukuohjaimen napista, ja alus nytkähti mootorien murahtaessa. Hiljalleen se nousi ylöspäin lentäjän painaessa nappia edelleen. Tietyssä korkeudessa hän veti ohjaussauvaa alaspäin aluksen keula noustessa osoittamaan kohti avaruutta. Hitaasti liukuohjain eteenpäin, ja tunsin painautuvani istuintani vasten aluksen kiihdyttäessä vauhtiaan. Painallus nopeutta säätelevän ohjauskahvan etupuolen kytkimestä, hiljainen hurina. Tietokoneen ääni ilmoitti laskutelineiden nousseen. Jonkinlainen karttan,kohteen valinta. Lentäjä käänsi alusta, painaen punaisena vilkkuvaa paneelin painiketta ja lähtölaskenta. Moottorien hiljainen hurina nousi korvia särkeväksi ulinaksi. Lähtölaskennan päättyessä jyrähtävä pamaus. Moottorien ääni muuttui jylinäksi. Tähdet alkoivat yhä kiihtyvämmällä vauhdilla vilahdella ohitsemme. Värikkäitä kaasupilviä vilisi ohitsemme, tähtien luodessa tunnelin jota pitkin syöksyimme eteenpäin. Korvat lukkoon lyövä pamaus aluksen palatessa hypystään normaaliin avaruuteen. Henkeni salpautui, ja puristin istuimeni käsinojia. Auringon pinta väreili kuumuudesta, ja tästä liekkihelvetissä tapahtuvat purkaukset kurottuivat kohti ympäröivää avaruutta kuin lonkerot. Syöksyimme suoraan kohti aurinkoa, mutta lentäjä ohjasi aluksen poispäin auringosta. –”Kersantti hidastakaa hetkeksi”. –”Kyllä majuri”. Aluksen vauhti hidastui. Majuri käveli luokseni kumartuen eteeni, katsoen vitivalkoisiin kasvoihini. Hän laski rauhoittavasti kätensä käsieni päälle. –”Casey, oletko kunnossa ?”. Nyökkäsin, pidätellen kurkkuuni nousevaa itkua ja oksennusta. Majuri taputti rauhoittavasti käsiäni. –”Tuo on pelottava kokemus kaikille jotka näkevät ja kokevat sen ensimmäistä kertaa. Olit hyvin rohkea Casey. Olen nähnyt sinua vanhempienkin lapsien, ja jopa aikuisten huutavan kauhuissaan heidän paetessaan hyttiinsä”. Majuri kuiskasi. Mielikuva kirkuvasta miehestä juoksemassa hyttiinsä sai minut tirskahtamaan. –”Oletko valmis jatkamaan matkaa?”. Nyökkäsin. Majuri taputti käsiäni, istuutuen tuolilleen. –”Kersantti”. Alus kiihdytti vauhtiaan, kääntyen kohti uutta hyppypistettä. Lähtölaskenta, moottorien ulina, pamaus, ja hyppäsimme. Olin nyt varautunut pysähdykseen, ja sitä seuraavaan näkyyn. Vaikkakin aluksen syöksyminen kohti aurinkoa jännitti minua, en kuitenkaan ollut nyt kauhuissani. Muutama hyppy ja saavuimme Sol systeemiin. Majuri nousi seisomaan viitaten minua luokseen. Nousin tuolistani, kävellen majurin viereen. –” Katsohan tuonne. Tuolla on maapallo”. Vasemmalla näin sen. Vaaleiden pilviverhojen väistä näkyi kirkkaan siniset merenpinnat, sekä mantereiden muodostamat kuviot. Ne saivat minut henkäisemään ihastuneena. –”Tuolla Federaatio sai alkunsa”. Aluksen keula kääntyi planeetan pintaa kohti. –”Takaisin istumaan. Palaamme pian aluksen normaaliin nopeuteen”. Istuuduin tuolilleni. Alus hidasti vauhtiaan, ja tuntui tekevän jonkinlaisen pienen hypyn. Valtava avaruusasema pyöri hitaasti akselinsa ympäri meidän lähestyessä sitä. –”Tällaisia asemia on ympäri galaksia”. Kuulin majurin sanovan. Laskeutumisluvan saatuaan lentäjä ohjasi aluksen kohti aseman ilmalukkoa. Alus myötäili aseman ilmalukon pyörimistä. Mieleeni nousi ajatus, jossa alus ei osuisikaan ilmalukkoon sen räjähtäessä aseman seiniin. Lentäjä kuitenkin ohjasi ilmalukon läpi tottuneesti. Valtavaa telakoitumisalue avautui silmieni edessä aluksien liukuessa alas ja ylös hangaaritiloihin. Aluksia nousi laskeutumispaikoiltaan kohti ilmalukkoa. Vaimeasti kuulin aseman kuulutuksia. Aluks laskeutui hitaasti, vaimean tömähdyksen ilmoittaessa laskeutumisestamme.
–”Käy hytissä vaihtamassa tavalliset vaatteesi. Vien sinut syömään”. Nyökkäsin, ja kävelin hyttiini. Pukeutuessani matkani aikana näkemät asiat pyörivät mielessäni. Vakaasti päätin tuona hetkenä, että tulisin lentämään avaruuden jokaiselle systeemille. Päätös, jonka tulisin huomaamaan mahdottomaksi toteuttaa. Koputus ovelta, ja majurin ääni joka kysyi olinko valmis. Majurikin oli pukeutunut siniharmaaseen univormuunsa. Laskeuduimme tikkaat majurin painaessa lastiruuman takaseinän paneelissa olevaa kytkintä. Lastiruuman ramppi lakseutui hitaasti humisten. Ramppi alas, hangaarin ovelle ja siitä käytävälle. Risteilevät käytävät saivat minut ihmettelemään, tietääkö majuri minne olimme matkalla. Saavuimme hissille. Se nousi ylöspäin. Taso jonne saavuimme oli uusi hämmästelyn aihe. Se oli varmaankin kymmenen kertaa isompi kuin oman asemamme vastaava. Ihmiset parveilivat ostoksiaan tehden saaden oman kauppatasomme väkimäärän näyttämään mitättömältä. Ostos- tai kauppapaikkojenn ovien vieressä seisoi sotilaita tarkkailemassa ihmisvilinää. Tällä tasolla täytyi olla enemmän ihmisiä kuin asemallamme yhteensä asukkaita. Vaistomaisesti tartuin majuria kädestä. Tämä käänsi hymyillen katseensa minuun. Ihmiset väistivät kohteliaasti,antaen majurille tietä. Sotilaat tervehtivät majuria, joka vastasi niihin myökkäämällä. Tuntui että olimme kävelleet ikuisuuden, kunnes pysähdyimme eräälle oviaukolle. Kotiasemani ravintola oli ollut hienosti sisusteltu sekä viihtyisä. Ravintola jonka oven edessä seisoi oli vieläkin tyylikkäämpi .Isoa salia täyttivät vaaleiden pöytäliinojen peittämät pöydät. Seiniä koristivat taulut sekä piirrokset. Lattiaa peitti samanlainen synteettinen lyhyt punertavan sävyinen karva kuin hyttini lattiaa. Meidät ohjattiin kohteliaasti pieneen nurkkauksessa olevaan pöytään. Tarjoilija ojensi ruokalistat. josta saimme valita annoksemme. Katselin outoja ruokien nimiä listalla. Majuri huomasi hämmennykseni kysyen lempiruokaani. Kerroin hänelle mikä oli ollut suosikkini kotiasemallani. Majuri teki tilauksemme. Annoksia odotellessamme katselin ympärilleni. Hienoihin, kalliin näköisiin asuihin ja pukuihin pukeutuneet ihmiset juttelivat hiljaisella äänellä syödessään. Muistelin etten ollut nähnyt samantapaisia asuja kuin muutamilla harvoilla ihmisillä kotiasemallani. Niiden käyttäjät olivat olleet tärkeitä johtajia tai liikemiehiä. Jälkiruokaa syödessämme majuri kysyi mitä olin pitänyt annoksestani. Totesin, että kauppatasomme ravintoloitsijan annos oli ollut maukkaampi. Majuri naurahti luvaten välittää tiedon ravintolan kokeille. Syötyämme majuri ohjasi minut ihmisvilinänä läpi hissille palaten hangaarille. Nousimme alukseen. –”Voit mennä hyttiisi. Avasin kommunikaatiopäätteesi hetkeksi. Soita nyt siskollesi matkastasi ja lepää. Vietämme ensi yön aluksessa. Huomenna näytän sinulle koulusi”. Ryntäsin hyttiini. Viestin vastaanottaja, systeemin ja aseman nimen. Päätteelle ilmestyi siskoni kasvot. Hänen silmänalusensa olivat turvonneet ja punaiset. –”Sisko, et ikinä usko mitä olen nähnyt jo täällä”. –Casey? Oletko kunnossa?” Nyökyttelin innoissani, jonka jälkeen kerroin aluksesta, matkasta, avaruudesta, planeetoista ja aluksen hypyistä systeemistä toiseen. Kerroin myös tästä jättimäisen avaruusaseman kauppatasosta sekä ravintolasta jossa olin juuri syönyt. Siskoni kuunteli hymyillen selostustani nyökkäillen aina välillä. –”Alana, minusta tulee varmasti isona lentäjä. Tutkin kaikki mahdolliset paikat avaruudessa”. –”Voi Casey”. Siskoni nauroi. –”Mutta nyt minun on käytävä nukkumaan. Näen huomenna uuden kouluni. Hyvää yötä sisko”. –”Olet rakas Casey”. Suljin päätteen, nousten sängylleni. Se oli todella pehmeä verrattuna asuntomme kovaan ja muhkuraiseen vuoteeseeni. Suljin silmäni miettien päivän tapahtumia.

AKATEMIA

Koputus ovelle herätti minut unestani. Nousin avaten hyttini oven. Majuri ojensi minulle siisti viikatut vaatteet. –”Pue nämä päällesi, mennään tutustumaan kouluusi. Siniharmaat housut , sininen paita ja siniharmaa takki. Samanlainen univormu kuin majurilla , mutta ilman arvomerkkejä tai tunnuksia. Pitkävartiset nahasta valmistetut mustat saappaat ,ja loppusilauksena kiiltävä nahkainen vyö. Avasin oven. –”Näytät ihan Federaation sotilaalta. Nyt katsomaan uutta kouluasi, olemme myöhässä”. Hissin ovet aukesivat suureen halliin. Hallissa kulki edestakaisin nuorempia ja vanhempia lapsia. pukeutuneena samanlaiseen univormuun kuin itselläni.. Joillakin vanhemmilla lapsista oli rinnuksissaan Vihreä R-kirjain. Majuri viittasi yhden tällaista kirjainta kantavan lapsen luoksemme, tervehtien majuria kumartaen. –”Majuri, ryhmänjohtaja Heighton”. –”Ryhmänjohtaja. Tässä on Akatemian uusin oppilas. Tutustutatte hänet tiloihimme. Ymmärretty?” –”Asia selvä Majuri”. Poika kumarsi taas.. Majuri kääntyi puoleeni. –”Casey, tämä ryhmänjohtaja toimii nyt oppaanasi. Minun on hoidettava muita velvollisuuksiani. Onnea koulutuksellesi, ja ehkäpä näemme tulevaisuudessa”. Majuri poistui paikalta. –”Nimesi uusi oppilas?”. –”Casey Baxter”. –”Olen ryhmänjohtaja Heighton. Esittelen Akatemian pääpiirteittäin, ja vien sinut kierroksen lopuksi johtajan puheille”. Oppaani näytti kerroksen eri luokkahuoneiden sijainnit, vaikka ne oli merkitty selvästi erottuvilla kylteillä ja opasteilla. Tämä kuului luultavimmin Akatemian tapoihin uusien oppilaiden suhteen. Luokkahuoneita eri oppiaineille, liikuntasali, taukotilat sekä hissit muihin kerroksiin. –”Akatemia on jaettu ikäryhmittäin kolmeen eri oppikerrokseen, lisäksi jokaisella näistä on omat majoituskerroksensa”.Ryhmänjohtaja selitti minulle. Nyökkäsin. –”Ryhmänjohtaja Heighton, kuinka ryhmänjohtajaksi tullaan ja mitä te teette?”. –”Ryhmänjohtajat tulevat vanhimmasta ikäryhmästä, joita kutsutaan kadeteiksi. Tehtävämme on valvoa järjestystä, sekä neuvoa nuorempia” Heighton hymyili. Kohautin vain olkapäitäni. –”Jatketaan kierrosta”. Kävelimme ovelle. Oppaanani ollut ryhmänjohtaja koputti oveen. –”Sisään”. Astuimme sisään. –”Ryhmänjohtaja Heighton, 3. Luokan kadetti ilmoittautuu. Mukanani Majuri Shelbyn tuoma uusi oppilas Casey Baxter. Suoritettu ikäryhmän koulutustason luokkien ja tilojen esittely”. Ryhmänjohtaja kumarsi. –”Asia selvä kadetti. Voitte poistua, mutta odottakaa toimiston ulkopuolella”. Kadetti kumarsi, kääntyi, poistuen huoneesta. Puisen pöydän takana isossa nahkaisessa nojatuolissa istui kalju, ehkäpä isäni ikäinen mies. Päällään univormu kuin majurilla tai itselläni, poikkeuksena merkkien ja tunnusten eri värit ja kuviot. Hän tarkasteli hetken minua harmailla silmillään, kunnes viittasi minua istuutumaan tuolille vastapäätä omaansa. Nojautuen pöydän ylitse puoleeni, harmaiden silmien ollessa naulittuna omiini. –”Oppilaan nimi?”. –”Casey, Casey Baxter, herra rehtori”. Rehtori nojautui taaksepäin, näppäili tietokonettaan jotakin, luki ruudulle ilmestyvää tekstiä. Luettuaan tekstin hän käänsi katseensa minuun. Oikealla kädellään hän siveli leukaansa mietteliäänä. Hiljaisuus... –”Ryhmänjohtaja!”. Ovi avautui , ja tämä asteli vierelleni. Kumarsi jääden seisomaan ryhdikkäästi. –”Ohjaatte oppilas Baxterin ruokalaan aterioimaan. Tämän jälkeen viette hänet oppilaiden asuntokerrokseen. Esittelette sen, vastaten kysymyksiin. Esittelyn jälkeen ohjaatte hänet huone numero viiteen. Odotatte siellä oppituntien päättymistä, ja muiden oppilaiden saapumista. Kun tehtävä suoritettu palaatte takaisin lisäohjeita varten. Kysyttävää?”. –”Ei herra rehtori”. –”Hyvä. Voitte poistua”. –”Oppilas Baxter seuratkaa”. Nousin tuoliltani, kumarsin kuten Heighton kääntyen seuraamaan ryhmänjohtajaa. Ruokalassa pitkät pöydät tuoleineen oli sijoitettu siisteihin riveihin. Ryhmänjohtaja näytti selittäen ruokalan toimintaa. Mistä saisin tarvittavatt astiat ja ruokailuvälineet. Sitten keittiövuorossa olevat oppilaat annostelivat ruoan. Istuuduimme syömään. –”Inhosin tuota ruokatarjoilua ja keittiössä olemista yli kaiken”. –”Oletko joutunut tekemään tuotaki?”. Kysyin. –”Kadeteilla se kuuluu osana opiskeluun. Se on myös eräs kurinpidollinen rangaistus Akatemian sääntöjen rikkomisesta”. –”Monta kertaa sinä olet joutunut keittövuoroon ryhmänjohtaja Heighton?”. Utelin. –”Liian monta kertaa”. Heighton iski silmää. Ruoka ei ollut pahaa, mutta ei se siskoni valmistamaa ruokaa voittanut. Syötyämme veimme ruokailuvälineet niille osoitetuille paikoille poistuen ruokalasta hissille.
Astuimme hissiin.Metallinen tietokoneen ääni kajahti kaiuttimesta. –”Tunnistus käynnissä... nimi ja luokitus” –”Heighton, kadetti, luokka kolme”. Tietyt hissin paneelien kerrosnumerot muuttuivat vihreiksi. –”Äänitunnistus varmennettu”. –”Kerros kuusi”. Hissi nytkähti liikkeelle. Heighton selitti hissien toimivan äänitunnisteen avulla estäen näin ikäryhmien pääsyn niiltä rajoitetuille alueille. Minulla ei ollut vielä äänitunnistetta järjestelmässä, ja pääsisin vain oppilaiden oppi- ja asuntokerrokseen. Ilman lupaa rajoitetuilla alueilla liikkuva opiskelija saisi kurinpidollisen rangaistuksen. Pahimmassa tapauksessa erotettaisiin jopa Akatemiasta. Se oli ankarin, ja häpeällisin rangaistus. Lievemmistä rikkeissä seurauksena olisi pienempiä rangaistuksia. –”Kerros kuusi”. Tietokone ilmoitti ovien avautuessa. Halli näytti melko samanlaiselta kuin koulutuskerros. Heighton osoitti hissistä astuessamme sen kanssa samalla seinustalla olevia ovia. –”Noista ovista sinulla ei ole mitään asiaa”. Ryhmänjohtaja näki ilmeeni. –”Tyttöjen asuinpaikat ja kylpyhuoneet”. –”Tytöt ovat typeriä, ainoastaan siskoni on minusta ok tytöksi”. Heighton pyöritteli huvittuneena päätään. –”Poikien huoneet, ja kylpytilat ovat tuolla vastakkaisella seinällä”. Nyökkäsin. –”Sitten ovat nämä yhteiset tilat, jossa tulet viettämään aikaasi, jos et opiskele tai haluat opiskella muualla kuin huoneessasi”. Hän avasi oven, ja sen takaa paljastui lukuisia pieniä lokeroituja osastoja. Jokaisessa osastossa oli tietokone ja kuulokkeet. –”Täällä voi opiskella rauhassa”. Heighton johdatti oven viereiseen avoimeen tilaan. Iso biljardipöytä, erilaisia pelejä, muutama iso pöytä sekä tuoleja. Huomioni kiinnittyi kuitenkin muutamaan isoon pyöreään kupuun, joiden sisään oli sijoitettu mukavannäköinen istuin ja iso kuvaruutu. Ryhmänjohtaha huomasi katseeni. –”Nuo ovat pelejä joissa pääset ohjaamaan avaruusalusta. Voit valita erilaisia tehtäviä tai taistella kaveria vastaan. Näitä on yhteensä 11 eri kerroksissa. Kaksi täällä, kokelaiden kerroksessa kolme, ja kuusi kadettien puolella. Toisinaan eri ikäryhmät kilpailevat toisiaan vastaan. Haluatko kokeilla?”. Nyökkäsin innostuneena hypäten istumaan. Heighton neuvoi mistä peli alkaa. Sivuilleni laskeutui katosta istuimen kummallekin puolelle ohjaimet jotka olin nähnyt oikeassa aluksessa. Ruutuun ilmestyi teksti, Taistelu vai tehtävä? Valitsin tehtävän. Seuraava valikko ilmestyi eteeni luetellen tehtävät. Heighton nojasi pelin ulkorakenteisiin katsellen kiinnostuneena. Valitsin tehtävän - planeetta hangaari/laukaisu. –”Etköhän nyt yritä liikoja”. Heighton naurahti. Muistelinn lentäjän toimintaa. –”Noh ässä?”. Kuulin ryhmänjohtajan äänen. Katsoin ohjaimia. Painoin vasemmanpuoleisen paneelin nappuloita. Ne vilkkuivat hetken ja syttyivät pysyvästi. Käännyin oikeanpuoleisen paneelin puoleen. Taas valot vilkkuivat hetken, ja peli ilmoitti systeemien olevan kunnossa. Ryhmänjohtajan huulilta kuului pitkä vihellys. Keskityin itse peliin. Paluu pinnalle valinta, ja alus näytöllä liukui kuten asemalta lähtiessämme hetken päästä pinnalle. Nappi liukuohjaimessa jota lentäjämme painoi aluksen noustessa. Työnsin nopeutta säätelevän liukukahvan eteenpäin, painaen sen etupuolella olevaa kytkintä ohjaussauvaa vetäen. Alus kiihdytti täyteen nopeuteensa. Tehtävä suoritettu teksti ilmoitti onnistumisestani, sekä kuluneen ajan. Ohjaimet nousivat paikoilleen pelin loputtua. Nousin pelituolilta hymyillen. Ryhmänjohtaja Heighton seisoi pelin vieressä typerä ilme kasvoillaan. –Mi...mi..mi”.Kuulin hänen änkyttävän hiljaa. –” Tuo miten pelasit. En ole nähnyt tuollaista pelaamista ikinä oppilaalta. Isäsi on opettanut sinut jo lentämään näin nuorena?”. –Isäni oli kaivoksenjohtaja. Hänellä ei ollut alusta”. Vastasin. –”Mutta teit tuon aivan luontevasti, kuin olisit tehny sen satoja kertoja?” –”Katsoin vain mitä aluksen lentäjä teki.”. Vastasin. –”Oppilas Baxter, jatketaan kierrosta niin esittelen sinulle huoneesi”. Astuimme huoneeseen numero viisi. Neljäi sänkyä reunustivat kumpaakin seinää. Osa niistä oli sijattuna. –”Valitse sänkysi missä haluat nukkua näistä vapaista”. Heighton katsoi ranteessa olevaa kelloaan. –”Muutama tunti vielä oppitunteja. Meillä on vielä paljon aikaa. haluaisitko kokeilla peliä uudestaan?”. Nyökkäsin. Menimme oleskeluhuoneeseen, ja istahdin pelin istuimelle. –”Kokeillaanko laskeutumista planeetan pinnalle?”. Heighton kysyi. Tämä neuvoi minua rauhallisesti. Laskutelineet, oikea telakoitumispaikka, jonka jälkeen laskeutumistutkan käyttö ollessani lähellä. –”Rauhallisesti, rauhallisesti...käytä sivumoottoreita, juuri noin..pyöräytä alusta....nosta aluksen nokkaa vielä... vielä..nyt rauhallisesti alaspäin...” Peli ilmoitti laskeutumisen onnistuneen. –”Uudelleen”. Ryhmänjohtaja sanoi. Nyt hän ei neuvonut minua. Muutaman kerran yritettyäni, ja pelin ilmoittaessa tehtävien epäonnistuneen lopetin pelaamisen. –”Laskeutuminen ei ole aina helppoa oppilas Baxter. Kun opit laskeutumaan oikein, se on samanlaista sekä planeetojen, että avaruusasemien telakoitumispaikoille. Avaruusasemilla on tosin päästävä ehjänä ilmalukon ohi”. Heighton katsoi kelloaan.
Huoneen oven avautuessa päät kääntyivät. –”Huone viisi. Uusi huonetoverinne Casey Baxter. Esitelkääpä itsenne”. Bobby Johnson, Tyler Wilson, Tan Fen, Zen Feong, Uran Hamiti, Ladon Gjomini. –”Auttakaa oppilas Baxteria, jos hän tarvitsee apua.Minun on nyt mentävä rehtorin luokse ohjeita saamaan”. Heighton poistui huoneesta. –”Sänkysi lakana,t ja muu tarpeellinen on kaapissa sen vieressä”. Bobby sanoi. Avasin pienen metallisen kaapin ottaen sängyn sijaamiseen tarvittavat petivaatteet. Muut juttelivat keskenään samaan aikaan, kun sijasin sänkyäni. –”Mistä olet kotoisin Casey?”. Zen kysyi. Muut katsoivat uteliaana minuun. –”Asellus Primus systeemistä, pieneltä kaivosasemalta”. Zen nyökkäsi. –”En ole kuullut tuosta systeemistä. Mutta nyt on tehtävä huomiseksi annetut tehtävät. Menen opiskeluhuoneeseen. Tiedätkö missä se on Casey?”. –”Ryhmänjohtaja Heighton näytti sen minulle”. Zen nyökkäsi. –”Nähdään myöhemmin”. Hän heilautti kättään poistuen huoneesta. Muut pojat poistuivat myös opiskelemaan yksi toisensa jälkeen. Kävelin oleskeluhuoneeseen, jossa muutamia tyttöjä ja poikia istui pelaamassa pöydän ääressä peliä. Toiset katselivat ohjelmaa isolta näytöltä. Kaikki kääntyivät katsomaan minua. Eräs öydän äärellä pelaamassa ollut tyttö viittasi minua istumaan muiden seuraan. Hän kysyi nimeäni esitellen itsensä sekä muut lapset oleskeluhuoneessa. Jokainen esitellyistä lapsista tervehti minua ystävällisesti hymyillen, tai heilauttaen kättään. Tyttö, joka oli esittäytynyt Sallyksi sekä pyytänyt minua istumaan kysyi haluaisinko pelata heidän kanssaan. En ollut koskaan pelannut heidän pelaamaansa peliä, mutta muut sanoivat mielellään opettavansa minua. Liityin peliin muiden neuvoessa miten sitä pelataan. Kuuntelin kertomuksia muiden päivästä, ja opiskelusta oli Akatemiassa. Toisinaan he vitsailivat jonkun epäonnesta pelissä nauraen. Nämä lapset olivat aivan toisenlaisia kuin kotiasemallani. Kaikki tuntuivat nauttivan olostaan Akatemiassa, sekä opiskelusta siellä. Jossakin vaiheessa iltaa lopetimme pelaamisen, mennen huoneisiimme. Huonetoverini olivat jo siellä valmistautuen iltapalaan. Tyler kertoi, että Akatemiassa lapset kävisivät tiettyyn aikaan iltapalalla jonka jälkeen seuraisi iltapelu ja valmistautuminen nukkumiseen. Kaiuttimesta kuului ilmoitus, joka ilmoitti iltapalasta. Söin iltapalan huonetovereideni seurassa. Paluu huoneisiin, ja pian kaiutin ilmoitti iltatoimista sekä valmistautumisesta lepoaikaan. Tyler opasti minua iltatoimissa. Tämän toimen jälkeen pukeuduimme yöasuihin valmistautuen lepoaikaan. Huoneen valot himmenivät ja me kaikki seitsemän poikaa huoneessa aloimme nukkumaan.
Kaiuttimest ilmoitus herätyksestä. Pukeuduimme univormuihimme, sijasimme vuoteemme valmistautuen aamiaiselle. Ennen oppitunteja oli aamiainen ruokalassa, jonka jälkeen tulisimme vielä huoneisiimme ennen oppitunteja. Ruokala oli jo täynnä aamiaistaan syöviä tai odottavia lapsia. Seurasin Bobbya. Saimme annoksemme etsien vapaat paikat pöydistä. Huonetoverini naureskelivat tehden pilaa joistakin opettajista. Syötyämme palasimme huoneeseemme jutellen kaikenlaista. Kaiutin ilmoitti oppituntien alkavan 15 minuutin päästä, ja me kiirehdimme hisseille. Koulutuskerroksessa seurasin huonetovereitani . Ryhmänjohtajan tunnuksilla varustetut vanhemmat oppilaat tarkkailivat hallissa lapsien menoa oppitunneille. Eilen tapaamani ryhmänjohtaja Heighton käveli meitä vastaan pysäyttäen minut. –”Oppilas Baxter, tulisitteko mukaani”. Koputus ja astuimme sisään rehtorin huoneeseen. Heighton teki ilmoituksen poistuen paikalta. Rehtori pyysi minua seuraamaan vieden minut takaisin huonekerroksemme opiskeluhuoneeseen. Ennen poistumistaam hän selitti, että tämä päivä menisi siihen että minulle annettaisiin tehtäviä tai esitettäisiin kysymyksiä päätteen ja kuulokkeiden kautta. Vastaisin niihin parhaani mukaan, ja joku tulisi hakemaan minut myöhemmin syömään. Kyseessä oli normaali käytäntö, jolla selvitettiin mitä olin jo oppinut ennen Akatemiaa. Rehtori poistui huoneesta. Avasin päätteen laittaenn kuulokkeet korvilleni. Kuulokkeista kuului naisen ääni kysyen olinko valmis. Vastasin myöntävästi. Ensimmäisenä tuli matemaattisia kysymyksiä joihin vastaisin. Näytölle ilmestyi 20 kysymystä ja laskutehtävää. Vastasin niihin nopeasti, sillä ne tuntuivat mielestäni liiankin helpoilta. Ruutu pimeni hetken päästä ilmestyi kysymyksiä fysiikasta, ja samalla tapaa kuin aiemminkin vastasin kysymyksiin. Osaa niistä en tiennyt vastausta.. Muita oppiaineita, joissa 20 kysymystä. Ääni ilmoitti, tauosta.. Suljin päätteen laskien kuulokkeet pöydälle. Ryhmänjohtaja Heighton ilmestyi ovelle. –”Sinulla on varmaan nälkä Casey. Menemme syömään, ennen kuin testejä jatketaan.” Söin hyvällä ruokahalulla annokseni. Syötyämme Heighton saattoi minut takaisin opiskeluhuoneeseen, vinkaten minulle silmää ennen poistumistaan. Pääte auki, ja laitoin kuulokkeet päähäni. Sama naisääni kysyi olisinko valmiina jatkamaan testejä. Lisää eri oppiaineista kysymyksiä joihin vastasin parhaani mukaan. Lopulta ääni ilmoitti testien päättyneen, pyytäen minua odottamaan. Pian näin taas ovenraossa Heightonin. –”Miten testit menivät?”. Kohautin olkapäitäni. –”Osa kysymyksistä oli niin vaikeita, etten tiennyt vastausta”. –”Ei kaikkea voi tietää. Pääasia että vastasit”. –”Muut tulevat hetken kuluttua. Odota heitä täällä. Harjoittele vaikka laskeutumista, sillä aikaa”. Menin oleskeluhuoneeseen, istuutuen pelin istuimelle valiten laskeutumistehtävän planeetalle. Tällä kertaa laskeutuminen onnistui, vaikkakin siihen menikin aikaa useita minuutteja. –”Uudestaan”. Heighton sanoi. Laskeutuminen onnistui nyt edellistä kertaa paremmin. –”Nyt alkaa näyttää paremmalta”. Heighton sanoi. –”Kyllä sinusta vielä lentäjä tulee”. Oppilaita alkoi saapua oppitunneilta. –”Tunnit ovat loppuneet. No niin Baxter, mene huoneesi odottelemaan huonetovereitasi”. Menin huoneeseeni, ja pian huonekaverinin tulivat naureskellen sinne, tervehtien minua iloisesti. –”Missä olit koko päivän?. Näimme kun ryhmänohtaja saattoi sinut rehtorin huoneeseen”. Bobby kysyi.–”Jouduin tekemään joitakin testejä koko päivän” –”Olemme kaikki tehneet ne testit”. Nyökkäsin. –”Mutta olet melkoisen onnekas, saimme hurjan määrän tehtäviä huomiseksi”. Muut menivät jälleen opiskeluhuoneeseen yksi toisensa perään. Itse menin oleskeluhuoneeseen jatkamaan pelaamista, sillä en ollut saanut tehtäviä seuraavaa päivää varten. Valitsin avaruusasemalta lähdön. Ilmalukon läpi lentäminen osoittautui hieman vaikeammaksi kuin olin olettanut, mutta muutaman kerran yritettyäni se tuntui onnistuvan kohtalaisesti. Usean onnistuneen lähdön jälkeen kokeilin laskeutumista avaruusasemalle. Se oli vaikeampaa kuin olin odottanut. Ilmalukon pyöriminen aseman sisään lennettäessä tuntui tekevän siitä mahdottoman. Kerta kerran jälkeen alukseni osui ilmalukon seinään. Lopetin pelaamisen mennen huoneeseeni. Huonetovereideni palattua. juttelimme testistä, ja mitä olin vastannut kysymyksiin. Muut kertoivat päivän oppitunneista, ja tapahtumista. Kaiutin ilmoitti iltapalalle valmistautumisesta. Ruokalassa söimme itapalan palaten kerrokseemme. Osa huonetovereistani menivät jatkamaan vielä opiskeluaan. Bobby, Tan ja Zen ja minä menimme oleskeluhuoneeseen jossa oli muita oppilaita. Edellisenä iltana tapaamani tyttö vilkutti minulle iloisena, ja heilautin hänelle kättäni tervehdykseksi. Bobby ja Tan menivät pelaamaan avaruuspeliä, ja katselin heidän pelaamistaan. Ilta meni nopeasti. Valmistauduimme iltatoimii,n ja lepoaikaan. Iltatoimet, yöasut ja valojen himmeneminen. En saanut unta kun mielessäni pyöri pelin tehtävä laskeutumisesta avaruusasemalle. Muistelin mitä olin tehnyt, ja miksi en ollut päässyt ilmalukon läpi aseman sisälle.Nukahdin mietteisiini.
Seuraavana aamuna aamupala, ja oppitunnit. Opiskelin muiden kanssa normaalisti. Oppitunnit loppuivat ja palasimme huoneeseemme. Menin opiskeluhuoneeseen tehden nopeasti annetut tehtävät. Loppuillan harjoitelin laskeutumista avaruusasemalle. Loppuillasta kerta kerran jälkeen lensin ilmalukon läpi, laskeutuen onnistuneesti asemalle. Olin tyytyväinen kuinka olin vihdoin ymmärtänyt miten ilmalukon läpi lennetään. Palasin huoneeseeni, jossa muut jutellen tulevasta viikonlopusta, ja mitä he tulisivat tekemään kotona perheidensä kanssa. Tunsin oloni hieman alakuloiseksi ajatellessani isääni ja äitiäni. Tulisin kuitenkin näkemään siskoni, ja pääsisin tämän kanssaan taas kauppakerrokseen ostoksille, syömään sekä vitsailemaan siellä olevista ihmisistä. Iltapala, ja menin vielä hetkeksi pelaamaan. Nyt kun olin ymmärtänyt miten ilmalukon läpi lennetään, asemalle telakoituminen sekä sieltä lähteminen tuntui helpolta. Uutena tehtävänä kokeilin planeetan kiertoradalle sekä sen ilmakehään lentämistä. Usean yrityksen jälkeen sekin onnistui., kun ymmärsin lähestymiskulman ja nopeuden säätelemisen merkityksen. Palasin huoneeseeni ,loppuillan sujuessa normaaliin tapaan.
Päivä oli edellisten kaltainen. Tehtyäni annetut opiskelutehtävät olin oleskeluhuoneessa muiden kanssa loppuillan, jutellen ja nauraen päivän tapahtumille .

LOMA

Perjantai aamuna kaikki olivat innoissaan, sillä pääsisimme kotiin viikonlopuksi. Normaaleja oppitunteja, päivän kahden viimeisen oppitunnin ollessa liikuntaharjoitteita.. Pukuhuoneessa kaikilla oli omat nimetyt kaappimme.. Vaihdoimme asumme, ja salissa meitä odotti opettaja muutaman ryhmänjohtajan kanssa. Juoksemista, kiipeilyä, erilaisia venyttelyjä. jonka jälkeen valitsimme haluammamme liikuntamuodon. Olin tykännyt jo kotiasemallani siellä liikuntaharjoitteena käytetystä aseettoman taistelun perusteista, ja liityin tätä harjoittelevien ryhmään. Tietyt asiat tehtiin eri tavalla kuin asemamme koulutuksessa, mutta omaksuin ne helposti. Liikuntatunnit olivat ohi. Suihku ja pukeutuminen normaaleihin univormuihimme.. Liikuntaharjoittelun jälkeen ruokailimme ennen huoneisiimme palaamista. Kuulutus pyysi oppilaita odottelemaan huoneissaan ryhmänjohtajaa, joka opastaisi heidät loma-aluksillemme.
Ryhmänjohtaja käski seuraamaa kulkien taas risteileviä käytäviä hangaariin. Tällä kertaa alus oli isompi kuin minut tänne tuonut. Meidät ohjattiin alukseen, sekä osoitettiin hyttimme jossa matkustaisimme. Ne olivat melkoisen samanlaiset kuin se aiemmin näkemäni. Tosin ne olivat suuremmat, ja jokaiseen hyttiin oli sijoitettu neljä oppilasta. Sänkyjen päälle oli taiteltu siniharmaat painepuvut. Pukeuduimme niihin jutellen muiden hyttiin sijoitettujen oppilaiden kanssa koulunkäynnistä, sekä viikonlopusta. Alus nytkähti, vaimean jyminän kuuluessa hyttiimme. Alus tärisi tuntuvasti, ja tiesin sen irtautuneen telakoinnistaan.. Aikaa kului. Ovi avautui, ja ryhmänjohtaja ilmoitti eräälleoppilaalle, että olimme määränpäässä. Hän hymyili meille muille, ja heilautti kättään poistuen. Hetken päästä alus nytkähti taas liikkeelle. Muutaman tunnin päästä ryhmänjohtaja ilmestyi ovelle. –”Oppilas Baxter. Olemme määränpäässä. Seuratkaa minua”. Seurasin ryhmänjohtajaa aluksen rampille ja hangaarista ulos. Federaation sotilas odotti minua käytävällä. Hämmästyksekseni tämä tervehti minua, ja vastasin siihen kumartamalla. Sotilas opasti minut asuntooni. Innostustani pidätellen seurasin sotilasta. Saavuimme asuntomme kerrokseen kävellen käytävällä kohti asuntoamme. Siellä kulkevat väistivät kunnioittavasti, ja näin heidän seuraavan katseillaan kulkuamme. Vastaamme käveli poikajoukko josta tunnistin kiusaajiani. Hölmistyneet ilmeet kun he näkivät minut puvussani sotilasta seuraamassa. Tunsin tiettyä mielihyvää hölmistyneistä ilmeistä. Asuntoni ovella sotilas väistyi taakseni odottamaan. Painoin asuntomme summeria, ja hetken päästä siskoni avasi oven. Sotilaan nähdessä siskoni hän tervehti minua, ja vastasin tervehdykseen jälleen kumarruksella. Tämä poistui käytävää pitkin. En saanut henkeä siskoni halatessa minua lujasti käytävällä. –”Alana..en saa henkeä..lopeta jo”. Siskoni irroitti otteensa. Sisko oli muuttanut hieman asuntomme ulkonäköä koristeilla. –”Voi Casey. Minulla on ollut niin ikävä sinua.Ihanaa että olet kotona. Näytät todella komealta tuossa univormussa”. Siskoni nyyhkytti. Hymyilin hänelle. –”Haluan vaihtaa tämän puvun nyt poisi”. Sisko antoi vaatteitani asetellen ne sängylle. Pukeuduin niihn, ja ne tuntuivat mukavan väljiltä koulupukuun verrattuna. Siskoni viikkasi koulupukuni huolellisesti asetellen sen vaatekomerona pidettyyn syvennykseen.
-”Onko sinulla nälkä, voin tehdä lempiruokaasi?”. –”Ei kiitos. Söimme ennen lähtöämme”. Alana hymyili. –”Oletpa kohtelias”. –”Akatemiassa on käyttäytymiskoulutusta”. –”Voi Casey. Ei sinun tarvitse siskollesi olla noin kohtelias”. Siskoni nauroi ääneen. Hän minkälaista opiskelu oli Akatemiassa. Kerroin hänelle sinne saapumisesta, asuntokerroksesta sekä oppitunneista. Hän kuunteli tarkkaavaisesti, ja nyökkäili välillä hymyillen. Hän kysyi myös olinko viihtynyt siellä, ja sanoin että siellä oleminen oli ihan kivaa. Kerroin huonetovereistani sekä oppilaista joihin olin tutustunut. –”Tuohan kuulostaa kivalta”. Kohautin olkapäitäni. Vietimme illan kotonamme, loikoillen siskoni sängyllä katsellen ohjelmia näytöltä. Istuin pöydän ääressä katsellen, kun siskoni valmisti iltapalaa. Söimme, toivotimme toisillemme hyvät yöt käyden nukkumaan. Nukahdin vasta aamuyöstä sillä käytävältä läpi yön kuuluneet äänet pitivät minua hereillä. Kaipasin Akatemian hiljaisuutta nukkumaan käydessämme. Alanai herätti minut aamupalalle, jonka oli valmistanut. Hän oli halunnut, että nukkuisin pitkään nyt kun siihen oli mahdollisuus. Nousin, pukeuduin istuutuen aamupalalle. Syönnin jälkeen Alana halusi päiväksi kauppakerrokseen ostoksille, ja katselemaan ihmisvilinää kuten olimme aikaisemmin tehneet. Päivä kului siellä ja söimme vielä ennen kotiinpaluuta tutussa ravintolassa. Omistaja hymyili meille leveästi, ja heilautin hänelle kättäni tervehdykseksi. Tilasimme ruoat odotellen niiden valmistumista. Omistaja toi annoksemme itse kysyen saisiko istua seuraamme. Hän istui luvan saatuaan seuraamme, kysellen Akatemiasta, ja miten olin viihtynyt siellä. Kerroin opiskelusta ja päivän rutiineista. Omistaja kuunteli, esittäen välillä kysymyksiä. Siskoni aikoessa maksaa annoksemme, omistaja pyöritti päätään, sanoentalon tarjoavan ruokammme. Siskoni nosti kulmakarvaansa kysyvästi. Omistaja hymyili leveästi selittäen, että olin ensimmäinen lapsi, joka oli valittu Akatemiaan tältä asemalta, ja oli kunnia tarjota ateria meille. Toivottaen hyvää illan jatkoa, hän nousi seurastamme suunnaten takaisin keittiöönsä. Katsoimme vielä hetken jotakin ohjelmaa, jonka jälkeen kävimme nukkumaan.
Sunnuntai aamu. Aamupala, ja katselimme taas ohjelmia sängyllä maaten. Ovisummeri soi, ja oven takana seisoi sama sotilas, joka oli saattanut minun kotiini. Tervehdimme toisiamme. Sotilas ilmoitti Akatemian aluksen tulevan muutaman tunnin sisällä. Hän tulisi noutamaan sekä saattamaan minut sille sen saapuessa. Katsoin kelloa vilkaisten siskoani. Alana yritti peittää pettyneen ilmeensä. Loikkasin takaisin sängylle katsellen hetken ohjelmia. Söimme päivällisen hiljaisuuden vallitessa, jonka jälkeen Alana otti esille univormuni asetellen sen sängylleni. Alanan katseli pukeutumistani. –”Näytät kyllä todella komealta tuossa univormussa Casey. Minulla tulee kauhea ikävä sinua, mutta onneksi viikonloppu tulee taas nopeasti”. Alana halasi minua ovisummerin kuullessaan. Sotilas saattoi minut hangaariin, jossa ryhmänjohtaja oli vastassa. Tämä tervehti minua, saattoi alukseen osoittaen hyttini. Puin painepuvun päälleni. Nytkähdys, vaimea jyminä, ja olimme matkalla. Toisinaan pysähdys, ja kuulin oppilaiden ääniä käytävältä. Hyttiin saapui aina välillä uusi oppilas. Tervehdimme toisiamme jutellen viikonlopun lomasta. Kaiuttimista kuului ilmoitus Akatemian asemalle saapumisesta. Riisuimme painepukumme jääden odottamaan. Ryhmänjohtaja saapui ja saattaen meidät asuinkerrokseemme. Muutama huonetoverini oli jo huoneessamme. Tervehdin heitä leveästi hymyillen. Pian me kaikki olimme palanneet lomalta, kaiuttimesta ilmoitus iltapalastava. Loppuillan rutiinit, mutta vielä pitkälle yöhön juttelimme viikonlopun tapahtumista, kunnes nukahdimme.
YLENNYS

Maanantai aamuna herätys, ovi aukeni pukeutuessamme, ja tuntematon opettaja sanoi –”Oppilas Baxter. Kymmenen minuutin päästä ilmoittaudutte rehtorin kansliassa.Kysyttävää”. –”Ei kysyttävää herra opettaja”. Muut toverini katsoivat minua kysyvästi. –”Mitä olet tehnyt Casey? Sattuiko lomalla jotakin ?”. Pyörittelin päätäni. –”Tavallinen viikonloppu. Kävimme vain kauppatasolla ostoksilla ja syömässä siskoni kanssa”. –”Jotakin on varmasti tapahtunut, sillä harvoin opettaja tulee hakemaan ketään huoneista käskien rehtorin kansliaan”. Pukeuduin miettien viikonlopun tapahtumia. Tunsin polvieni ja käsieni tärisevän koputtaessani rehtorin ovelle. –”Sisään”. Kuului vaimea ääni. Avasin oven kävellen rehtorin pöydän luokse. Rehtorin vierellä seisoi opettaja, joka oli käynyt huoneessamme. –”Her..herra Rehtori. Oppilas Baxter ilmoittautuu”. Tämä nosti katseensa papereistaan. joita selaili. Harmaat silmät porautuivat omiini. Käteni olivat hiestä märät, ja polveni notkahtelivat, mutta yritin seisoa mahdollisimman ryhdikkäänä. Rehtori viittasi minua istuutumaan. Istuunnuin odottamaan. Rehtori selaili vielä papereita hetken, avaten pöydän laatikon papereitten sujahtaessa sinne. –”No niin, oppilas Baxter”. Rehtori sanoi hitaasti.-”Tiedät varmaan miksi olet täällä?”. –”En herra rehtori”. Sain sanottua tuskin kuuluvasti. Kurkkuani kuristi, ja onnistuin vain vaivoin pidättelemään sinne nousevaa itkua. –”Asia on nyt niin oppilas Baxter, että testisi tulokset tulivat viime viikolla”. Rehtori sanoi, pitäen pienen tauon. –”Yritin kyllä vastata kysymyksiin. Osa kysymyksistä vain...”. Rehtorin käsi viittasi vaikenemaan. –”Näin kyllä tulokset. Testitulosten perusteella näemme tarpeelliseksi muuttaa koulutustasi. Testeissä osa kysymyksistä oli sellaisia, jotka opetetaan vasta kokelaiden eri vuosikursseilla. Onnistuit vastaamaan osaan niistäkin. Niinpä muutamme koulutustasi”. Rehtori kääntyi opettajan puoleen. –”Herra Wilson”. Opettaja kumarsi rehtorille. –”Kiitos herra rehtori”. Opettaja käänsi katseensa minuun. –”Oppilas Baxter, oletko ajatellut mikä ammatti sinua kiinnostaa?”.–”Haluaisin isona lentäjäksi, herra Wilson”. Wilson katseli minua tutkivasti. –” Vai lentäjä. Moni on yrittänyt sitä ja luovuttanut. Lisäksi vaikka osaisitkin lentää, se ei tee sinusta lentäjää. Jotta voi kutsua itseään lentäjäksi, sinun on hallittava ja tunnettava aluksesi läpikotaisin, lisäksi sinun pitää tietää mihin kaikkeen aluksesi pystyy”. Nyökkäsin opettajalle. Rehtori näppäili tietokonettaan kääntäen näytön opettaja Wilsonin nähtäväksi. He katselivat jotakin näytöltä usean minuutin ajan. Lopulta Wilson katseli minua kuin arvioiden. –”Oppilas Baxter. Menette nyt syömään, jonka jälkeen palaatte huoneeseenne, pakkaatte henkilökohtaiset tavaranne, ja odotatte.Kysyttävää?” –”Ei herra Wilson”. –”Hyvä. Voitte poistua nyt”. Nousin tuoliltani, kumarsin opettajalle sekä rehtorille poistuen huoneesta. Kysymykset risteilivät päässäni päässäni. Syötyäni palasin huoneeseeni, pakaten tavarani. Ryhmänjohtaja saapui huoneeseen, pyytäen seuraamaan. Vaiteliaana ja jännittyneenä seurasin tätä. –”Wallace, Kadetti, Luokka Kaksi. Kerros Seitsemän”. Kerros seitsemän oli kokelaiden huonekerros. Hissin ovet aukesivat kerrokseen. Saavuimme huone numero kolmen eteen. Astuimme huoneeseen. Hän näytti vuoteeni käskien purkaamaan tavarani ja poistui paikalta. Purin tavarani, sijasin vuoteeni jääden odottamaan. Ovi aukeni ryhmänjohtajan, joka oli saattanut minut kerrokseen astuessa huoneeseen. Mukanaan univormun takki, kuin itselläni oli. Poikkeuksena oli, että sen vasempaa olkapäätä koristi kolme keltaista sormenlevyistä viivaa. Hän käski pukemaan päälleni tuomansa takin. Kun hän oli poistumassa huoneesta, kysymykseni pysäytti hänet. –”Herra ryhmänjohtaja, mitä nämä viivat merkitsevät?”. Hän selitti niiden osoittavan vuosikurssia jolla opiskelin. Vihreä oli kadettien väri, keltainen kokelaiden väri. Kolme viivaa osoitti, että olin kokelaiden kolmannella vuosikurssilla. Kysyin, miksi oppilailla ei ole vastaavanlaisia merkintöjä. Oppilaita pidettiin kaikkia samanarvoisina riippumatta vuosikurssista. Siksi heidän takeissaan ei ollut merkintöjä. Nyökkäsin. –”Anteeksi uteliaisuuteni. Ikäsi kokelas Baxter”. –”10 vuotta”. Ryhmänjohtaja yritti peitellä hämmästystään. Hän nyökkäsi minulle poistuen huoneesta. Nukahdin havahtuen huoneeseen saapuvien puheensorinaan. Pojat katsoivat minua uteliaana, ja minä heitä. He olivat huomattavasti isompikokoisia kuin minä, ja vanhempia. –”Tervehdys uusi kokelas. Anteeksi jos herätimme. Olen Will, tuo tuossa on Keane. Takanani ovat kaksoset Jake and Jack”. Kaikki tervehtivät minua. Pojat jatkoivat esittelyn jälkeen omia toimiaan naureskellen ja vitsaillen. Toisinaan joku heistä vilkaisi nopeasti minua uteliaana. Eräässä vaiheessa jäin Jaken kanssa kahdestaan huoneeseen. Huoneeseen kuului hallin puolelta tyttöjen kirkaisuja ja kikatusta, ja välillä jokin iloisen kuuloinen huuto. Tunsin oloni hieman yksinäiseksi, ja katselin saappaitani heilutellessani jalkojani sängyn reunalla. –”Hei Baxter, ensimmäinen päivä täällä?”. Heilutin päätäni puolelta toiselle. –”Outoa, en vaan muista nähneeni sinua täällä aikaisemmin”. –” Olin ensimmäisen viikon oppilaiden asuinkerroksessa. Minut siirrettiin tänään tänne”. –”Taidat olla älykäs kaveri kun sait ylennyksen. Minkä ikäinen olet?” –”Kymmenen”. –”Älä viitsi, olet varmasti vanhempi”. –”En ole kokelas Jake, olen vasta kymmenen”. Jake nauroi kovaan ääneen. –”Sano vaan Jake. Ja johan on perkele. 10-vuotias kaveri kolmannen vuosikurssin kokelaana. Porukka ei takuulla usko kun kerron tämän”. Katsoin säikähtäneenä Jakea. Mitä tapahtuisi kun hän kertoisi minua huomattavasti vanhemmille iästäni. Muistiini palasi kiusaajani kotiasemalla, ja he olivat vain minun ikäisiä. Isommat kiusaisivat minua vielä pahemmin. Jake näki ilmeeni –”Ota ihan rauhassa Casey. Ei täällä kukaan sinua kiusaa ikäsi takia, tai jos meinaa, niin...”. Jake hieraisi nyrkkiään merkitsevästi, ja hymyili. –”Mut nyt, menen tuonne oleskeluhuoneeseen. Lähdetkö mukaan?” Heilautin päätäni kieltävästi. Jake poistui huoneesta. Kuulin hänen kovaäänisen huutonsa hänen juostessaan hallin poikki. –” Hei jätkät ja muut arvatkaa mitä...”. Vaikka en kuullut loppuja, arvasin että kyse oli minusta. Jännityksen, ja pelonsekaisin tuntein vietin illan huoneessa. Huonetoverini tulivat yksitellen huoneeseen. Kaikki katsoivat minua uteliain katsein, kuin arvioiden minua. He eivätk kyselleett minulta mitään. Kuulutus iltapalalle ja seurasin muita. Kokelaat katsoivat minua uteliaana, ja jotkut heistä juttelivat keskenään hiljaisella äänellä. Menin istumaan hieman muista kauemmas syöden iltapalani. Riisuessani takkia valmistautuakseni iltatoimiin kuulin naurahduksen. –”Hei Casey”. Käännyin äänen suuntaan. Will hymyilevän minulle. –”Kokelailla on tunti enemmän aikaa ennen kuulutuksiat, joten ei mitään kiirettä”. Nolona otin takkini pukien sen takaisin päälleni. –”Casey, ei mitään ongelmaa. Ethän sinä voinut tuota tietää”. Istahdin takaisin sängylleni. Aika kului ja kuulutus ilmoitti normaalien iltarutiinien suorittamisesta. Pian valot himmenivätkin ja kävimme nukkumaan.
Aamun toimet olivat kuten oppilailla. Uteliaita katseita, pieniä nyökkäyksiä suuntaan,i sekä hiljaista kuiskuttelua. Kaikki kokelaat olivat kuulleet jo minusta. Otin tarjottimeni ja olin taas kävelemässä syödäkseni rauhassa kuullessani äänen. –”Casey, hei Casey!!”. Jack ja muut huonetoverini viittoilivat pöydästä minulle. Jackin taputtaessa vapaata tuolia vierellään. Istuuduin heidän seuraansa. Jack tönäisi minua ystävällisesti kylkeen. –”Hei kamu, koitahan nyt ottaa rennosti. Olet kokelas , ja meidän huonetoverimme. Emme välitä paskaakaan vaikka oletkin meitä nuorempi”. Muut huonetoverini nyökkäsivät hyväksyvästi. Kuuntelin heidän juttujaan. Söin hitaasti, mutta vaikka huonetoverini olivat syöneet, he istuivat paikoillaan odottaen minua. –”Tiedän kyllä että ruoka ei ole maailman parasta. Ei se noin pahaa ole, että sen syömiseen menee noin kauan”. Willy iski silmää. –”No lähdetään. Tylsät tunnit odottavat”. Muut huoneessa asuvat kävelivät kanssani huoneeseen. Valmistauduimme oppitunteihin. Oppituntien välisinä tauoilla huonetoverini pitivät minulle seuraa, istuien ruokalassa omana ryhmänämme. Huonetoverini juttelivat vitsaillen tytöistä, opettajista ja ryhmänjohtajista. Ensimmäisenä päivänä uutena aineena itselleni oli tähtitiede. Seurasin opetusta, mutta ensimmäistä kertaa täällä ollessani tunsin olevani aivan neuvoton. En ymmärtänyt mitään opettajan opetuksista tai tehtävistä tai. Päivän muut aineet olivat tuttuja, ja opetuksen seuraaminen oli helppoa. Päivän loputtua palailimme kerrokseen. Menin opiskeluhuoneeseen, jossa kokelaita muista huoneista oli opiskelemassa. Tein annetut tehtävät, jonka jälkeen keskityin opiskelemaan tähtitiedettä. Havahduin kuulutukseen juosten huoneeseeni. Muut olivat valmistautumassa jo iltapalaan. –”Luulimme jo että palasit takaisin oppilaiden kerrokseen. Odottelimme sinua oleskeluhuoneessa pelaamaan kanssamme”. –”Tähtitiede on niin vaikeaa, että yritin opiskella sitä”. Vastasin. Will nyökkäsi. Iltapalan jälkeen menin oleskeluhuoneeseen, jossa muutamat muiden huoneiden kokelaat katselivat ohjelmia. Asetuin pelin istuimelle, valiten tehtäväksi lastin keräämisen. Hetken päästä peli ilmoitti tehtävän onnistuneen. Tein sen vielä muutaman kerran, kokeillen sitä aluksen eri nopeuksilla. Kaikki tehtävät onnistuivat, ainoastaan niihin kuluneen ajan vaihdellessa. Helpoin kaikista tehtävistä, jollei planeetalta lähtöä laskettu mukaan. Palasin huoneeseeni. Normaalit iltarutiinit ja kävin nukkumaan.
-”Tätä päivää unohda”. Will sanoi suu täynnä ruokaa. Katsoin häntä kysyvästi. –”Näet sen sitten”. Kuulutus käski kokelaita järjestäytymään opintokerrokseen odottamaan opettajia. Seisoimme useassa rivissä, Jaken seisoessa vierelläni. Rivit olivat järjestettyinä vuosikurssien mukaan. Ensimmäisen vuosikurssin seisoessa etummaisena, ja kuudennen vuosikurssin ollessa taaimmaisena. Kolme opettajaa ilmaantui paikalle. Ensimmäinen ja toinen vuosikurssi lähti yhden opettajan mukaan. Kolmas ja neljäs vuosikurssi toisen opettajan mukaan. Viides ja kuudes vuosikurssi jäivät vielä seisomaan halliin. Opettajan johdolla menimme hissiin. Jake tönäisi minua kylkeen vinkaten silmää. Pysähdyimme kerrokseen kaksi ja ovien autessa jäin katsomaan hämmästyneenä ympärilleni. Erilaisten nivelien ja laakereiden varustetuiden tukien varassa kahdessa rivissä oli suuria ovaalin muotoisia koppeja, joiden vasemmalla sivulla aukeni ovi. Näiden vieressä oli suuri luokkahuone, jonka katosta roikkui erilaisia aluksien pienoismalleja. Jake tönäisi minua viitaten seuraamaan. Astelimme pienoismallien täyttämään luokkaan. Muutamat seuraavat oppitunnit seurasin keskittyneenä opetusta. Se piti sisällään avaruusaluksien tekniikkaa ja mekaniikkaa. Seurasin opetusta parhaani mukaan. Tuntien loputtua opettaja ilmoitti meidän kerääntyvän takaisin ruokailun päätteeksi halliin. Opettajan johdolla palasimme kerrokseen kaksi. Nyt jäimme huoneeseen, jossa telineiden päässä olevat kopit sijaitsivat. Jokainen valitsi oman paikkansa jääden odottamaan. Muut kokelaat siirtyivät seisomaan telineiden viereen, ja heidän esimerkkiään noudattaen siirryin itsekin yhden telineen viereen. Telineet laskeutuivat humisten vierellemme. –”Kokelaat sisään, ottakaa kypäränne ja istuutukaa odottamaan”. Astuin koppiin jota himmeä valo valaisi. Sisätila oli skuin kopioi aluksen ohjaamosta. Lentäjän istuimella oli kypärä, jonka otin syliini istuen lentäjän istuimelle. Katselin ympärilleni. Suuret kuvaruudut esittivät ohjaamosta avautuvaa näkyä. Hitaasti sihisten oviaukko sulkeutui lukiten minut tähän ohjaamoon. –”Kypärät päähän”. Kuului kaiuttimesta. Asetin kypärän päähäni, ja hetken päästä sen visiirille alkoi virrata tasaisena virtana erilaisia tietoja. Henkäisin syvään. Ohjaamon ikkunoina toimineet näytöt heräsivät eloon, ja olin kuin olisin istunut lentäjänä aluksessa joka oli hangaariin telakoituneena. ”Kaiutin heräsi eloon. Tehtävänä oli lähtö hangaarista, nousu planeetan pinnalta, kohdesysteemin valinta sekä aluksen hyppy valittuun systeemiin. Painelien paneelien nappuloita kuten pelissä. Valot vilkkuivat taas hetken syttyen sitten kokonaan. Kypärän visiiri antoi informaatiota. Aluksesta tutut holokuvat ilmestyivät ohjaamon etuosaan. Lähtöluvan pyynti, ja alus nousi planeetan pinnalle. Kuulokkeissa rätisi lähtöluvan myöntäminen. Nousumoottorien jyrinä, ja hetken päästä painoin kaasukahvan täysille, nostaen samalla laskeutumistelineet, ja kääntäen nokan kohti avaruutta. Nopeasti avasin navigointipaneelin valiten kohdesysteemin, sekä kääntäen aluksen keulan sitä kohti. Lähtölaskenta, ja sen jälkeen tuttu moottorien ulvonta sekä pamaus aluksen ampaistessa hyppyyn..kaasupilvet kieppuivat ympärilläni tähtien muodostaessa taas tunnelin sen hypätessä. Pamaus, ja aluksen keula osoitti vauhdin yhä kiihtyessä kohti aurinkoa. Käänsin aluksen keulan osoittamaan lähintä auringon reunaa kääntäen aluksen poispäin siitä. Tehtävä onnistunut ilmestyi ruudulle, ja simulaattorin ruudut pimenivät. –”Uudelleen kokelas Baxter”. Kuului kaiuttimesta. Ruudut heräsivät taas eloon. Toistin tehtävän. Näytöt sammuivat. ja hiljainen humina kun teline laskeutui alas, sekä sihinä simulaattorin oven avautuessa. Kaiutin käski jättämään kypärät istuimille, ja kokelaiden siirtyvän odottamaan simulaattoreiden viereen. Seisoimme niiden vierellä.. Opettaja käski meidät luokseen, ja koko etuseinää peittävä näyttö heräsi eloon. Näyttö jakaantui osiin, jossa tehtävän suoritusta näytettiin eri kuvakulmista, ja tehtävään mennyt aika. Kokelaat katsoivat toisiaan osan pyörittäessä päätään, tai kohautellen olkapäitään. –”Kuka tunnistaa tämän omaksi simulaattorisuorituksekseen.Eikö kukaan?”. Seisoin hiljaa takarivissä katsellen saappaitani. –”Kyseessä oli Kokelas Baxterin suoritus”. Niskaani kuumotti, ja tunsin kuinka kaikki kääntyivät minuun päin. –”Kokelas Baxter, astukaapa sieltä takarivistä eteenpäin”. Astuin rivin eteen. –”Tuo ei ollut ohjeiden mukainen nousu asemalta. Turvaväli aseman ja aluksen välillä liian pieni. Lentäjän kokeessa tämä olisi ollut hylätty suoritus. Voitteko tarkentaa kokelas Baxter lentoanne hieman”. Nyt tunsin kuinka naamani hehkui tulipunaisena. –”Herra opettaja. Nousu määrättyyn lentokorkeuteen vie aikaa, kuten rauhallinen kiihdyttäminen, laskutelineiden nostaminen sekä sitten suuntaaminen avaruuteen”. –”Olkaa hyvä, ja jatkakaa kokelas Baxter”. –”Hyökkäyksen sattuessa, torjunta-alusten nousu määräysten mukaisesti veisi liiaksi aikaa. Vihollinen olisi jo iskuetäisyydellä. Lisäksi torjunta-alukset olisivat melkein liikkumattomia kohteita, helppoja maaleja viholliselle. Tällä tavoin torjunnassa säästetään useita sekunteja. Laskutelineiden nostaminen jo kiihdytysvaiheessa mahdollistaa aluksen saavuttavan maksiminopeutensa huomattavasti aikaisemmin”. Vastasin hiljaisella äänellä. –”Kiitos kokelas Baxter. Voitte mennä takaisin riviin. Lentäjän kokeessa hänen suorituksensa olisi hylätty, se pitää paikkansa, mutta....”. Opettaja piti pienen tauon. –”Vaikka moitinkin kokelas Baxteria suorituksestaan, se koski vain siviilialusten turvallisuusmääräyksiä. Itseasiassa näitte juuri esimerkillisen suorituksen Federaation laivaston hävittäjän laukaisusta asemapaikastaan planeetalta. Muistakaa kokelas Baxter, ellei kyseessä ole taistelukoulutus, lennätte oppitunneilla siviilialusta”. Opettajan suupielellä karehti hymy. –”Kyllä herra opettaja”. –”katsotaanpa vielä hetki kokelas Baxterin lennosta”. Näytölle ilmestyi kuva saapumisesta systeemiin aluksen vauhdin kiihtyessä sen nokan osoittaessa kohti aurinkoa. Opettaja pysäytti kuvan. –”Monet uudet pilotit kuolevat, tai vahingoittavat alustaan saapuessaan systeemiin, lentäessään suoraan aurinkoon kun alusten lämpökilvet pettävät. Kokelas Baxter tulisitteko tänne ja perustelisitte lentoanne?” –”Herra opettaja. Kun saavuin uuteen systeemin, alus oli lähempänä auringon toista reunaa. Tämän takia käännyin siihen suuntaan”. Olin saanut hieman rohkeuttani takaisin, puhuen hieman kovemmalla äänellä. –”Miksi tuohon suuntaan?” –”Lyhin reitti pois auringosta sekä irtautua sen kuumuudesta”. –”Ja mikäköhän sai teidät arvaamaan näin?”. –”En arvannut herra opettaja. Puhdasta matematiikkaa, herra opettaja”. –”Kuulitteko kokelaat. Kyse on sekä taidoista, että matematiikasta. Erinomaista kokelas Baxter. Muutamia seuratessani, huomautan, että voisitte miettiä kokelas Baxterin perusteluja. Oppitunti on ohi. Kokoontuminen taas opetuskerroksen hallissa 20 minuutin kuluttua”. Poistuimme tauolle. Huonekaverini kokoontuivat ympärilleni istuessani tauolla. –”Jumalauta Baxter, sinähän olet melkoinen kaveri. Oletko saanut lentää oikealla aluksella?” Pyöritin päätäni. –”Opettelin oleskeluhuoneen pelissä”. Huonekaverini remahtivat nauramaan taputellen olkapäätäni. –”Ei helvetti, osa kolmannen tai neljännen luokan kokelaista osa jos edes muistaa miten alus käynnistetään”. Hymyilin.
Tauko oli ohi, ja järjestyimme halliin, opettajan johdattaessa meidät takaisin simulaattorihuoneeseen. Järjestäydyimme simulaattoreiden viereen odottamaan käskyä, ja sen saatuamme istuimme simulaattoreiden istuimille. Kypärät käsky, ja pian visiirissä virtasi taas tietoja. Kaiuttimista opettajan ääni -”Taistelukoulutus - tutkankäyttö ja ammuntaharjoitus yksi”. Näytölle ilmestyi tyhjä avaruus ja tutkan pinnalle vilkkuva symboli. Käänsin aluksen nokan osoittamaan kohti vilkkuvaa symbolia, joka läheni alustani. En tiennyt mistä aseet kytkettiin päälle lentäen kohteen ohi. Käänsin alukseni uudestaan ympäri. ”Kypärän kuului opettajan ääni –”Kokelas Baxter. Ohjainsauvan yläosan vasemmalla puolella on aseitten käyttöönottoa säätelevä kytkin. Tulitus tapahtuu ohjaussauvan etupuolen isolla kytkimellä”. Lensin vielä kertaalleen kohteeni ohi, kääntäen taas keulan. Painoin ohjaussauvan yläosan nappia. Luukut aukenivat, aseiden noustessa esiin ohjaamon etuosan kummaltakin puolelta. Tietokone ilmoitti aseiden olevan valmiina. Jo kaukana kohteesta painoin liipaisimen pohjaan, laserien sylkiessä kuolettavaa energiaa kohdetta päin. Puristaen yhä liipaisinta lensin eteenpäin. Tietokone ilmoitti laserien ylikuumentuneen. Lensin taaas kohteen ohi laserien virran latautuessa. –”Kokelas Baxter. Malttakaa mielenne. Vasta kun olette lähellä, ja täysin varma osumista, tulittakaa. Lyhyitä sarjoja läheltä”. Opettajan ääni neuvoi minua. Käännyin taas kohti kohdetta...2000..1800...1500..1400 metriä, seurasin etäisyyttä. Etäisyyden ollessa tuhat metriä painoin liipaisinta noin sekunnin ajan kohteen saadessa osumia, painoin liipaisinta toisen sekä kolmannen kerran. Kohde räjähti tulimereksi. Tutkalle ilmestyi uusi kohde jota kohti käännyin. Seurasin etäisyyttä kohteeseen, ja tuhannen metrin päässä kohteesta avasin taas tulen. –”Hienoa kokelas Baxter”. Ääni rätisi kypärän kuulokkeissa kohteen tuhoutuessa. Tuhosin muutkin kohteet, ja tehtävä suoritettu ilmestyi ohjaamon ruutuun. –”Vielä kerran”. Tällä kertaa toimin opettajan ohjeiden mukaisesti. Simulaatiot loppuivat, ja seisoimme odottamassa taas simulaattoreiden ulkopuolella. Opettaja näytti taas suurella näytöllä kuvan lennostani, mutta tällä kertaa vain ohjaamosta. Kuulin muutamia naurahduksia. –”Hiljaa. Kyseessä on kokelas Baxterin ensimmäinen kerta taistelusimulaatiossa. Pienen opastuksen jälkeen hän oppi virheistään”. Opettaja näytti pätkän, jossa kohteeni oli aseiden edessäni tulittaessani pitkän sarjan. Opettaja pysäytti kuvan. –”Näitte tavallisimman virheen, joka saattaa koitua tuhoksenne oikeassa aluksessa. Se saattaa olla ensimmäinen sekä viimeinen virheenne oikeata vihollista vastaan”. Käsi laskeutui olkapäälleni äänen kuiskatessa. –”Älä välitä, opit kyllä. Se ensimmäinen tehtävä jonka näimme oli hienoa katsottavaa”. Neljännen vuosikurssin tunnuksia kantava poika hymyili minulle iskien silmää. –”Ensinnäkin moni tätä tehnyt jähmettyy oikeassa tilanteessa, joten Baxteria tuskin voi moittia. Välimatka tulitusta aloittaessa on liian pitkä, vaikkakin aseiden kantomatkan sisällä. aseiden virtaa meni hukkaan monien ohilaukausten takia. Liian pitkä yhtenäinen sarja, jonka takia asesysteemin virta tyhjeni jättäen aluksen haavoittuvaiseksi. Oikeassa tilanteessa vihollisalus on voinut jo kääntyä teitä kohti tulittaen teitä. Ainoa vaihtoehto on tällöin väistää tulitus, mutta väistöliikkeiden takia olette antaneet etulyöntiaseman viholliselle”. Opettaja näytti seuraavan katkelman lentämisestäni. –”Teoreettisesti oikeanlainen suoritus kokelas Baxterin lentämisestä. Tulitus alkaa vasta tuhannessa metrissä. Lyhyet sarjat, ja kohde on tuhottu. Lyhyesti sanottuna, lähietäisyyksiltä tai etäisyyksiltä joissa varmasti osutte kohteeseen ammutte lyhyitä sarjoja. Näin voitte elää pilotteina muutaman hetken pidempään. Opettaja sulki näytön. –”Oppitunti on päättynyt. Tauon jälkeen valmistaudutte seuraavaan oppituntiin”. Istuin mietteissäni saappaitani tuijottaen, kun Jack ja Jake tulivat luokseni. –”Casey oletko ok?”. Hymyilin väkinäisesti. –”Äläs nyt kamu. Jack ei ensimmäisellä oppitunnillaan edes saanut alusta käynnistymään, ja arvaa miten opettaja raivosi sille. Taisteluharjoitus ei mennyt ihan putkeen, mutta kuulisitpa mitä sinusta puhutaan sen lähtötehtävän takia”. –”Älä puhu paskaa”. Vastasin. Jackin suu loksahti auki, ja sitten hän ja Jake nauroivat ääneen niin, että koko halli kaikui. –”Anteeksi Casey. Mutta melkoinen yllätys kuulla sinun suustasi kirosanoja. Meidän täytyy siistiä suutamme kun Casey on paikalla kuuntelemassa. Hän oppii kansamme todella huonoille tavoille”. Jake hymyili leveästi Jackin pyöritteli huvittuneena päätään. Jake nappasi leikkimielisesti pääni kainaloonsa alkaen taluttamaan minua. –”Kokelas Baxter valmistautuu nyt kanssamme seuraavalle oppitunnille”. Jake irroitti otteensa hississä vinkaten minulle silmää.

ONNETTOMUUS

Kaikki kokelaiden vuosikurssit olivat taas järjestäytyneinä riveihin. Vuosikurssit vaihtoivat opettajia. Uusi opettaja , ja saavuimme kerrokseen yksi. Saavuimme suureen liikuntasaliin. Erilaisia suojuksia oli odottamassa siisteissä riveissä. Vaihdoimme liikuntavarusteet päällemme palaten liikuntasaliin. Opettajan käski meitä pukeutumaan suojavarusteisiin, ja yritin kömpelösti asettaa jalkasuojaa paikalleen. Willy tuli luokseni. –”Annahan kun autan”. Samaan aikaan kun hän sitoi varusteita päälleni, hän neuvoi miten ne laitettaisiin ilman, että tarvitsisin apua. Opettaja käski valita parimme. Muut valitsivat parinsa ja koska en ollut valinnut itselleni paria, jouduin itseäni puolta isomman pojan pariksi. Tunnistin hänet yhdeksi neljännen vuosikurssin kokelaaksi. Opettajan ohjeitten mukaan harjoittelimme rauhallisesti torjuntatekniikoita jaloilla ja käsillä. Sivuttaisliikkeitä sekä vastaiskuja. Minulla oli vaikeuksia torjua ja väistää tämän isokokoisen pojan iskuja. Hän ei yrittänytkään tehdä liikkeitä rauhallisesti vaan huomasin makaavani salin lattialla useaan otteeseen. Suojat eivät peittäneet kylkiä tai reisiä riittävästi. Harjoitusvastujani potkaisikin kylkeen tai reisiini tarkoituksellisesti, yleensä opettajan ohjeista välittämättä. Kivusta välittämättä nousin ylös ja jatkoin harjoittelua. Harjoitusvastustajani virnisteli leveästi, ja tajusin että hän tarkoituksella nautti hakkaamisestani, ja siitä että pienempänä minulla ei ollut mahdollisuuksiakaan estää hänen hyökkäyksiään. Muutaman kerran noustessani näin kuinka muutamat tuntemat kokelaat pyörittivät päätään huolestunein ilmein ikäänkuin kehottaen minua luovuttamaan. Opettaja ilmoitti meille kymmenen minuutin tauon, jatkaisimme sitten harjoittelua. Huonekaverini kerääntyivät ympärilleni nilkuttaessani seinän viereen istumaan. –”Casey perkele. Luovuta jo. Tuo paskapää nauttii hakkaamisestasi”. Keane sanoi nostaen paitaani sekä tunnusteli kylkeäni. Suustani pääsi hiljainen parkaisu, kun Keane painoi kylkeäni.. –”Minä jatkan harjoittelun loppuun asti niin kauan kuin pystyn”. Huonetoverini katsoivat toisiaan, ja Jake käveli harjoittelua johtavan opettajan luokse jutellen hänelle. Opettaja ja Jake tulivat luokseni. –”Pystytkö jatkamaan Casey?” –”Kyllä herra opettaja”. Keane nosti paitaani estelyistäni huolimatta. –”Toinen puoli kyljestä on varmaan samassa kunnossa, ja miltäköhän Caseyn jalat mahtavat näyttää herra opettaja?” Keane painotti sanoja herra opettaja, ivalliseen sävyyn. –”Kokelas varokaa äänensävyänne”. Opettajan äänensävy ei kuitenkaan ollut uhkaava tai varoittava. –”Kyllä herra opettaja”. –”Hae kokelas Jill tänne”. –”Kyllä herra opettaja”. Opettaja kumartui katsomaan kylkiäni tarkemmin tunnustellen niitä. Ähkäisin kivusta aina kun hän tunnusteli kylkiäni jostakin kohtaan, ja opettaja huomasi kuinka tuskan takia kyyneleet valuivat poskilleni. –”Kokelas Wellington herra opettaja”. Tyttö jonka pitkät vaaleat hiukset oli sidottu poninhännäksi taaksepäin ilmoittautui. Kirkkaan vihreät silmät, kääntyivät katsomaan minua. Opettaja oli kyyristyneenä tutkien nyt reisiäni huolestunein ilmein. Huonetoverini seisoivat puoliympyrässä vierelläni. Opettaja nousi ylös katsoen tyttöä. –”Kiinnostaisiko sinua harjoitella ilman suojuksia kilpailuhenkisesti, jotta näkisimme tämän hetken taitosi?” Tyttö joka ilmoittautui kokelas Wellingtoniksi näytti empivän. –”En...en ole varma pärjäänkö...”. –”Keane näytähän 10 vuotiaan kokelaamme kylkiä”. Keane nosti paitaani yrittäessäni estellä. Tytön silmät suurenivat nähdessään vasemman puoleisen kylkeni, hän käveli ja katsoi myös oikeaa kylkeäni. –”Hän on saanut myös reisiinsä samanlaisia vammoja. Samanlaisia vammoja on myö reisissä. Jill ole kiltti..Sinä tiedät Blackwardin...”. Keane melkein rukoili –”Anteeksi kokelas, mutta minun on nähtävä”. Tyttö nosti jalassani olevia housuja ylemmäs tutkien reisiäni, ja nousi ylös tutkittuaan hetken minua, -”Herra opettaja, voin mieluusti ottaa kilpailuhenkisen ottelun. Ketä vastaan ottelen jos saan kysyä?” –Ajattelin vastustajaksesi neljännen vuosikurssin kokelas Blackwardia. Hänellä näyttää tänään olevan taisteluhaluja, etenkin tässä tapauksessa”. Jill nyökkäsi katsahtaen minuun hymyillen hieman huolestuneena. –”Jos pystyt, sinnitteli vielä hetki toinen tunti”. –”Jill tee se hitaasti”.Kuulin Jaken pyytävän. –”Hiljaa kokelas. Se on rehellinen kamppailu”. Opettaja madalsi ääntään niin että ainoastaan huonetoverini , ja Jill kuuli sen. –”Tee se hitaasti jos vain pystyt”. Tauko oli ohi. Asetuimme taas pareittain valmistautuen harjoituksiin. Nilkutin paikalleni opettajan käskyttäessä harjoittelun alkaneeksi. Hän seurasi harjoittelua minun takaani tarkkailen minua ja vastustajaani. Lyöntejä, torjuntoja, vastaiskuja sekä väistöjä. Toisinaan opettaja keskeytti harjoittelumme, korjaten asentoani sekä selittäen miten isku pitäisi torjua. Tuntui, kuin hän tarkoituksella venytti tuntiamme. Toisessa päässä salia sattui jonkinlainen vakava haaveri, ja opettaja juoksi katsomaan tilannetta. Opettajan kääntäessä selkänsä tunsin potkun kyljessäni, lyyhistyessäni maahan silmissäni kipinöi, ja seuraava isku oli kuin niskaani olisi isketty moukarilla. –”Pentu, vaikka kuvittelet olevasi nero...kestä kipua kuin mies...tässä hieman lisää...” Vaikka alasuojukset estivät pahimmat iskut, sinne kohdistunut suora potku vei ilman keuhkoistani. Käperryin kasaan tajuntani pimetessä.
”Casey...Casey...” Kuulin äänen kuin se olisi tullut jostakin kaukaisuudesta. Kuin sumun läpi näin epämääräisiä kasvonpiirteitä sekä kuulin ääniä ympärilläni. Hetki hetkeltä aloin tunnistamaan tuttuja kasvoja ja ääniä. Huonetoverini, opettaja, ja joitakin tuntemattomia kasvoja näkyi kumartuneena ympärilleni. Erotin kasvonpiirteet selkeästi ympärilläni, puheensorinaa yläpuolellani.-”Olen ok. Ei hätää”. Sain ähkäistyä noustessani pystyyn. Oli kuin tulikuumat neulat olisivat lävistäneet aivoni, ja ähkäisten palasin makuulle. –”Jumalauta antakaa minun huilata nyt hetki”. Silmissäni pimeni. Kun seuraavan kerran heräsin, makasin omassa sängyssäni huoneessamme. Vierelläni istui tuntematon mie joka painoi minut takaisin makuulle yrittäessäni nousta istumaan. –”Kokelas Baxter. Minkänlainen olo” –”Kylkiin, ja päähäni koskee,muuten olo tuntuu sekavalta”. –”Johtunee varmaan lääkkeistä. Tekevät olon hieman sekavaksi”. Vaivuin taas uneen, havahtuen ääniin ympärilläni. Tunnistin huonetovereitteni ääniä. –”Kaverit? Mitä tapahtui?”. Kieleni tuntui paksulta ja kankealta –”Jumalauta Casey alkaa olla tajuissaan. Ilmoita muille”. Kuulin kuinka joku huusi varmaankin hallin puolella. Avasin silmäni, huone oli täynnä tuttuja sekä tuntemattomia kasvoja, jotka pyörivät ympärilläni kuin karusellissa. Tunsin kuinka käsi silitti hiuksiani. –”Jätkät? Nyt loppuu toi mun hoivaaminen”. Kuulin naurunpyrskähdyksiä. –”Ollaan kaikki täällä, ja aika monia muitakin”. Tunnistin Willyn äänen. –”Mul on ihan vitun paha olo, ja kaikki pyörii silmissä, mut muutenkin hassu olo”. Kuulin kuinka koko huoneemme täyttyi naurusta. –”Nukuttaa ihan vitusti. Herättäkää oppitunneille”. Nyt koko huone täyttyi naurusta. Kuulin siskoni äänen sanovan nauruaan pidätellen –”Te todella onnistuitte tärvelemään nuoren pojan puheillanne”. –”Ja vitut, opiskelemaanhan minä tulin”. Silmissäni pimeni taas.
Avasin silmäni ja nousin pystyyn sängylläni ähkäisten. –”Rauhallisesti kokelas. Potilas herännyt”. Kuulin tuntemattoman miehen vierelläni sanovan. Mies painoi minut takaisin makuulle. –”Kerää nyt voimiasi. Minun pitää irroittaa muutamia letkuja sinusta. Saat kohta vieraita, mutta sen aikaa lepää nyt...”. Makasin vuoteella keräten ajatuksia ja muistikuvia. Majuri Shelbyn ohitse ryntäsi siskoni. –”Voi Casey kulta. Et arvaa miten olin huolissani”. Siskoni halasi minua itkien. –”Taidan yhä olla hengissä?, Vittu sentään....”. Näin majurin suupielessä pienen hymyn tapaisen. –”Casey millon olet oppinut olemaan noin karkea?” –”Koulutuksessa oppii, etenkin täällä vanhempien lasten kanssa”. Näin majurin hymyilevän. –”Kokelas Baxter”. Majuri sanoi. –”Taisi olla rankat muutama viikko”. –”Mitä vittua, Pari viikkoa?”. Kysyin hölmistyneenä. Siskoni peruutti sängyn luota hämmästynyt ilme kasvoillaan. –”Casey, kauheaa kielenkäyttöä”. –”Ja vitut”. Totesi lyhyesti.. Ennenkuin siskoni kerkesi kääntyä majurin puoleen kertomaan mielipiteitään koulutuksesta, ovi aukeni Willy, Jack ja Jake ryntäsivät sisään, -”Vittu Casey... sinä selvisit....”. Nähdessään majurin he hiljenivät. Huonetoverini ryntäsivät luokseni taputtae minua olkapäähän kysellen vointiani. Oviaukosta astui sisään Jill, käveelen luokseni vuoteen viereen..Jill tarttui varovasti käteeni, kysyen oloani. Vastasin olevani ihan ok, kunhan saisin hieman päätäni selvitettyä. Suurin huoleni oli, että olin jäänyt jälkeeni opiskelusta...Jill hymyili taputtaen kättäni. Jill painoi pienen pusun otsalleni ennen lähtöään. Siskoni ja majuri Shelby katsoivat pitkään Jillin perään tämän poistuessa huoneesta. –”Vittu Casey olet nyt kuului...”. Majurin nopea –”Riittää kokelas!!! Kuinka Akatemiassa puhutaan ? Casey toipuu, ja hän tulee lomille tapaamaan siskoaan kun on taas jalkeilla”. Majuri nousi ohjaten siskoni ulos. –”Kivan näköinen sisko ja aika isot tiss...”. Ennenkuin Jack päätti lauseensa löin häntä voimattomalla iskulla kylkeen. Jack virnisti ja nyökkäsi. –”Ei siskovitsejä. Ok ....ota nyt rauhallisesti Casey....”. Leveästi hymyillen hän ravisti minua olkapäästä poistuen huoneesta.
Jouduin olemaan vuoteessa vielä viikon. Käytin aikani kuitenkin opetellen tähtitiedettä. Ryhmänjohtajat toivat minulle aina aterian, jonka söin vuoteellani. Päivät olivat pitkiä, muiden ollessa opiskelemassa. Oppitunnit jälkeen, huonetoverini pitivät minulle toisinaan seuraa, ja muitakin kokelaita kävi toisinaan tervehtimässä minua kysellen vointiani, ja toivottaen pikaista paranemista. Huonetoverini vitsailivat, että olin kuin kuningas. Minun ei tarvinnut olla typerillä oppitunneilla kuuntelemassa pitkäveteisiä luentoja, ja ruokakin tuotiin minulle ihan vuoteeseen saakka. Aikanaan kysyin mitä oli tapahtunut.. Jake selitti että minulta oli katkennut kylkiluita, joista yksi oli puhkaissut keuhkoni. Alapäähäni osunut potku oli aiheuttanut pahan sisäisen verenvuodon, ja olin ollut lähellä kuolemaa. –”Entä..?” Kysyin. –”Jill rökitti sen aivan paskaksi, opettajan tarkoituksella pitkittäessä ottelua. En tiedä lohduttaako tämä hirveästi, mutta samana iltana Se harjoittelukaverisi kaatui vielä kompastui omiin jalkoihinsa”. –”Täh?”. Jake hymyili nostaen kuusi sormea, hipaisten sen jälkeen kuin vahingossa nyrkkiään ja jalkaansa. –” Se kutsuttiin puhutteluun seuraavana aamuna, ja sen jälkeen emme ole häntä nähneet. Luulisin että hän sai kenkää akatemiasta”. Nyökkäsin.
Perjantai aamuna huoneeseen tuli mies joka oli ollut vuoteeni vieressä herätessäni, ja kyseli vointiani. Tutkittuaan minut, hän sanoi etten valitettavasti ollut matkustuskunnossa , kieltäen minulta lomani. Paiskasin suutuspäissäni vuoteellani olleen tarjottimen lattialle pidätellen itkua. –”Kokelas Baxter. Käyttäytykää kunnolla. Oppikaa hillitsemään itsensä.Onko selvä?” Mies sanoi tiukkaäänisesti. –”Kyllä, herra”. –”Hyvä. Tiedän että olet pettynyt, olisin varmasti itsekin samanlaisessa tilanteessa. Kuitenkin omien voimiesi mukaan jaloittelle parhaasi mukaan, ja kerää voimiasi”. Tämän sanottuaan mies poistui. Olin raivoissani. Oppitunnit päättyivät toverieni saapuessa huoneeseen. Jack kysyi miksen ollut valmistautumassa lomaan, ja sanoin että en päässyt lomille, kuntoni ollessa tällainen. –”Voi paska, mutta viikonloppu menee nopeasti, ja tulemme sitten takaisin kiusaamaan sinua”. Hymyilin väkinäisesti. Ryhmänjohtaja tuli paikalle ohjaten huonetoverini lomalle johtaviin aluksiinsa.. Huonekerroksen äänet vaimenivat pikkuhiljaa, kertoen että muut kokelaat olivat poistuneet. Ähkäisin kivusta noustessani vuoteeni reunalle. Laskin jalkani lattialle tunnustellen kestäisivätkö ne allani. Avasin kaappini oven ja ottaen univormuni esillee. Pukeutuminen tuntui kestävän ikuisuuden,jokainen ylimääräisen liikkeen aiheuttaen kipua . Sain kuitenkin pukuni päälle, ja vaivalloisesti kävelin oleskeluhuoneeseen, istuin sohvalle keräämään voimiani. Avasin näytön tuijottaen sieltä tulevaa ohjelmaa hetken aikaa. Suljin sen nousten ylös mennen pelin luokse. Pelasin kertauksena jo tutut tehtävät läpi muutaman kerran, keskittyen muihin tehtäviin. Simulaattorista tuttu tutkan käyttö ja liikkumattoman kohteen ammunta. Opettajan oppien mukaan tulitin läheltä lyhyitä sarjoja. Kokeillen tehtävää aluksen eri nopeuksilla. Aikoessani painaa tehtävää taas uudelleen alkavaksi, kuulin hissin ovien avautuvan. Ryhmänjohtaja Heightonin kävelevän kohti huonettamme kantaen tarjotinta.-”Heighton!!” Tämä kääntyi heilauttaen kättään ja astellen luokseni, ja asettaen tarjottimen pöydälle. –”Kokelas Baxter, teidän pitäisi olla vuoteessanne”. –”Sain luvan omien voimieni mukaan jaloitella jos haluan”. Heighton nyökkäsi. –”Ikävää se mitä sinulle tapahtui Baxter, mutta kaikki Akatemiassa tietävät nyt. Kai tiesit että hänet erotettiin?”. Pyöritin päätäni. –”Harjoitukset on otettava tosissaan, tarkoituksena ei ole kuitenkaan vahingoittaa toista tarkoituksellisesti. Tosin vahinkojakin sattuu toisinaan. Nyt pöydän ääreen syömään, ennen kuin ateriasi jäähtyy”. Nousin vaivalloisesti tuolista, Heightonin auttaessa minut pöydän luokse. Syödessämme hän kyseli minulta opiskelustani. Vastasin, että kaikki uudet aineet tuottivat hankaluuksia. Heighton nyökkäsi. –”Varmasti, sinähän hyppäsit usean vuosikurssin yli”. Heighton jatkoi,, että jos malttaisin opiskella itsekseni, saisin kyllä muut kiinni oppiaineissa. Ei kuitenkaan tulisi olemaan helppoa, ja vaatisi paljon aikaani. Syötyäni Heighton nappasi tarjottimen pöydältä, sanoen muiden tehtävien odottavan ja että hänen olisi mentävä huolehtimaan niistä. Katsoin kun Heighton käveli hissille, mutta tämä kääntyi vielä minuun päin. –”Meinasin unohtaa. Hienosti hoidettu nousu planeetalta”. –”Oletko nähnyt sen?” Kysyin ihmeissäni. –”Kaikki kokelaat ja kadetit ovat nähneet sen. Opettaja käyttää sitä nyt malliesimerkkinä nopeasta nousemisesta”. Heighton hymyili. Istuin hetken vielä paikoillani, sitten laahustin takaisin pelin istuimelle, jatkaen eri tehtävien tekemistä. Aika meni nopeasti pelin ääressä. Kuulutus iltapalasta ja iltatoimiin valmistautumisesta. Heighton toi taas aterian asuntokerrokseen. –”Oletko pelannut koko illan?” Nyökkäsin. –”Ei minulla juuri muutakaan tekemistä ole”. Heighton naurahti. Juttelimme syödessämme kaikenlaista.Syötyäni Heighton kehotti minua valmistautumaan iltatoimiin ja nukkuma-aikaan, poistuen paikalta. Suoritin iltatoimet. Päästessäni sänkyyni, tunsin kuinka voimani olivat lopussa. Nukahdin varmaan samantien kun silmäni painuivat kiinni.

LOMATON VIIKONLOPPU

Kaiutin – aamutoimet ja aamupalalle valmistautuminen. Puin hitaasti päälleni laahustaen vaivalloisesti hissille ja ruokalaan. Heighton melkein törmäsi minuun ruokalan oviaukossa. –”Baxter takaisin kerrokseesi”. –”En jaksa olla siellä, ja sitäpaitsi pieni jaloittelu auttaa minua paranemaan paremmin kuin vuoteessa makailu”. –”Tuo on kyllä totta”. Heighton nyökkäsi hymyillen. –”Mutta jaksatko varmasti? Pakko on myöntää, että sisukkuutta sinussa löytyy kokelas”. Nyökkäsin mennen ruokalan pöydän ääreen istumaan. Heighton ojensi minulle tarjottimeni. Katsoin ympärilleni. Muutamia kokelaita istui siellä täällä syömässä. Mietin heitä katsellessani, minkä syiden takia he eivät olleet lomilla. –”Heighton, mikset ole lomilla?” Kysyin. –”Minulla on ylimääräinen keittiövuoro”. Hän iski silmää. –”Ylimääräinen?”. Katsoin kysyvästi, ja Heighton nyökkäsi. –”Opettajan, ja minun kantani tietyissä asioissa, eivät olleet ihan samansuuntaisia”. –”Ja rangaistuksena sait sitten keittiövuoron viikonlopuksi?”. Heighton nyökkäsi. –”Mutta syöhän nyt. Varmistan, että pääset kerrokseesi”. Aamupalan jälkeen Heighton saatteli minut kerrokseeni. Ennen poistumistaan hän vielä sanoi, että koska olin nyt täällä,, kannattaisi käyttää aika hyödykseni opiskellen a aineita jotka olivat vaikeilta. Opiskelin tähtitiedettä, sek aluksen tekniikkaa ja mekaniikkaa koko päivän, käyden välillä syömässä. Iltatoimet ja kävin nukkumaan.
Sunnuntain vietin pelaten, kunnes muita kokelaita alkoi saapumaan lomiltaan. Jill näki minut oleskelutiloissa, ja vilkutti minulle hymyillen. Huonetoverinikin palailivat yksi toisensa jälkeen, ja istuin huoneessamme kuuntelemassa heidän juttujaan siitä, mitä he olivat lomalla puuhailleet.
Pystyin osallistumaan oppitunneille, päivien kuluessa nopeasti. Loma, ja paluu Akatemiaan. Opiskelin yhä paljon itsekseni, mutta toisinaan huonetoverini neuvoivat minua tähtitieteessä, sekä aluksen mekaniikassa ja tekniikassa. Minä autoin heitä tarvittaessa matematiikassa sekä fysiikassa. Ei ollut epätavallista, että toisinaan toverini olivat kerääntyneenä ympärilleni, näyttäessäni miten jokin matematiikan tai fysiikan tehtävä ratkaistiin. Vuosi oli pian ohi. Vaikka olinkin saanut toisia kiinni oppiaineissa, ja joissakin menestynyt jopa hyvin, tuntui etten vain ymmärtänyt tiettyjä asioita. Läpäisin kuitenkin muiden mukana kurssin. Edessämme oli kuukauden loma, jonka saisimme viettää kotona. Siskoni yllättyi seisoessani oven takana, sillä en ollut ilmoittanut tulostani. Syödessämme pöydän ääressä, kerroin siskolleni läpäisseen kurssin, ja että olimme saaneet kuukauden loman. Alana sanoi , että Isän rahat olivat jo lopussa, ja selvitäkseen asunnon vuokrasta sekä elämisestä, hän oli hankkinut töitä. Kysyin hänen työstään, mutta hän vain huitaisi ohimennen kädellään kehottaen syömään ruokani loppuun. Hän sanoi joutuvansa työskentelemään iltaisin pitkälle yöhön, ja kysyi pärjäisinkö yksinäni. Vastasin pärjääväni, ja odottelisin siskoni saapumista töistä. Tämä hymyili minulle, sanoen tulevansa takaisin kotiin kun työilta olisi loppunut. Siskoni lähdettyä työhönsä katselin näytöltä ohjelmia. Vaikka minua väsyttikin, odoti siskoni saapumista. Yöllä siskoni tuli kotiin. Hän oli hieman yllättynyt, etten ollut nukkumassa. Söimme vielä yöpalaa. Siskoni valitti olevansa väsynyt käyden nukkumaan. Nukuimme pitkälle aamupäivään. Söimme ja menimme kauppatasolle katselemaan ihmisvilinää. syöden aterian tutussa ravintolassa. Kuukausi meni nopeasti, ja oli aika palata Akatemiaan. Olin tottunut jo kotana olemiseen, ja paluu Akatemiaan tuntui haikealta. Silti Akatemiaan, ja huoneeseeni palattuani, olin iloinen nähdessäni tutut huonekaverini. Tavalliset Akatemian rutiinit, ja valot himmenivätkin lepoajan ja hiljaisuuden merkiksi. Juttelimme huonetovereiden kanssa pitkälle yöhön loman tapahtumista.
Opiskelu jatkui normaalisti. Eräänä päivänä palattuamme huonetovereideni kanssa oppitunneilta oveemme koputettiin. Jillin hymyilevät kasvot ilmestyivät ovenrakoon. –”Casey, olisiko sinulla hetki aikaa?”. Nyökkäsin kävellen ovelle. Takanani kaverini vitsailivat orastavasta romanssista. Menimme kauemmas huoneemme ovelta. Jill kysyi haluaisinko harjoitella hänen kanssaan muutamina iltoina viikossa. Katsoin häntä kysyvästi, ja Jill selitti sanoi tarvitsevansa harjoittelukaveria. Hän aikoi osallistua Federaation kilpailuun vuoden lopussa. Tiesin olevani heikko verrattuna muihin kokelaisiin, ja kysyin miksi hän halusi harjoitella kanssani vaikka parempiakin vastustajia oli tarjolla. Jill iski silmää sanoen että olisin oiva harjoitteluvastustaja. Oppisin samalla myös itsekin paremminkamppailulajeja, kuin normaaleilla liikuntatunneilla. Suostuin Jillin ehdotukseen, ja tämä sanoi tulevansa hakemaan minut huoneestani. Menin takaisin huoneeseeni, muiden virnistellessä leveästi minulle. Pian Jill palasi huoneemme ovelle. –”Mennään Casey”. Seurasin Jilliä liikuntasalille. Vaihdettuamme varusteet menimme salille, jossa puimme suojukset. Jill pyysi minua seuraamaan hänen venyttelyään sekä tekemään samat liikkeet. Yritin parhaani mukaan venytellä kuten hän. Pidin Jillille erilaisia patjoja sekä harjoitusmaaleja, joihin tämä sitten potki tai iski. Ne olivat todella kovia, ja horjahdin toisinaan niiden iskuista. Jill piti välillä taukoa harjoitteluissa. Niiden aikana hän opetti minua, ja seurasi kuinka parhaani mukaan yritin seurata hänen neuvojaan. Toisinaan hän keskeytti harjoitteluni, korjaten asentoani tai näytti miten oikeaoppinen liike tapahtui. Toisinaan hän taas nyökkäsi hyväksyvästi. Muutaman tunnin harjoittelun jälkeen Jill sanoi sen riittävän sille päivälle. Riisuessamme suojuksia hän kysyi mitä mieltä olin harjoittelusta. Totesin sen olevan mielenkiintoista. Paluu huonekerrokseen, saaden puoleemme muutaman uteliaan vilkaisun. Avasin huoneeni oven, ja vastassa oli kätten taputusta sekä vihellyskonsertti. Huonetoverini virnistelivät ilkikurisesti. –”Saitko puristaa peppua tai tissiä?”. –”Me vain harjoittelimme”. –”Ai siksikö sitä kutsutaan nykyään?”. Keane virnisti, muiden nauraessa. Nappasin vuoteeni tyynyn heittäen sen päin Keanea. Hän nappasi tyynyn kiinn,i heittäen sen takaisin. –”Ok Casey, te vain harjoittelitte”. Keane painotti sanaa harjoittelitte.
Olimme seuraavana päivänä menossa aamutunneille, kun Jill tarttui olkapäähäni. Toverini jatkoivat matkaa katsoen minua ,ja Jilliä. Willy iski silmää, ja Jill heristi heille hymyillen nyrkkiään. –”Oletko OK Casey??” Jill kysyi. Vastasin, että joka paikka tuntui aralta. Jill sanoi, että alussa se oli tavallista, mutta harjoittelun jatkuessa se pian loppuisi. –”Jaksatko lähteä tänään harjoittelemaan?”. Nyökkäsin, ja Jill hymyili. –”Nyt alkaa olla jo kiire oppitunnille.Mennään Casey”. Kiirehdimme oppitunnille. Niiden päätyttyä menimme liikuntasalille Jillin jatkaessa harjoitteluaan. Toisin kuin edellisenä iltana, Jill harjoitteli itse vain jonkin aikaa. Loppuajan hän opetti minulle erilaisia potkuja ja iskuja, keskeyttäen harjoitteluni toisinaan korjatakseen tekemiäni virheitä.

Päivät seurasivat toistaan, vaihtuen viikoiksi ja kuukausiksi. Viikonloput vietinnormaalisti kotonsa siskoni kanssa. Neljännen vuosikurssin lopussa huomasin ymmärtäväni paremmin aikaisemmin niin vaikeita oppiaineita. Lisäksi Jillin kanssa viettämäni aika liikuntasalilla oli osoittautunut hyödylliseksi. Olimme normaalisti harjoitelleet muutamina iltoina viikossa, mutta toisinaan olimme harjoitelleet jopa neljänäkin iltana. Muina iltoina olin pelaillut tai opiskellut. Kuukauden loma, ja paluu Akatemiaan. Viides sekä kuudes vuosikurssi tulivat ja menivät. Meille oli kuitenkin tullut tavaksi aina viikottain viettää Jillin kanssa iltoja harjoitellen itsepuolustusta. Olin oppinut paljon iskuja ja potkuja, heittoja sekä käsi- ja jalkalukkoja, joita emme koulutuksessa käyttäneet. Viimeisen kokelasvuoden aikana pystyin jo tarjoamaan kunnon vastuksen leikkimielisissä harjoitusotteluissa Jilliä vastaan. Aikanaan olin kysynyt Jilliltä missä hän oli oppinut näitä tekniikoita. Jill oli kertonut isänsä olevan laivaston, jonkinlaisessa erikoisyksikössä ja tämä oli opettanut hänelle erilaisia niiden käyttämiä taistelulajeja. Lomilla käydessäni olin huomannut siskoni muuttuneen. Hän ei enää nauranut tai hymyillyt yhtä paljon kuin aikaisemmin. Kyselyihini oliko kaikki kunnossa, hän vain vastasi työnteon olevan vain raskasta. Huomasin myös toisinaan mustelmia hänen jaloissaan tai käsissään, ja kun kyselin niistä, siskoni antoi vain vältteleviä vastauksia. Hän sanoi lyöneensä itsensä johonkin pöydänkulmaan, tai kaatuneensa. Alanan ilmeistä näin tämän valehtelevan, mutta päätin olla kyselemättä enempää. Toisinaan siskoni ei jaksanut lähteä kanssani kauppatasolle viikonloppuisin, ja menin sinne tuolloin yksin. Kävin myös syömässä ravintolassa, tai vain juttelemassa sen omistajan kanssa aseman tapahtumista tai koulutuksestani.

KADETTI VUODET

Saavuin Akatemiaan takaisin valmistautuen kadettien ensimmäiselle vuosikurssille. Kadeteilla ei ollut enää ryhmänjohtajia saattamassa heitä takaisin Akatemian tiloihin. Olin tehnyt tämän matkan hangaareista Akatemiaan satoja kertoja, joten mitään saattajaa ei tarvittu. Sattumalta Jill oli ollut samassa aluksessa kanssani, ja kuljimme yhdessä Akatemiaan jutellen mitä ensimmäinen kadettivuosi toisi tullessaan. Vuosikurssi kokoontui opiskelutasolle odottamaan ryhmänjohtajia. Ne johdattivat meidät kerroksiimme, osoittaen huoneemme. Minä, ja kokelasvuosien huonetoverini saimme taas yhteisen huoneen. He olivat kuin isoveljiäni, ja oli mukavaa jatkaa heidän kanssaan vielä kadettina. Juttelimme lomiemme sujumisesta, ja tekemisistämme. Vaihdoimme päällemme kadettien univormut. Loppuilta sujui oleskeluhuoneessa osaltani pelaten peliä. Muutamien vuosien aikana olin pelaillut melkein yksinomaan taistelutehtäviä, mutta toisinaan kuten tuona iltana pelasin kertauksena laskeutumis-, nousu- polttoaineen keräys- ja rahdin keräys tehtävät.
Kadeteilla oli muutamia etuoikeuksia. Meille maksettiin eräänlaista päivärahaa muutamia krediittejä päivä. Lisäksi muutamina iltoina viikossa saimme poistua asuntolasta muutamaksi tunniksi Akatemian ulkopuolelle. Yleensä huonetovereideni kanssa vietimme nuo illat joko paikallisella kauppatasolla istuskellen, tai seuraten nousevia ja laskeutuvia aluksia, tunnistaen niden tyyppejä. Ensimmäisellä vuosikurssilla opiskeluun lisättiin teräaseiden ja sähköpatukoiden käyttö itsepuolustuslajeihin. Saimme myös koulutusta erilaisten ampuma-aseiden käytöstä. Kysyessäni syytä tähän miksi kadettien opiskelujen pääpaino oli siirtynyt normaaleista teoreettisista oppiaineista enemmän kaikenlaiseen taistelu- ja lentämistä koskeviin käytännön aineisiin opettajalta. Tämä kertoi, että jopa 75% meistä tulisi toiminaan Federaation laivaston tehtävissä aina lentäjistä laivaston erikoisyksikön sotilaisiin. Lisäksi virastot sekä yritykset tarvitsivat lentäjiä tai kolutettuja vrtijoita erilaisiin tehtäviin. Akatemiassa opiskelevilla oli kunnia ,ja etuoikeus päästä palvelemaan Federaatiota. –”Entäpä nuo, jotka opiskelevat pienien asemiensa oppilaitoksissa, tai ne jotka eivät saa minkäänlaista koulutusta?”. Jatkoin. –”Heistä tulee yleensä kauppiaita, virkamiehiä, ja muita alemman luokan työläisiä”. –”Eli koska siskoni ei ole opiskellut Akatemiassa, hän on vähäarvoisempi kuin minä, vaikka vanhempiemme kuoltua hän ruokki ja vaatetti minut?” –” Kadetti Baxter, en sanonut niin”. –”Itseasiassa sanoitte herra opettaja.Heistä tulee alemman tason työläisiä, ja me Akatemiassa opiskelleet olemme heidän yläpuolellaan. Entä tasa-arvo, kunnioitus ja arvostus? Koko Federaation olemassaolo perustuu näiden ala-arvoisimpien työläisten raadantaan ja kärsimyksiin!!!”. –”Kadetti Baxter, rehtorin puheille välittömästi!!!”. Opettajan naama hehkui tulipunaisena. Poistuessani rehtorin puheille en voinut olla nauramatta nähdessäni muiden kadettien naamat. Kävellessäni Jaken ohi tönäisin tätä kylkeen kuiskaten –”Pistä suu kiinni. Näytät ihan vitun typerältä”. Jilliä hipaisi kättäni huomaamattomasti. Rehtorin vaimea ääni kutsui minut sisälle. –”Kadetti Baxter ilmoittautuu opettaja Harrisonin käskystä”. –”Syy opettaja Harrisonin käskyyn?” . –”En tiedä herra rehtori, mutta uskon sen liittyvän ilmaisemaani mielipiteeseen”. –”Opettaja Harrison saapuu tuota pikaa”. Istuuduin ja pian sisään asteli Harrison. Normaali väri oli palannut hänen kasvoilleen, -”Opettaja Harrison ilmoittautuu”. Rehtori nyökkäsi. –”Syy Kadetti Baxterin lähettämiseen tänne?”. –”Kurittomuus sekä epäkohtelias käytös opettajaa kohtaan, herra rehtori”. Rehtori käänsi katseensa minuun. Vastasin hänen katseeseensa. Rehtori näppäili tietokonettaan, ja tallenne simulaattorihuoneen oppitunnista ilmestyi ruudulle. Tallenne loppui ja rehtori nosti katseensa minuun. –”Kadetti Baxter, aiotteko poliitikoksi?”. –”En herra rehtori”. –”Kadetti Baxter. Federaatio on nuorin kolmesta suurvallasta. Toisella puolellamme Liittouma, toisella puolella taas Imperiumi. Kumpikin halukas kasvattamaan vaikutusvaltaansa planeetta planeetalta. Federaation laivasto turvaa olemassaolomme ja siellä asuvien etuja, eikö niin?”. Nyökkäsin. –”Herra rehtori saanko kysyä jotakin?”. Rehtori nyökkäsi. –”Kuten opettaja sanoi tunnilla, alemman tason työläiset. Ilman näitä niin sanottuja alemman tason työläisiä. Otetaan esimerkiksi maanviljelijät. Ilman heitä meillä ei olisi ruokaa. Ruoka mahdollistaa kaivostyöläiset, jotka louhivat mineraaleja ja malmeja jalostamotyöntekijöiden jalostettavaksi. He taas jalostavat nämä metalleiksi käytettäväksi teollisuuslaitosten työntekijöiden muokattavaksi ja niin edelleen. Ilman näitä alempiarvoisia ei olisi koko Federaatiota tai sen laivastoa..Miten he voivat olla alempiarvoisia kuin me täällä opiskelevat?”. –”Opettaja Harrison valitsi sanansa hieman harkitsettomasti. Kadetti Baxter, olette oikeassa kyllä tietyllä tapaa. Kaikki ovat tasa-arvoisia, ja näen ideanne, mutta ilman laivastoa sekä Federaation eri asevoimia tai virastoja ja yhtiöitä... Kuka kuljettaai elintarvikkeita sekä metalleja niitä tarvitseville. Kuka turvaa kuljetukset, tai estää kiellettyjen päihteiden, ja aseiden kuljetukset. Federaation laivasto, ja sen poliisijoukot. Entäpä eri asemien turvallisuus ja toiminnan turvaaminen? Federaation turvallisuusjoukot. Ne eivät estä kaikkea rikollisuutta, mutta vähentävät tuntuvasti sitä, eikö totta Kadetti Baxter?” -”Kyllä herra rehtori”. –”Vaikka ymmärrän näkökantasi kadetti Baxter, tietyt asiat ovat hieman enemmän tasa-arvoisia kuin toiset. Näin vältämme Federaation romahtamisen kaaokseen”. Tietyllä tapaa rehtorin puheissa oli järkeä. –”Kadetti Baxter. Kurinpidollisena rangaistuksena määrään sinulle 2 päivää keittiövuoroja. Ei oppitunteja. Syy kurittomuus, ja epäkohtelias käytös kouluttajaasi kohtaan. Opettaja Harrison?”. –”Riittävä rangaistus, herra rehtori”. –”Kadetti Baxter. Ilmoittaudutte huomenna keittiössä kello 5 aamulla. Oppituntinne loppupäivältä on myös peruttu. Pysytte huoneessanne huomiseen asti. Kysyttävää?”. –”Ei herra rehtori”. –”Voitte poistua kadetti Baxter”. Nousin seisomaan kumartaen rehtorille ja opettajalle poistuen huoneeseeni.
Makailin sängylläni loppupäivän. Äänet hallissa kertoivat oppituntien loppuneen, ja huoneemme ovi aukeni. Huonetoverini tulivat huoneeseen. –”Mitä vittua se oli Casey. Erotetaanko sinut vai mitä?”. –”Kaksi päivää keittiövuoroja, ei oppitunteja”. Vastasin. –”Sait todella paskan nakin mitä olen kuullut keittiövuoroista”. Ovi aukeni. –”Tyttöystäväsi tuli”. Jack virnisti. Jill läväytti avokämmenellä Jackia takaraivoon. –”Sinun pitäisi valita naisesi paremmin Casey”. Jack virnisteli saaden uuden läväytyksen takaraivoonsa. –”Okei, okei Jill...nyt riittää”. Jill hymyili. –”Mikä sinuun oikein meni Casey? En ole koskaan nähnyt sinua tuollaisena?” Jill kysyi. –”Pari päivää keittiövuoroja, ei oppitunteja. Lisäksi en saa poistua huoneesta kuin keittiövuoroihini, ja normaaleihin iltatoimiin”. –”Harmi. Ajattelin että harjoittelisimme tänään... pitänee perua ne pariksi päiväksi”. –”Etpä puristele Jilliä pariin päivään”. Keane vitsaili. Läsähdys kun Jillin avoin kämmen osui Keanen poskelle. Keane hieroi punaiseksi muuttuvaa poskeaan. –”Jill se oli vitsi, rauhoitu nyt..”. Jill katsoi Keanea, joka hieroi yhä punaisemmaksi muuttuvaa poskeaan. –”Ja te muut”. Jill katsoi muita huonetovereitani. –”Kyllä me vielä väännämme Caseyn mattopainiakin. Emme ole harjoituksissa siinä vaiheessa vielä”. Huonetoverini hymyilivät. Aivan kuin muita ja minua kiusatakseni Jill jatkoi –”Voi olla, että mattopainissa saatan jäädä alle, tai hyvässä lykyssä päälle”. Jill iski silmää- Huonetovereideni ilmeitä oli vaikea tulkita. Jill käänsi katseensa taas minuun. –”Miksi sinä raivostuit opettajan puheista niin silmittömästi?”. Mietin hetken mitä vastaisin. –”Lupaatteko ettette kerro tätä eteenpäin?”. Kaikki huoneessa olijat nyökyttelivät päätään. Nielaisin syvään alkaen kertomaan heille tarinaani. Aloittaen vanhemmistani päätyen lopulta siihen kun saavuin Akatemiaan. Jill pyyhkäisi hellästi etusormellaan poskellani valuneen kyyneleen. Näin huonetovereitteni tuijottavan mietteliäänä lattiaa. Jill silitti kättänin. Hiljaisuus katkesi Willyn ääneen tämän pyöritellessään päätäänsä vakavan näköisenä. –”Casey tuo oli omalla tavallaan uskomattomin, surullisin ja epätavallisin tarina jonka olen kuullut. Oppilaat tulevat yhtiöiden, laivaston ja muiden Federaation yritysten rahakkaista perheistä. Muistatko varmasti oikein sen majurin?” Nyökkäsin. –”Majuri Shelby, sama joka vieraili siskoni kanssa täällä”. –”Ei vittu, tiedusteluosaston majuri varmisti, että saat koulutuksen Akatemiassa....mitä vittua Casey? Emme taida tietää sinusta tarpeeksi. Jos tiedustelupuolen majuri lähetti sinut tänne koulutukseen, käy katsomassa vointiasi...”. -”Mitä ihmeellistä tiedustelupuolen majurissa on? Samanlainen upseeri kuin muutkin Federaatiossa”. –”Ei vittu edes sinnepäinkään Casey..kuuntele”. Huonetoverit kerääntyivät luokseni, Jillin jäädessä istumaan edelleen viereeni. Kuuntelin huonetoverieni selostusta heidän kertoessaan mitä tiesivät, tai luulivat tietävänsä tiedusteluosastosta. Kaiutin heräsi eloon. Iltapala, iltatoimet ja nukkumaan meno.
Seuraavana aamuna ilmoittauduin opettajalle ruokalassa. Hän ohjasi minut ruokalan keittiöön, selosti tehtäväni poistuen paikalta. Kuulutus aamupalalle, ja jouduin tarjoilemaan puuroa kadettien aamupalalla. –”Kadetti Casey, huoneemme parhain kokki”. Nostin katseeni, ja Willy hymyili leveästi. –”Saisinko vielä toisen kauhallisen puuroa? Kauhea nälkä”. Ennen kuin kerkesin haistattamaan hänelle pitkät, Willy oli livahtanut ohitseni suunnaten syömään. Painajainen alkoi vasta kun kadetit olivat syöneet. Tiskivuori jota jouduin hoitamaan keittiössä sai minut hulluksi. Sain tiskit tiskattua jonka jälkeen jouduin pilkkomaan sekä keittämään vihanneksia päiväruokaa varten. Vihannekset omiin astioihin, sitten muut ruoat omiin tarjoiluastioihinsa. Kannoin puhtaat ruokailuvälineet niille varatuille paikoille. Kun olin saanut astiat aseteltua, luulin saaneeni pienen tauon. Opettajan ääni käski meidät kuitenkin valmistautumaan valmistautumaan päivällisen tarjoiluun. Tarjoilin päiväruokailussa vihanneksia. Kadettien syötyä, edessäni oli jälleen astioiden tiskaamista ja puhtaiden astioiden asettelua. Kun tämä oli tehty sain muutaman kymmenen minuutin tauon, jonka jälkeen keittiövuorossa olevat kadetit alkoivat valmistaa iltapalaa, sen tarjoilu ja astioiden peseminen. Vuoroni loppui puolenyön maissa, kun olin viimeisenä tehtäväni asetellut puhtaat astiat valmiiksi aamiaista odottamaan. Laahustin hissiin ja huoneessani lysähdin sängylle nukahtaen saman tien.
Heräsin seuraavaan keittiövuoroon. Yritin suoristella pukuani ja ilmoittauduin keittiössä. Opettaja nuhteli minua ryppyisestä univormustani, ja ihmetteli olinko nukkunut se päällä. En vastannut mitään opettajan kommentteihin. Päivä oli kuin toisinto edellisestä päivästä ja vuoron loputtua raahustin huoneeseeni. Ennen nukahtamistani päätin, etten enää koskaan joutuisi keittiöön.
Seuraavana päivänä opiskelu jatkui normaaliin tapaan. Kuukaudet kuluivat, ja pian ensimmäinen kadettivuotemme oli ohi. Loma, ja paluu toiselle vuosikurssille. Päivät menivät arkirutiinien merkeissä, ja toinen sekä kolmas vuosikurssi olivat pian ohi. Kotona ollessani kiertelin asemaa yksin. Siskoni sanoi minun pärjäävän yksinäni jo asemalla. Vietin aikaani kauppatasolla, ja sen ravintolassa. Toisinaan ostin säästämilläni opiskelukrediiteillä vaatteita, tai jonkin pienen lahjan Alanalle. Suurin osan ajastani ului katsellessani ikkunasta asemalle laskeutuvia, tai siltä nousevia aluksia. Opin tuntemaan kotini asemaa paremmin kierrellessäni sen kerroksia. Kaivosmiesten asuinkerroksien yläpuolella oli pieni kauppataso. Muutamia pieniä kauppoja, nuhjuinen ravintola, sekä pieni baari, josta kuului kaivosmiesten karkeaa kiroilua, sekä humalaisten naurua . Baarin vierellä nojaili naisia, joiden pukeutuminen paljasti enemmän kuin peitti. Kulkiessani heidän ohitseen yksi heistä iski silmää, vilauttaen samalla nopeasti rintojaan. Ihmettelin miten huorat saivat noinkin vapaasti harjoittaa ammattiaan asemalla. Toisinaan lomalla, ollessani jo nukkumassa siskoni saapui töistään sekavan oloisena. Ajattelin vain siskoni ottaneen työnsä päätteeksi alkoholia, eikä se vaivannut. Siskoni oli elettävä omaa elämäänsä, ja jos hän halusi toisinaan rentoutua, niin se ei ollut minun asiani. Totuus tulisi vielä valkenemaan minulle. Lomani oli ohi ja viimeiselle vuosikurssille.

VIIMEINEN VUOSIKURSSI JA KOTIIN PALUU

Akatemiaan palattuani, kuuntelin huonetovereitteni lomajuttuja. Ne olivat jo edellisenä vuonna olleet kertomuksia tyttöystävistä, tai seksin harrastamisesta. Lisäksi oli vielä jutut juopotteluista baareissa. Huonetoverini kiusoittelivat minua leikkimielisesti siitä, että olin liian kiltti kadetiksi. Naureskelin heidän kiusoitteluilleen. Olin kuitenkin hieman vaivautunut, sillä en ollut koskaan juonut alkoholia, poikuudestani puhumattakaan.
Vuosikurssi kulki muiden vuosien tapaan eteenpäin. Oppitunnit, ja iltaisin opiskelua, tai harjoittelin Jillin kanssa liikuntasalissa. Olin kasvanut pituutta, ollen jo muiden kanssa samaa luokkaa. Harjoittelun takia olin fyysisesti vahvempi, ja paremmassa kunnossa kuin suurin osa vuosikurssimme kadeteista. Kuukaudet kuluivat, ja valmistumisemme lähestyi. Kurssivuoden kahtena viimeisinä kuukautena teimme lopputestit eri oppiaineista. Onnistuin läpäisemään ne 10 parhaan joukossa kokonaispisteissä. Näiden kahden kuukauden aikana koulutuksessamme oli vain aluksien tekniikkaa sekä mekaniikkaa. Lisäksi henkilökohtaista ,sekä aluksen taistelukoulutusta, ja lyhyenä pikakurssina planeetan pinnalla ohjattavan tiedusteluajoneuvon käyttö. Kahden viimeisen viikon päivien aikana oli vain muutamia oppitunteja. Lopun ajan saimme vapaata. Toiset keskittyivät vielä opiskeluun, mutta suurin osa vietti aikansa rentoutuen huoneissaan, tai oleskeluhuoneessa pelaten pelejä. Jack, Jake, ja minä vietimme aikaa kierrellen asemaa, tai katsellen sille laskeutuvia aluksia, jutellen suunnitelmistamme Akatemian jälkeen. Oli ikävää että tiemme eroaisivat, mutta upasimme pitää yhteyttä toisiimme. Viimeisen kahden viikon aikana harjoittelimme Jillin kanssa joka ilta. Jill oli muuttunut viimeisen vuosikurssin aikana. Vaikka tiesin tehneeni liikkeen oikein, hän saattoi keskeyttää harjoituksen, painaen vartalonsa tiukasti omaani vasten, ohjaten hyökkäys- tai puolustusliikettäni. Toisinaan harjoittelimme toisiamme vastaan, saatoin huomata makaavani salin lattialla Jillin istuessa hajareisin päälläni estäen nousemiseni lattialta. Jillin läheisyys aiheutti tiettyjä tuntemuksia sekä rinnassani, että haaroissani. Viimeinen ilta ennen valmistumistamme, harjoittelimme Jillin kanssa viimeistä kertaa. Tiukan harjoittelun jälkeen menin pukuhuoneeseen riisuen varusteeni, suunnaten suihkuun. Peseydyin ajatuksiini vaipuneena, säpsähdin käden laskeutuessa olkapäälleni. –”Mitä helv..”. Käännyin ympäri. Suuni loksahti auki nähdessäni ilman rihmankiertämää seisovan Jillin. Hän katsoi silmiini, ja näin hänen poskilleen nousevan punan. Näky sai tietyssä ruumiinosassani aikaan reaktion, jota yritin häpeillen peitellä. Jillkin huomasi. Seisoin typerän näköisenä erektiotani peitellen suihkussa, kun Jill tarttui käteeni ohjaten minut pukuhuoneen penkille. Painaen minut hellästi selälleni penkille hän nousi päälleni. Ensimmäinen kertani oli pian ohi, ja yritin nousta istumaan häpeillen. Jill ei noussut päältäni pois, ja pian rakastelimme toisen kerran. Jill painoi pitkän hellän suudelman suullenni, pukeutuen sitten nopeasti. –”Odotan sinua salilla”. Tämän sanottuaan, hän poistui pukuhuoneesta. Sekavat ajatukset risteilivät päässäni pukeutuessani. Jill odotti minua, ja hymyili nähdessään minut. Hänene päänsä nojasi olkapäähäni kävellessämme asuntokerrokseemme. Menin huoneeseeni Jillin seuratessa perässäni. Valmistauduimme iltapalalle. Kaiuttimesta kuului ilmoitus. –”Minun on mentävä nyt omaan huoneeseeni”. Jill painoi taas pitkän hellän suudelman suulleni, ja käsi hipaisi kuin vahingossa haarojani. Vihellyskonsertti täytti huoneemme, ja Jill kääntyi vielä ovella katsomaan minua. –”Kiitos Casey. Se oli ihanaa”. –”Kaverit te näytätte ihan vitun typeriltä. Pankaa nyt edes suunne kiinni”. Jokainen huonetoverini tuijotti minua suu auki, silmät lautasen kokoisina. Keane osoitti etusormellaan hitaasti minua, ja sitten ovea. Nousin ylös. –”Mennään syömään. Minulla on kauhea nälkä”. Melkein kuulin huonetoverieni päässä risteilevät ajatukset. Asetuimme pöydän ääreen syömään hiljaisuuden vallitessa. Nopea pusu poskelleni, ja Jill istuutui seuraamme. –”Miksi tuollaiset ilmeet, ja hiljaisuus?” Jill naurahti jatkaen. –”Kyllä, nussimme poikien pukuhuoneessa...kahdesti”. Naamaani kuumotti. Keane, joka istui vastapäätäni oli juuri juomassa lasistaan. Kuullessaan Jillin sanat hän sai raivokkaan yskäkohtauksen. Pyyhin Keanen päälleni yskimää vettä takiltani ja naamaltani. –”Jumalauta Keane, varoita seuraavalla kerralla ennen kuin teet tuon”. Huonetoverini repesivät nauruun kuultuaan kommenttini, ja jopa yhä yskimistään pidättelevä Keane nauroi. –”No nyt ei ainakaan tarvitse kenenkään arvuutella tapahtumia. Pojat maksakaahan vetonne”. Willy sanoi. –”No löimme leikkimielisen vedon poikien kanssa sinun, ja Jillin harjoittelun lopputuloksesta aikanaan”. Katsoin Jilliä, kohauttaen olkapäitäni. Söimme iltapalamme palaten huoneeseemme Jillin pään nojatessa jälleen olkapäähäni. Huonetoverini juttelivat jo tavalliseen tapaansa. Iltatoimet, ja kävimme nukkumaan. Huonetoverini vitsailivat minusta, ja Jillistä. –”Turpa kiinni kaverit”. –”En olisi kyllä ikinä uskonut, mihin kaikkeen meidän pikkuinen Casey pystyy.”. Keane vitsaili. Muut nauroivat sängyissään. –”Onnistuit sitten suorittamaan ylimääräisen kurssin Akatemiassa. Vaikkakaan se ei takuulla kuulunut oppiaineisiin”. Keane jatkoi, muiden ulvoessa naurusta. Nukahdimme jossakin välin yötä.
Seuraavana aamuna kadetit seisoivat rivissä liikuntasalissa. Paikalla olivat aineitemme opettajat ja rehtori joka piti lyhyen valmistujaispuheen. Vuorotellen kättelimme opettajat, ja rehtorin. Saimme todistuksen Akatemiassa opiskelemisesta. Lisäksi todistuksen, että olimme läpäisseet hyväksytysti lentolupakirjaan oikeuttavat testit. Akatemian perinteiden mukaisesti saimme hopeisella kahvalla varustetun taisteluveitsen. Terään oli kaiverrettu Federaation tunnus sekä vuosiluku jolloin olimme valmistuneet. Rehtori ilmoitti meille hangaarien numeron,joilta alukset lähtisivät. Olin yhtä askelta lähempänä lentämistä avaruusaluksella. Jopa pienimpienkin aluste hinnat olivat korkeita, ja näytti sulalta mahdottomuudelta että tulisin koskaan lentämään omaa alustani. Tulisin varmaankin lentämään yrityksen palveluksessa kauppa-alusta rutiininomaista reittiä. Tulevaisuuteni ei näyttänyt mitenkään mielenkiintoiselta. –”Neljäs vuosikurssi on ohi. Onnittelen valmistuneita kadetteja. Voitte poistua”. Huonekaverini, Jill, ja minä odotimme rauhassa muiden valmistuneiden rynnätessä hisseille kohti vapautta. Halasimme toisiamme, luvaten toisillemme pitää yhteyttä Sovimme tapaavamme toisemme joka vuosi. Pahin ryntäys oli ohi, ja kävelimme hisseille, ja ulos Akatemiasta kohti hangaareja. Kävelimme käsi kädessä Jillin kanssa hangaareihin johtavia käytäviä. Astuimme alukseen, jossa lentäjä odotteli meitä. Olin ainoa hytissäni. Alus nytkähti liikkeelle. Jill tuli hyttiin ja huomatessaan, että olin yksin. Hän riisutui silmieni edessä, samaan aikaan kun revin vaatteet päältäni. Harrastimme jälleen seksiä. Makasimme sängyllä, kun tunsin aluksen laskeutuvan. Aloimme pukeutua kiireellä. Jill oli napittamassa paitaansa, oven auetessa. –”Kadetti Baxter, ilmoitan, että olemme saapuneet kotasemallesi. Hyvästelehän tyttöystäväsi. Mutta ei mitään kiirettä”. Lentäjä vinkkasi meille silmää. Ennen lähtöäni suutelin vielä Jilliä. Kävlin reipasta vauhtia kotiini, ajatellen yllättää Alanan. Toisin kuin oppilailla ja kokelailla, kurssimme loppui viikkoa aikaisemmin.
Kuulin siskoni äänenkäytävällä, ja luikahdin suihkutiloihin vetäen verhon kiinni. Asunnon ovi aukeni, ja kuulin siskoni hieman humalaisen oloisen äänen. Hän ei tullut yksin. Raotin hieman suihkuverhoa,tunnistaen hänen seurassaan olevan miehen. Siskoni oli humalassa,roikkuen miehen kaulassa. Olin hiljaa. Kuulin suutelemisen, ja vaatteiden riisumisesta lähteviä ääniä. Pyöritin huvittuneena päätäni kuunnellessani ähkimistä, ja huohotusta. Tätä puolta siskostani en tiennytkään. Olihan hänelläkin tarpeensa, jotka tulisi tyydyttää. Jonkin ajan kuluttua kuulin kuinka joku nousi sängystä, alkaen pukeutumaan. Katsoin verhon raosta. Mies puki vaatteitaan, siskoni maatessa alasti sängyssä. –”Sama hinta kuin ennenkin?”. Kuulin miehen kysyvän. –”200 krediittiä, kuten aina ennenkin”. Alanan sanoi. Mies poistui asunnosta, ja kuulin kuinka siskoni pukeutui poistuen asunnosta. Odotin hetken, ja poistuin siskoni perään. Katsoin mihin kerrokseen hissi pysähtyi. Pian olin samassa kerroksessa. Astuin tälle pienelle työläisten kauppatasolle, etsien katseellani Alanaa. Vilkaisin kauppojen ovista etsien mihin Alana oli suunnannut. Näin Alanan baarissa. Peräydyin nopeasti, ettei siskoni näkisi minua. Siskoni istui lihavan kaivosmiehen polvella juoden juomaansa. Toisinaan kaivosmies puristi häpeilemättä siskoni takamusta, tai kouri häpeilemättä siskoni rintoja tämän paidan alta. Alana ei yrittänytkään estellä miestä, vaan silitti tämän kaljua. Siskoni näytti humaltuvan yhä enemmän miehen tarjotessa tälle juomista. –”Tykkäätkö vain katsella, vai haluaisitko oikeaa toimintaa nuori mies?”. Varmaankin 50 vuoden kieppeillä oleva huora, jonka olin monta kertaa aiemmin nähnyt nojailemassa baarin seinään katsoi minua. –”Kiitos tarjouksesta, mutta jätän tämän kerran väliin”. –”Noin komea nuori mies, ja vielä kadetti. Saat puoleen hintaan tehdä minulle mitä haluat”. Jo parhaat päivänsä nähnyt huora yritti vielä. –”Kiitos, mutta joku toinen kerta”. Hymyilin, sitten mieleeni välähti ajatus. Vinkkasin huoran luokseni, osoittaen siskoani. –”Tunnetko tuon naisen?”. Huora nyökkäsi. –”Hän on tarjoilija tuossa baarissa. Lisäksi hän tienaa ekstraa tekemällä keikkaa. Tyttöparka, ei tuollaisen naisen pitäisi tehdä tätä. Hänen pikkuveljensä kuulemma opiskelee Akatem...”. Elähtänyt ilolintu jätti lauseensa kesken, katsoi univormuani, ja tajusi miksi olin kysellyt siskostani. –”Sinä olet Alanan pikkuveli”. Katsoin naista ja nyökkäsin. Kaivoin univormuni taskua, tarttuen samalla naisen käteen. Nainen säpsähti. –”Anteeksi nuori herra, en tiennyt. En tarkoittanut...”. Painoin hänen kädelleen 200 krediittiä. –”Sovitaanko niin, että tämä jää meidän väliseksi? Tahdon yllättää siskoni, sillä hän ei tiedä minun palanneen”. –”Kyllä herra Baxter, paljon kiitoksia herra Baxter”. –”Osta itsellesi jotakin kivaa”. Hymyilin naiselle, viitaten tätä jättämään minut. Nainen poistui baarin oven toiselle puolelle muiden virkasiskojensa pariin. Näin kuinka kaljumies kaivoi taskustaan rahaa antaen sen siskolleni. Alana survoi rahat avonaisen puseronsa sisään, nousi horjahdellen miehen sylistä tarttuen samalla tätä kädestä. Alana alkoi taluttamaan miestä pois baarista. Ennen kuin siskoni ehti näkemään minut, poistuin vastapäisellä seinustalla olevaan kauppaan. Alana talutti miehen hissiin, ja arvasin mihin he olivat matkalla, ja mitä asunnossamme tapahtuisi hetken kuluttua. Tätä siskoni oli siis tehnyt ollessani Akatemiassa. Tunnetilani vaihtelivat raivosta suruun. Otin tukea seinästä, sillä tuntui kuin kauppa olisi pyörinyt karusellina ympärilläni. –”Oletko kunnossa?” .Ilolintu jolle olin antanut rahaa katsoi minua. Nyökkäsin. –”Paluusi ei pysy kauan salassa, jos kävelet köyhien työläisten seassa univormu päällä. Tule”. Nainen talutti minua käytävällä eteenpäin. Mahtoi varmaan olla näky, kun kulahtanut ilolintu kulki käsi kädessä nuoren Federaation univormuun pukeutuneen miehen kanssa. Vastaamme käveli Federaation sotilas tervehtien minua huvittunut ilme kasvoillaan. Käytävän päässä nainen avasi oven, taluttaen minut asuntoon. Se oli samanlainen kuin omamme. Istuuduin pöydän ääreen. –”Onko sinulla nälkä herra Baxter?. Minulla on aika vaatimattomat ruokatarpeet, mutta kyllä niillä nälkä lähtee”. –”Sano vaan Casey. Inhosin tuota herroittelua jo Akatemiassa”. Nainen ojensi minulle kupillisen kahvia, ja leipää. –”Syöhän nyt Her.. Casey”. Nainen istuuntui toiselle tuolille, ja katseli syömistäni. –”Taisi olla kotiinpaluusi melkoinen järkytys”. Nyökkäsin. –”Elämä tällaisella syrjäisellä asemalla on tiukkaa. Jokainen tekee parhaansa selviytyäkseen. Älä syytä siskoasi, hän tekee sen mitä tekee selviytyäkseen päivästä”. –”En silti voi uskoa tätä. Oma siskoni huor...”. Keskeytin lauseeni. Nainen taputti kättäni. –”Ei se mitään Casey”. Nainen käveli syvennykseen, jossa piti vaatteitaan. Hän heitti sitten toiselle sängylle puhtaan paidan ja housut sekä takin. –”Tuo univormusi on liian huomiota herättävä. Jos kävelet se päällä, siskosi saa tietää paluustasi viimeistään huomenna. Kokeilehan noita vaatteita”. Nainen seisoi kädet lanteillaan. –”Olen minä ennenkin nähnyt alastomia miehiä, joten puolialaston mies ei paljoakaan hätkäytä. Kokeile nyt”. Riisutuessani näin naisen hätkähtävän univormun takin alta paljastuneesta taisteluveitsestä tupessaan. Sanoin sen olevan valmistuneille kadeteille annettu kunnianosoitus. Nainen katsoi pukeutumistani, ja kun olin saanut puettua hänen antamansa vaatteet, hän katsoi minua arvioiden. –”Näyttää ihan hyvältä. Ei sinua erottaisi nyt työläisestä. Ai niin Casey, voit kutsua minua Ellieksi. Palaatko nyt kotiisi, vai mitä?” –”Siskoni luulee, että tulen vasta viikon päästä. Taidan hankkia itselleni huoneen jostakin”. –”Jos haluat, saat sinä nukkua tuossakin”. Nainen osoitti tyhjää sänkyä. Katsoin Ellietä, ja ämä kohautti olkapäitään hymyillen. –”Harvoin elähtänyt huora saa seurakseen noin komean nuoren miehen, ja muukin kuin humalainen likainen kaivossika juttukaverina on vaihtelua. Huomautan vielä, että ilman mitään taka-ajatuksia”. Ellie iski silmää, ja naurahdin hänen kommentilleen. –”Kiitoksia. Korvaan kyllä tämän Ellie”. –”Anna olla Casey. Se mitä teit tänään oli kaunis ele”. –”Tarvitsisin kyllä viikon verran yöpaikkaa, jotta siskoni ei epäilisi mitään”. –”Nuku sitten täällä. Asunto on kyllä vaatimaton, mutta jos se kelpaa niin saat ilomielin olla täällä”. –”Mutta minähän häiritsen sinun työtäsi”. –”Katso nyt minua Casey. Elähtänyt huora. Työkeikkani ovat nykyään harvassa, ja jos niitä sattuisikin olemaan niin pistän oven ulkopuolelle vaikka pullon merkiksi asiakkaasta”. –”Anteeksi Ellie, mutta päivä on ollut hieman rankka. Jos sopii niin nukkuisin hieman”. –”Taidan itsekin käydä nukkumaan”. Ellie vastasi. Kauppatason meteli ja äänet pitivät minua hereillä aamuyöhön. Mietin siskoani, ja näkemääni, kunnes nukahdin.
Nousin istumaan vuoteen laidalle. Ellie oli jättänyt viestin. Hän kävisi ostoksilla. Lisäksi kylpyhuoneessa olisi puhdas pyyhe, jos haluaisin käydä suihkussa. Kuulin oven avautuvan. Kuivattelin itseäni suihkun puolella kietaisten pyyhkeen ympärilleni. –”Anteeksi Ellie, mutta minun on tultava hakemaan vaatteeni”. Vetäisin verhon syrjään astuen ulos kylpytiloista. Ellie istui pöydän ääressä nojaten kyynerpäähänsä katsoen suuntaani. Elliellä oli seuraa. Nuori arviolta minua hieman vanhempi tyttö katsoi suoraan pöydän toiselta puolen. Punaiseksi värjätty, pitkä aaltoileva tukka korosti tytön pitkiä mustia ripsiä ja siniharmaita silmiä. Korkeat pehmeät poskipäät, hieman pysty nenä, ja pehmeät kirkkaaksi värjätyt huulet. –”Anteeksi tarkoitukseni ei ollut häiritä, mutta vaatteet...”. Kaappasin vaatteet sängyltä paeten takaisin suihkutiloihin. Pyyhe valahti lantioiltani juuri ennen suihkutiloihin pääsemistä paljastaen takapuoleni. Takaani kuului pitkä vihellys. Tunsin kuinka poskiani kuumotti astuessani puettuani takaisin naisten eteen. –”Anteeksi Ellie, en tiennyt sinulla olevan seuraa”. –”Ei se mitään. Tulehan kahville ja aamupalalle”. Ellie hymyili. –”Tässä on Nicole. Ja tämä tässä on Casey”. Vilkaisin Ellietä. –”Ei hätää Nicole tiesi jo sinusta”. Kumarsin Nicolelle kohteliaasti. –”Et taida muistaa minua Casey Baxter?”. Pyöritin päätäni. –”Opiskellessasi vielä aseman koulussa, olimme samalla luokalla”. Mietin kuumeisesti, mutta en osannut yhdistää kyseistä tyttöä keneenkään asemalla opiskelleisiin tyttöihin. –”Anteeksi, mutta en saa mieleeni ketään Nicole nimistä oppilasta luokaltani”. Nicole hymyili minulle. Otin kahvikupin jonka Nicole ojensi minulle, istuutuen vuoteeni reunalle. Ellie ja Nicole juttelivat pöydän ääressä, siemailin kahviani sängyn reunalla mietteissäni. –”Casey...hei Casey”. Ellie katsoi suuntaani. –”Siskollasi on baarissa tänään työvuoro illalla, joten hän tuskin ilmestyy paikalle ennen sitä. Haluaisitko käydä hieman jaloittelemassa, ja katselemassa paikkoja? Nicole lähtee mukaasi, jottei epäilyksiä heräisi. Mutta muista, Casey,jos haluat piilotella, pysy tässä kerroksessa”. –”Kiitos Ellie”. Nicole nappasi kädestäni kiinni vetäen minut käytävälle. Kävelimme kauppa-alueelle. Baarin ovella pysähdyin, sillä halusin nähdä sen sisältäpäin. Nuhruisia nurkkapöytiä, siellä täällä humalaiset kaivostyöläist nuokkuivat yksinään tai ryhmissä pöytien ääressä. –”Kaksi kaljaa”. Kuulin Nicolen sanovan takanani. Hän ojensi minulle hymyillen olueni. Siemaisin kulauksen, hiilihappo kutitti kurkkuani, mutta maku ei ollut yhtään hullumpi. Siemaisin toisenkin kulauksen. Nurkkapöydässä istui pieni ryhmä miehiä jutellen hiljaa keskenään. Pukeutumisesta päätellen he eivät olleet tältä asemalta tai ainakaan kaivostyöläisiä. Katseeni kiinittyi baarin perällä olevaan kahteen tutunmuotoiseen kupoliin. –”Nicole, haluaisin pelata hieman”. Nicole puisteli huvittuneena päätään, ja nyökkäsi. Istuuduin istuimelle kuten satoja kertoja aikaisemmin. Aloitin pelin asemalta nousemisesta, tehden sen kuten aiemminkin. Tehtävä suoritettu ilmoitus pelin loppuessa. Nicole tönäisi minua. –”Casey katso”. Baarin isolla taululla vilkkuivat pelin uusinta ja kuunut aika. Pelasin kaikkia tehtäviä, tulosten ja aikojen näkyessä baarin isolla taululla. Kumea isku pelin kattoon. –”Hei pentu. Kiinnostaisiko kaksintaistelu?” Katsoin tatuoituja kasvoja, kohauttaen olkapäitäni. Tunnistin hänet yhdeksi tuossa nurkkapöydässä istuneeksi –”Paukku vetoa ,että pieksän tämän nulikan taistelussa”. Mies kailotti humaltuneena. Nicole tarttui olkapäähäni huolestuneena. –”Casey älä”. Kaksintaistelu tehtävä alkoivat. Mies oli yllättävän hyvä. Väistin, kiepautin alutani puolelta toiselle säädellen alukseni vauhtia, päästen lopulta hänen peräänsä. Sarja sarjan jälkeen osumia kunnes hänen aluksensa leimahti tulimereksi. Toisesta kopista kuului kiroilua. Mies hoippui luokseni. –”Uudestaan eri alustyypit..sama veto juomista”. Nyökkäsin. Nurkkapöydässä istunut miehen seurue kerääntyi kummankin pelin äärelle. Nicole nojasi pelin kattoon seuraten pelaamistani. Miehen humalatilasta johtuen seuraava kaksintaistelu oli ohi nopeammin. Mies vaati vielä kolmannen kaksintaistelun...tällä kertaa vapaasti valittavilla aluksilla. Ruutu ilmoitti hänen valinneen Viper luokka 4:n aluksen. Miettiessäni omaa valintaani , pelin vierellä seisonut mies sanoi. –”Ota Sidewinder”. Valitsin sen, ja peli oli ohi ennen kuin se kunnolla alkoikaan. Vastustajani nousi istuimeltaan raivoten. Kirosanat kaikuivat ympäri baaria, tämän syyttäessä minun huijanneen. Mies marssi minua kohti raivoissaan. –”En vitussa maksa tuolle pennulle juomaakaan, sehän huijasi”. Mies joka oli seurannut pelaamistani astui raivoavan vastustajani eteen. –”Pentu voitti sinut sillä selvä”. –”Pieksän siitä..” Jatkoi vastustajani. –”rehellinen peli Iso J. Hävisit. Pennula voi olla tulevaisuutta”. Vastustajani talutettiin takaisin pöytäänsä. Peliäni tarkkaillut mies käveli luokseni tarttuen olkapäähäni. –”Hienosti lennetty. Baarimikko mitä he juovatkaan, pistä piikkiin. Maksan huomenna”. Baarimikko nyökkäsi. Pöytäseurue keskusteli keskenään nyökäten minua, ja Nicolea kohti illan aikana. Lopulta peliäni seurannut mies asteli luokseni. –”Kuntosi taitaa nyt olla sellainen, että haluaisitko yrittää vielä kerran?” Hoipuin pelille samoin kuin edellisten pelieni vastustaja. Tuntematon mies nojautui eteenpäin. Peli oli ohi muutaman minuutin päästä, vastustajani aluksen räjähtäessä. –”Se siitä sitten”. Nicole nappasi kädestäni kiinni taluttaen minut Ellien asuntoon. –”Tehän tulitte aikaisin takaisin. Casey sinähän olet ympäripäissäsi” .Ellie ihmetteli. Kaaduin sängylle, kuullen kuin kaukaisuudesta Ellien ja Nicolen keskustellessa.
Avasin silmän, ja huone ympärilläni pyöri. Hitaasti nousin sängyn reunalle pidellen päätäni jonka sisällä joku moukaroi takaraivoani. Ähkäisten nousin sänkyni reunalta Nicolen ja Ellien seuratessa huvittuneina pukeutumistani. –”Mitä eilen tapahtui? En muista oikein mitään”. Kuulin kuinka Ellie ja Nicole nauroivat pöydän ääressä. –”Casey kultaseni”. Kuulin Ellien äänen. –”Se siitä piileskelystä. Onnistuit herättämän aika monen huomion pelatessasi. Toivotaan etteivät ihmiset osaa yhdistää sitä paluuseesi”. –”Mikä pelaaminen, ja missä?”. Nicole nauroi. –”Nicole, menen nyt ulos.Pidähän huoli että Casey toipuu” Katsoin Ellietä. Hän oli pukeutunut ja meikannut itsensä. Ellie lähti siis harjoittamaan ammattiaan baarin oven viereen. Huonovointinen oloni jatkui koko illan. –”Annoin asuntoni Ellielle asiakkaita varten” Nicole sanoi, kun ihmetelin tämän viipymistä. Yöllä Ellie tuli raivosta kihisten takaisin asuntoon. –”Se vitun mulkku sammui päälleni. En saanut edes maksua.Nicole, en suosittele sinne menemistä. Voit nukkua täällä”. Tarjouduin nukkumaan lattialla, mutta Ellie kieltäytyi siitä. –”Kyllä te yhden yön mahdutte nukkumaan samassa sängyssä. Nicole pääsee asuntoonsa sen sian herättyä ja poistuttua”. Menin sänkyyni ja Nicole riisutui tullen viereeni, painautuen tiukasti selkääni vasten. Heräsin siihen kun käsi hitain määrätietoisin vedoin veti tietyn ruumiinosani nahkaa edestakaisin aiheuttaen siinä heräämisen merkkejä. Nicolen käsi ohjasi minut hieromaan itseään ja sormeni upposi hänen sisälleen. Pian hän nousi päälleni vetäen peiton yllemme.
Nicole ravisteli minua hellästi olkapäästäni. Pukeuduimme, ja istuuduimme Ellien jo valmiiksi kattaman pöydän ääreen. Aivan kuin ohimennen Ellie sanoi. –”Olipa kuuma yö. Nukuitte aika rauhattomasti, voihkinnastanne päätellen”. Lopetin ruokani pureskelun hetkeksi. Ellie huomasi sen. –”Nuo sängyt eivät kyllä ole tarpeeksi tilavia kahden henkilön nukuttavaksi. Minulla oli ainakin kuuma yöllä”. Nicole vastasi Ellielle hymyillen. –”Oliko sinulla kuuma Casey?”. Nyökkäsin jatkaen syömistäni. Ellie sanoi lähtevänsä käymään ostoksilla. Menin suihkuun, Nicolen liittyessä seuraani. Pesimme toisemme, ja kuivatellessamme, Ellie tullessa takaisin. Tämä hymyili meidät nähdessään. –”Mutta Nicole...eihän tuollainen käytös sovi lainkaan nuorelle tytölle”. Nicolen nauru täytti huoneen. Katsoimme näytön tarjoamaa ohjelmistoa päivän aikana, ja söimme päivällistä. Ellie istui pöydän ääressä, minä makailin sängyllä Nicolen maatessa vierelläni katsoen. –”Ellie? Miten sinä päädyit harjoittamaan nykyistä ammattiasi”. Ellie katsoi minua. Ähkäisin kun Nicolen kyynerpää osui palleaani. –”Nicole, ei se mitään.Voinhan minä kertoa”. Ellie alkoi kertomaan tarinaansa. Hän oli asunut koko elämänsä tällä asemalla, ollen kaivostyöläisten ainut lapsi. Nuorena tyttönä hän oli rakastunut poikaan, ja he olivat seurustelleet vuosia päätyen asumaan yhdessä. Mies oli osoittautunut oikeaksi paskiaiseksi. Ellie oli vuosien ajan katsonut tämän juomista. Mies petti häntä, ja toisinaan riideltyään humalassa olevan miehensä kanssa, tämä oli lyönyt häntä, ja jopa raiskannut hänet. Tilanne paheni vuosia myöten, mutta koska hänellä ei ollut muutakaan paikkaa mihin mennä, hän oli kestänyt miehen kohtelun. Vanhemmalla iällä Ellie oli tullut raskaaksi. Kerrottuaan miehelle ,tämä oli hakannut hänet sairaalakuntoon, heittäen hänet ulos asunnosta. Toivuttuaan sairaalassa muutamia viikkoja, hän oli päätynyt rahattomana tänne, ja saadakseen syömistä oli alkanut huoraamaan. Toinen saman alan harjoittaja oli ottanut hänet siipiensä suojaan. Hän sai asua tämän luona harjoittaen ammattiaan, kunnes raskaus oli pitkällä. Ellie oli jakanut hänelle asunnon tarjonneen huoran kanssa asumiskulut, ja muut menot. Ellie sanoi synnyttäneensä tytön, ja heti sairaalasta päästyään, ja toivuttuaan synnytyksestä palannut takaisin tienaamaan. Toinen huora kuoli yliannostukseen, ja asunto jäi hänelle. Vauvan, ja itsensä elättämiseksi hänen oli pakko myydä itseään. Asiakkaat olivat tavallisia kaivostyöläisiä, tai satunnaisia matkustajia. Toisinaan asiakkaiksi sattui sikoja, jotka eivät maksaneet, hakkasivat häntä tai pahempaa. Ellie nosti paitansa ylös paljastaen rintansa. Niissä, sekä vatsassa näkyi viiltojälkien arpia. Hän onnistui kasvattaamaan lapsensa, joka sitten muutti asunnosta tultuaan täysi-ikäiseksi. –”Koska en osaa muutakaan, jatkan ammattiani kunnes kuolen”. Ellielopetti tarnansa, ja pyyhkäisi silmäkulmaansa pyrkivän kyyneleen. Nojasin seinään järkyttyneenä. Tavat, joilla ihmisen on ansaittava elantonsa, ja kuinka sitkeä ja rohkea tämä vanha huora olikaan. En voinut muuta, kuin ihailla häntä tietyllä tapaa. –”Nyt varmaan ymmärrät Casey, miksi halusin auttaa sinua. Se ystävällisyys mitä edesmennyt huonetoverini osoitti minulle, ja mitä sinä teit silloin illalla. Halusin auttaa kun tarvitsit apua”. Hiljaisuus. Ellien kysyessä hetken päästä. –”Entäpä sinä Casey? Mikä sinun tarinasi on?”. Kerroin vanhemmistani, ja heidän kuolemastaan. Siskostani, asuntomme menettämisestä, ja muuttamisesta tänne aseman pohjakerroksiin. Kerroin siskoni huolehtineen minusta, ja miten olimme eläneet. Kerroin myös majuri Shelbystä, Akatemiasta sekä siellä tapahtuneista asioista, jättäen kuitenkin väliin pukuhuoneen tapahtumat Jillin kanssa. Päätin tarinani siihen, kun olin tavannut Ellien baarin luona. –”Ei tuo sinunkaan elämäsi ole aina ollut helppoa”. –”Niin. Minulla on hieman säästöjä, mutta ei työpaikkaa. Tuskinpa minua huolitaan notkumaan baarin viereen viemään teiltä asiakkaita”. Nicolen helisevä nauru täytti huoneen, Ellienkin nauraessa kaksinkerroin. –”Sinun koulutuksellasi tuskin työpaikka on ongelma”. Ellie sanoi. Katsoin Nicolea kysyvästi. Tämä sanoi asuneensa asemalla koko ikänsä perheensä kanssa. Muuttaneensa omaan asuntoon tehden toisinaan töitä eräässä kauppatason liikkeessä, tai toimivansa tarjoilijana baarissa. Hän kertoi tarinansa erittäin yleisesti, jättäen kertomatta yksityiskohdat. Katsoimme ohjelmia illann aikana. Istuimme pöydän ääressä syöden illallista. –”Ellie, haittaisiko sinua jos Casey tulisi kanssani katsomaan asuntoani. Varmistamaan ettei se mies ole enää siellä? Saisit hoitaa keikkaasi rauhassa.. Asuntoni on hieman viileämpi, ja saisit nukkua rauhassa?”. Ellie nauroi ääneen. –”Enköhän minä tähän ikään mennessä ole jo oppinut erottamaan tietyt äänet. Jos lapsikullat haluatte kuherrella rauhassa se sopii minulle. Miten on Casey?”. Puna nousi kasvoilleni. –”Totta kai hän haluaa nukkua paremmin. Teen hänen olonsa mahdollisimman mukavaksi, ja kotoisaksi”. Nicole vastasi, napaten minua kädestä. –”Nicole, muista antaa Caseyn levätä”. Ellie hymyili kaksimielisesti silmää iskien. Nicole nousi pöydästä taluttaen minua kuin sokeaa. Oven raosta toivotimme Ellielle vielä hyvää yötä. Hississä Nicole kouraisi haaroistani kikattaen kuin pikkutyttö. Samanlainen kerros kuin kotini kerros oli. Hänen asuntonsa oli kuin kopio omastamme. Sanaakaan sanomatta Nicole kävi kimppuuni kaataen minut lattialle repien vaatteita päältäni. Nicole suoraan sanottuna raiskasi minut kerta toisensa jälkeen erilaisissa asennoissa. Nukahdimme aamuyöstä.
Nicole herätti minut käskien pukeutumaan sanoen, että menisimme ostoksille, ja siitä Ellien luokse aamupalalle. Alapääni oli todella arka, jalat harallani kävellen seurasin Nicolea, tämän tehdessä ostoksensa. Naurahdin ääneen katsoessani Nicolen kävelyä, ja tämä kääntyi katsomaan minua. –”Eipä tuo omakaan kävelysi niin muodikasta ole. En taida olla ainut, jolla paikat ovat hellinä”. Hän antoi kevyen puvun poskelleni, jatkaen matkaansa. Ostoskasseja heilutellen Nicole saapui Ellien asunnon ovelle minun seuratessa hänen peräässään. Ellien suusta pyrskähti kahvikulaus ympäri pöytää, tämän pyrskähtäessä nauruun. ”Herrajumala Nicole, voisit vähän sääliä Caseyä”. –”Arvaapa miltä oma alapääni tuntuu”. Nicole kikatti Ellielle. –”Toin ruokaa, ajattelin että syömme aamupalamme kanssasi”. Nicole valmisti aamupalaa hiljaa hyräillen. Ellie katsui huvittuneena kun hitaasti istuuduin hajareisin tuolille. –”Saithan nukuttua kunnolla Casey. Eihän Nicole valvottanut sinua”. Ellie kiusoitteli minua. Nicole tarjoili aamupalan pöytään istuutuen viereeni . Ellie ja Nicole juorusivat kuulemistaan asioista, minun keskittyessäni syömiseen. Olimme päivän Ellien kanssa, kunnes tämä alkoi valmistautumaan iltaa varten meikkaamalla, ja vaihtamalla vaattensa. Poistuimme kaikki kolme huoneesta, Ellien jäädessä muiden kanssa sisariensa seuraan. Katsahdin baarin ovea ohittaessamme sisäpuolelle nähden siskoni kumartuneena pöydän yli tarjoillen juomat asiakkaille. Pääsimme takaisin Nicolen asunnolle. Jatkoimme sittä mihin edellisenä yönä olimme jääneet. Alapääni oli kuin tulessa, mutta kivusta välittämättä jatkoimme aamuun asti.
Nicolen antoi poskelleni pusun. –”Casey tein aamupalan valmiiksi, joten heräilehän. Minun on mentävä töihin. Käyn töitten jälkeen vielä ostoksilla, ja vietetään sitten koti-ilta. Minulla on paikat niin arat, että pariin päivään emme tee mitään.”. –”Minusta tuntuu, että vehkeeni lähtee kohta irti”. Nicolen helisevä nauru. Hän sipaisi vielä poskeani, ennen kuin poistui asunnosta. Pukeuduin, syöden Nicolen tekemän aamupalan. Katselin näytöltä päivän ohjelmia. Nicole palasi töistä, hypähtäen kainalooni. –”Miten päivä meni?” Sanoin sen menneen katsellessani kaikenlaista typerää ohjelmaa. –”Miten työpäiväsi meni?”. Nicole sanoi myyneensä vain muutamia vaatteita. Häntä oli pyydetty ravintolaan seuraavana päivänä töihin, ja päivä venyisi pitkälle iltaan. Katsoimme ohjelmia, söimme iltapalan, nukahtaen vuoteelle sylikkäin. Suraava päivä oli kuin toisinto edellisestä. Päätin yllättää Nicolen valmistaen illallisen. Myöhään illalla Nicole saapuikin. Hän oli todella väsynyt, mutta jaksoi kuitenkin hymyillä tarjoillessani illallisen. Palkkioksi sain hellän pusun poskelleni. Syötyään Nicole ehdotti, että kävisimme nukkumaan, käpertyen taas sylikkäin vuoteeseen.
Viikko oli mennyt nopeasti. Teimme temput Nicolen kanssa, ennen kuin menimme yhdessä suihkuun. Peseydyimme, ja kuivateltuamme puimme päällemme, suunnaten Ellien asunnolle. Nicole teki ruokaostokset, ja Ellie toivotti meille huomenet astuessamme hänen asuntoonsa. Ellie katseli kun Nicolen kanssa valmistimme aamupalaa. Ellie oli asetellut univormuni siististi toiselle sängylle. Söimme Ellien kiusoitellessa välillä minua Nicolesta kanssa. Syötyämme puin univormuni. Asettelin nahkaisessa tupessa olevan taisteluveitsen selkäpuolelleni univormun takin alle. Suoristelin vielä takkiani. –”Olet kyllä melkoinen namupala Casey. Jos olisin nuorempi näyttäisin sinulle sellaisia temppuja, että Nicolen tekemät eivät tuntuisi enää miltään”. Ellie kiusoitteli minua. Nicolen läpsäisi Ellietä käsivarteen. –”Minun on nyt mentävä”. Ellie tuli luokseni halaten minua. –”Jos tarvitset yösijaa. Olet aina tervetullut tänne”. Nicole suuteli minua pitkään. –”Casey olet myös aina tervetullut minunkin luokseni. Toivottavasti tapaamme pian, sillä taidan olla rakastunut”. Pyyhkäisin hellästi Nicolen poskea. –”Käyn vielä kylpyhuoneessa, ja menen sitten kohtaamaan siskoni”. Menin kylpytiloihin vetäen verhon kiinni. Avasin kaapin hiljaa, jättäen sinne 1 000 krediittiä, eräänlaiseksi kiitokseksi Ellielle. Suljin kaapin hiljaa, vetäisten verhon auki. Katsoin Ellietä ja Nicolea. –”Kiitos kaikesta”. Poistuin huoneesta astellen käytävää pitkin. Ihmiset väistivät kohteliaasti tieltäni astellessani hissiin. Kuljin asuntomme ovelle. Vetäisin syvään henkeä ,ennen kuin astuin kotiini. –”Casey!!!”. Alana kiljahti rynnätessään halaamaan. Halasin siskoani kevyesti vastaten siskoni hymyyn väkinäisesti. –”Ihanaa olet tullut kotia. Voi kun isä ja äiti näkisivtä sinut nyt. He olisivat todella ylpeitä”. Siskoni pyyhki kyyneliään. –”Tule teen sinulle aamupalan”. –”Söin aamiaisen ennen lentoamme”. Valehtelin siskolleni. –”Olet todella komea tuossa univormussasi veli. Istu nyt, ja kerro miten viikko meni”. Istuuduin Alanaa vastapäätä kertoen läpäisseeni kaikki testit 10 parhaan kadetin joukossa, ja voisin hankkia nyt lentolupakirjani. Välttelin siskoni katsetta. –”Onko kaikki ok Casey? Vaikutat jotenkin oudolta, onko jotakin tapahtunut?” –”Olen vain helpottunut, että läpäisin koulutuksen. Mietin nyt vain mistä saisin töitä”. Siskoni tarttui olkapäähäni, ja kavahdin kauemmas. Alanan kasvoilta kuvastui hämmästynyt ilme. –”Casey?”. Katsoessani siskoani, mieleeni nousi kuva hänen päällään ähkivästä likaisesta, ja hikisestä kaivosmiehestä. Mielikuva sai minut raivon partaalle. Tuoli kaatui kolahtaen pompatessani pystyyn. –”Menen kauppatasolle ostamaan vaatteita, ja käyn tervehtimässä ravintolan omistajaa”. Suuntasin ulos asunnostamme. –”Casey...odota!! Casey”!!”. Kuulin siskoni huutavan käytävällä perääni astellessani hissille.
Saavuin kauppatasolle, ja tuttu ihmisvilinä parveili siellä ostoksillaan. Sotilaat tervehtivät minua hymyillen, ja vastasin heidän tervehdyksiinsä. Astuin sisään ravintolaan heilauttaen omistajalle kättäni. Tämä riensi luokseni tervehtien minua kädestä pitäen kysyen kuinka olin voinut. –”Tarjoilija, parasta annos mitä meillä on tarjota, ja tuplana!!”. Omistaja huusi. Hän ohjasi minut pöytään istuutuen viereeni. Kerroin Akatemian viimeisistä päivistä. Tarjoilija toi annokseni, ja suupalojen välissä jatkoin kertomistani, vastaten välillä omistajan kysymyksiin. Syötyäni kiitin omistajaa hyvästä annoksesta. Ravintola tarjoaisi aterian valmistuneelle kadetille, ja on ollut kunnia valmistaa ruokaa aseman ensimmäiselle valmistuneelle kadetille. Kiitin vielä omistajaa suunnaen vaateostoksille. Tumma paita, takki, housut ja vyö. Kysyin kohteliaasti saisinko vaihtaa asusteeni kaupassa. Riisuin univormuni pukeutuen ostamiini vaatteisiin. Päätin kantaa edelleen veitseä mukanani, sitoen sen jälleen selkäni taakse. Kiitin kauppiasta, kysyen olisiko tällä jotakin pussia johon voisin laittaa univormuni. Kauppias taitteli huolellisesti univormuni kassiin ojentaen sen minulle. Kiitin kohteliaasti palvelusta poistuen kaupasta.

BAARI-ILTA

En halunnut mennä takaisin kotiani, sillä siskoni näkeminen sai minut raivoihini. Mielikuva siskostani sängyssä, tai baarissa kourittavana sai minut voimaan pahoin. Astelin Ellien asunnon ovelle. Ellie ja Nicole halasivat minua. –”Voi poikakulta, sinun ei olisi tarvinnut”. –”Vähintä mitä pystyin tekemään kaikesta avusta, jota olen saanut teiltä”. Ellie oli löytänyt jättämäni rahat. –”Univormu tai ei olet kyllä ilo silmille”. Ellie hymyili. Nicole halasi yhä minua. –”Casey ?” Nicole oli halatessaan tuntenut selkäpuolella olevan veitsen. –”Tuliko sinulla näin nopeasti ikävä vanhaa ilolintua, vai Nicolea?”. –”En oikein tiedä mitä tehdä”. –”Casey mikä mieltäsi painaa”. Kerroin kohtaamisestani siskoni kanssa, kuinka en pystynyt katsomaan tätä silmiin, tai miten olin perääntynyt hänen kosketuksestaanpaeten kuin paniikissa kotontamme. Lisäksi mielikuvat jotka nousivat mieleeni katsoessani tätä.Ellie ja Nicole kuuntelivat kertomustani. Vietin päiväni heidän seurassaan. Ellie oli käynyt tuhlaamassa saamiaan rahoja ruokaostoksilla. Ellien ja Nicolen valmistama ruoka oli todella hyvää. Ellie alkoi valmistautumaan iltaa varten. –”Mitä jos menisimme baariin täksi illaksi kaikki kolme? Tarjoan illan”. –”Ei sinun tarvitse Casey...”. Keskeytin Ellien –”Minä vaadin, että sinä ja Nicole tulette kanssani. Juhlitaan valmistumistani”. Nicole ja Ellie katsoivat toisiaan epäröivästi. –”Menen vaikka yksin, jos seurani ei kerran kelpaa”. –”Ellie käyn nopeasti kotona siistiytymässä, ja tulen takaisin. Pakkohan minun on katsottava, ettei Casey joudu hankaluuksiin”.Nicole sanoi poistuen asunnosta. Katsoin Ellietä. –”Ei se kai haittaa sinuakaan, jos vietät iltaa kanssamme rentoutuen”. –”Hyvä on Casey. Eipä minulla ole ollutkaan pitkään aikaan noin komeaa seuraa baarissa, ja lisäksi että minulle tarjotaan ilta. Mutta miten oma rahatilanteesi, ei sinullakaan sitä taida juurikaan liikaa olla”. –”Kyllä minä pärjään”. Nicole tuli takaisin meikattuna, päällään tiukka punainen toppi, ja musta minihame. Jaloissaan hänellä oli korkeakorkoiset punaiset kengät. Nicole keimaili edessäni. –”Kelpaako Casey?” Tämän seksikäs olemus sai housuissani nopeasti aikaan reaktion. Ellie räjähti nauramaan nähdessään housuni etumuksen. –”Nicole varmasti kelpaa. Katsohan hänen housujaan”. Nicole kikatti nähdessäni kuinka yritin peitellä pullottavaa etumustani. Pian kävelimme baaria kohti. –”Mitä jos siskollasi on illalla työvuoro?” Nicole kysyi. –”Entä sitten. Saan viettää aikaani haluamallani tavalla, kenen kanssa haluan”. Baari oli täynnä kaivostyöläisiä jotka nojailivat tiskille, tai istuivat pöydissä keskustellen keskenään. Etsin katseellani vapaata paikkaa. Näin vapaan pöydän, ja istuuduimme sen ääreen. Katselin ympärillämme olevaa väkijoukkoa. Katseeni pysähtyi suoraan minuun katsoviin sinisiin silmiin. Ähkäisin, ei voi olla totta. Isoksi J:ksi kutsuttu mes, jonka olin piessyt pelissä pahanpäiväisesti katsoi minuun. Nicole huomasi myös miehen. –”Haluatko lähteä Casey, muistan tuon miehen”. Pyöritin päätäni kieltävästi. Juteltuamme hetken mitä kukakin meistä joisi, tarjoilija tuli pöytäämme laskien eteemme kolme pulloa olutta. –”Herra tuossa viereisessä pöydässä haluaa tarjota nämä, käskien kysymään haluaako herra pöydässä uusintaottelun?”. Iso J hymyili leveästi nostaen oman juomansa tervehdykseen. Muutkin tuosta seurueesta nostivat juomansa tervehdykseen. Nostin olueni vastaten tervehdykseen. Ellie tarttui käsivarteeni. –”Casey mistä tunnet nuo miehet?” Hän kysyi tiukasti. –”Nuo ovat samoja miehiä, jotka olivat baarissa silloin kun me Caseyn kanssa olimme täällä. Juomat tarjonnut oli aivan raivona, kun Casey voitti sen useampaan otteeseen pelissä”. Nicole vastasi puolestani. –”Casey, katso minua. Tiedätkö keitä nuo miehet ovat?” Ellie sanoi, ja katsoin tätä silmiin vastaten. –”Eivät ne ainakaan kaivostyöläisiä ole pukeutumisesta päätellen. Joitakin satunnaisia kauppamiehiä, tai palkkionmetsästäjiä”. –”Nuo miehet tietävät vaikeuksia Casey. Tiedän yhden heistä. Olen joskus saanut hänet asiakkaakseni. Piraatteja Casey, piraatteja. Pysy erossa heistä”. Käännyin uteliaana katsomaan seuruetta. Akatemiassa oli kyllä puhuttu näistä pahamaineisista rikollisista. Mutta ensimmäistä kertaa näin sellaisen, itseasiassa joukon heitä edessäni. Vaatetus vaihteli halvoista perusvaatteista, aina kalliisiin todennäköisesti oikeasta nahasta tehtyihin asusteisiin. Iso J näki katseeni, viitaten minua luokseen. –”Casey kulta...älä”. Nicolen huolestunut ääni. –”Kaikki on ok”. Kävelin Iso J:n luokse. –”Anteeksi se viimekertainen pentu. Toisinaan en oikein pysty kontrolloimaan tekemisiäni juotuani muutaman liikaa. Kaverini kutsuvat minua Isoksi J:ksi, kai sinullakin on nimi?”. –”Olen CB”. Muu seurue katsoi minua uteliaasti. Keräsin rohkeuttani ennen kuin avasin suuni. –”Kiitos oluista Iso J, ja jos olet valmis seuraavaan oppituntiin tehdään se. Paras kolmesta”. Hölmistynyt ilme Ison J:n kasvoilla, muun pöytäseurueen nauraessa kovaan ääneen. Ison J:n naama levisi hymyyn, ja hän röhähti nauramaan muiden mukana. Mies joka oli edellisellä kerralla neuvonut minua valitsemaan Sidewinderin nojautui pöydässään eteenpäin. –”Melkoisen röyhkeätä, mutta ihailtavan itsevarmaa puhetta nuorelta mieheltä. Katsotaan oletko puheittesi mittainen. Iso J, oletko valmis seuraavaan oppituntiin?”. Mies hymyili tälle. Iso J siemaisi juomansa yhdellä kulauksella. –”Nyt olen. Mutta CB miten olisi pieni veto, jotta saisimme pelaamisesta mielenkiintoisempaa?” –”Valitettavasti minulla ei juurikaan ole rahaa”. Mies jota en tuntenut katsoi Isoa J:tä. –”Minkälainen veto sinulla oli mielessä?” –”Tonni”. –”Ok, jos voitat, minä maksan sen sinulle kamu. Jos et, maksat pojalle tuhat krediittiä ilman vastaväitteitä”. Iso J nyökkäsi. Mies kääntyi seurueessa istuneen naisen puoleen. –”Honey Bee. Sano omistajalle, että iso näyttö auki. Paras kolmesta kilpapeli. Annetaan näille junteille hieman viihdykettä”. Honey Beeksi kutsuttu nainen poistui seurueesta. Näin Ellien ja Nicolen huolestuneet ilmeet. Honey Bee palasi. –”Odotetaan hetki Zaxx. Vedonlyönti alkaa pian”. Iso näyttö heräsi eloon, ja siinä komeili CB vs Iso J kilpapelaamisen mainos. Laskuri laski 15 minuutista alaspäin.-”Olen valmiina kymmenen minuutin kuluttua. Menen siksi aikaa omaan pöytääni”. Zaxx nyökkäsi. Istuuduin takaisin Ellien ja Nicolen seuraan. Ennen kuin he kerkesi avamaan suunsa selitin tilanteen. Join oluttani katsellen vedonlyötisuhteita mielenkiintoisena. Iso J oli varmaankin tunnettu täällä sillä vain muutama harva löi vetoa puolestani.
Kellon näyttäessä viittä minuuttia, nousin pöydästä kävellen pelin luokse asettautuen istumaan. Suljin silmäni hengittäen syvään. Muistelin taistelukoulutusta, ja sen oppeja. Avasin silmäni kuullessani Iso J:n äänen. –”Onnea peliin pentu”. Tämä ravisti minua ystävällisesti karhumaisella kädellään olkapäästäni. –”Kuin myös Iso J”. Peli heräsi arpoi aluksemme. Ensimmäiseen peliin saimme pelattavaksemme Viper Malli nelosen. Iso J oli todella hyvä. Aluksemme kiertelivät toisiaan heittolaukauksia ampuen kiitäessämme toistemme ohi. Ison J:n aluksen suojat olivat tuhoutuneet, ja omanikin oli hetken päästä mennyttä. Tein päätökseni lentäen päin Iso J:n alusta samaan aikaan pudottaen nopeuden nollille. Törmäys ja suojani olivat mennyttä alukseni saadessa vahinkoa. Ilman suojia lentänyt Iso J:n alus sai huomattavasti enemmän vahinkoa. Heti törmäyksen jälkeen vetäisin ohjaussauvaa rajusti, kääntyen nopeammin kuin Iso J. Painoin tulitusnappia, lyöden kaasun täysille. Alus suureni tähtäimessä, ja pari lyhyttä sarjaa Iso J:n aluksen räjähtäessä tulipalloksi. Baarin puolelta kuului kiroilua, sekä taputuksia. Vetäisin syvään henkeä. Uusi peli. Aluksina tällä kertaa Cobra Malli kolmen alukset. Heti alusta lähtien olin altavastaajana, ja pian alukseni tuhoutui. Olin yrittänyt kaikki temput, ja taktiikat joita olin oppinut, mutta Iso J oli tällä aluksella ylivoimainen vastustaja. Katsahdin vierelläni pelaamassa olevaa Iso J:tä. Ratkaiseva peli, aluksinamme Sidewinder. Ensimmäinen kohtaaminen sujui kummankin saadessa osumia. Olin säätänyt virranjaon moottoreihin, ja samantien kun näin Iso J:n lentävän ohitseni painoin aluksen turboa vetäen ohjaussauvaa taakse. Turbovauhdin hidastuessa kaasua pinemmälle aluksen kääntyessä kohti Iso J:n alusta. Tähtäsin hänen aluksensa ohjaamoon tulittaen lyhyen sarjan osuen siihen . Vilkaisin nopeasti Isoa J:tä nähden huolestuneen ilmeen. Olin siis osunut kunnolla. Alus oli nyt kääntynyt kohti minua, ja Iso J sortui virheeseen. Alukseni sai osumia, mutta Iso J:n alus lopetti tulittamisensa jo pitkään ennen kuin oli ohittanut minut. Iso J oli tuhlannut aseiden virran. Muutama heittolaukaus hänen alukseensa hidastaen samalla omaa alustani optimaalisen nopeuteen kääntymistä ajatellen. Turbo, ja samalla aseisiin maksimaalinen teho. Olin suoraan hänen takanaan. Lyhyitä sarjoja aluksen moottoreihin, Iso J:n aluksen nopeuden hidastuessa huomattavasti. Pidin välimatkan kuitenkin noin tuhannessa metrissä. Sarja sarjan jälkeen vastustajani moottoreihin, kunnes se lopulta tuhoutui edessäni. Nousin istuimeltani. Hikikarpalot otsaltani valuivat silmiini, ja paitani olii liimautunut selkääni. Iso J käveli vierelleni napaten pääni kainaloonsa taluttaen minut salin puolelle pöytäseurueensa luo. Päästettyään irti hän istuutui kavereidensa viereen. –”Iso J?” Zaxx katsoi kysyvästi mieheen. Tämä kaivoi taskustaan tuhat krediittiä, lyöden ne käteeni.. –”En tiedä missä olet oppinut lentämään tuolla tavalla pentu, mutta maksan mielelläni tuosta äskeisestä”. –”Iso J, ehkäpä parempi kutsua häntä CB:ksi kuten hän varmaan haluaisi. Hänhän rökitti sinut eikö?” Iso J nyökkäsi. Zaxx käänsi katseensa Honey Been suuntaan. –”Käyhän hakemassa voittomme Honey”. –”Löitkö vetoa häviöstäni Zaxx...Mitä helvettiä!” –”Rauhoitu Iso J. Minä ja Honey löimme vetoa CB:n puolesta. Näinhän viimeeksi, että pojassa on potentiaalia, ja jos yhtään lohduttaa. Minä, ja Honey tienasimme krediittejä enemmän kuin tarpeeksi. Me tarjoamme loppuillan porukalle, kuten myös CB:lle, ja hänen seurueelleen”. Iso J nyökkäsi hyväksyvästi murahtaen.
Palasin pöytäämme. Nicole antoi otsalleni suukon ja Ellie hymyili leveästi. –”Taisit hetkessä saada muutaman kerroksen huomion Casey. Tuosta äskeisestä tullaan puhumaan vielä pitkään”. Ellie hymyili. Toisinaan joku kävi taputtamassa olkapäähäni, kertoen miten olivat voittaneet rahaa. Juomien tarjoajia riitti, ja joimme Ellien ja Nicolen kanssa niitä,pitäen hauskaa. Tuntui mukavalta istua heidän seurassaan katsellen kuinka Elliekin nautti tällaisesta illanvietosta. –”Anteeksi korjaan vain pöydästänne tyhjät lasit ja pullot”. Tunnistin äänen, painaen sekä kääntäen pääni poispäin. Nicole puristi tiukasti reittäni. Tarjoilija poistui paikalta kerättyään tyhjät lasit ja pullot. –”Siskosi meni jo. Haluatko lähteä Casey?” Ellie katsoi minua puristaen kättäni. Pyöritin päätäni. –”Hänellä on kiireitä, tuskin hän huomaa minun olevan täällä”. Juomien tarjoajia tuntui riittävän. Toisinaan tarjoilijat hakivat tyhjät lasit ja pullot pöydästämme. Onnistuin välttelemään siskoani koko illan. Toisella puolellamme olleeseen pöytään istui uusi juuri vuorostaan vapautunut kaivostyöläisten joukko. Tunnistin joukosta ensimmäisenä iltana näkemäni miehen, joka oli kourinut siskoani baarissa häpeilemättömästi. Ilta jatkui ja pidin hauskaa Ellien sekä Nicolen kanssa. Käsi laskeutui olkapäälleni ja käännyin katsomaan. Zaxx seisoi takanani. Nousin ylös. –”Kiitos sinun CB, minä ja Honey tienasimme tänään aika mukavasti vedonlyönnillä. Tässä on sinun osasi”. Zaxx löi käteeni ison tukon krediittejä. –”Hei Ellie ja Nicole”. Zaxx tervehti kohteliasti. –”Tunnet siis heidät?” –”Olemme törmänneet toisiimme muutamaan otteeseen”. Zaxx hymyili. –”Siis olet...”. Ennen kuin jatkoin lausettani Zaxx kuiskasi korvaani. –”Kyllä Ellietä, mutta en tyttöystävääsi”. Ellie ryntäsi minun ja Zaxxin väliin. –”Casey ole kiltti ja istuudu Zaxx on aina ollut ok kun olemme tavanneet”. Ellie painoi minut istumaan. –”Anteeksi Zaxx, Casey taitaa olla hieman kännissä”. Zaxx nyökkäsi poistuen seurueensa luokse.
Kuulin siskoni äänen tämän kysyessä haluaisimmeko tilata juotavaa. Alanakeräsi tyhjät lasit ja pullot pois pöydästämme. Hänen kävellessään kohti tiskiä viereiseen pöytään istuneesta joukosta, jo aikaisemmin tunnistamani mies kaappasi Alanan syliinsä, työntäen kätensä tämän paidan sisälle. –”Haluaisitko tienata hieman ylimääräistä?” –”En voi, veljeni on palannut kotia”. Kuulin Alanan sanovan. –”Pistä se typerä pentu jonnekin muualle, ja pidetään hieman hauskaa”. Alana irroittautui miehen otteesta. Ellie näki raivoni, tarttuen käteeni puistellen päätään. Nicolen ääni. –”Ellie tämä ei pääty hyvin...”. Kuulin kaivostyöläisten porukan juttelevan. Lihava kalju mies, jonka näin ensimmäisenä iltana kertoi muille kuinka mahtava pano siskoni olikaan, sekä hänen osaavan temppuja, joita vaimon kanssa ei ikinä tulisikaan mieleen. Muutama muukin kaivosmies kertoi samantyylisiä juttuja, osan erehtyessä kertomaan kieltäytyneensä maksamasta siskolleni. Yksi miehistä kertoi jopa humalapäissään pahoinpidelleensä siskoani. –”Noille lumpuille tarvitse aina maksaa”. Kuulin äänen sanovan. Ellie ja Nicole kuulivat saman. Nicolen sanat kaikuivat kuuroille korville. –”Kulta, älä tee nyt mitään harkitsematonta”. Siskoni haki tyhjät lasit pöydästämme. Alanan kulkiessa taas kaivosporukan ohi. Mies kaappai siskoni syliinsä tämän estelyistä huolimatta, nostaen hänen työpaidan ylös hieroen samalla väkivaltaisesti rintoja. –”Näitten takia kannattaa välillä palkkaa tuhlata”. Mies nauroi. Nousin hitaasti ylös tuoliltani kääntyen siskoani pitelevän miehen puoleen. –”Päästä irti tarjoilijasta”. Nostin katseeni, ja näin Alanan järkyttyneen ilmeen. –”Casey...”. –”Tästä huorasta riittää meille kummallekin, harrastetaan vaikka kimppakivaa”. Kaivosmies nauroi minulle hieroen yhä siskoni rintoja. –”Hän on siskoni”. Sihahdin hampaideni välistä, ennenkuin iskuni mursi miehen nenän. Mies kaatui nenäänsä pidellen lattialle. Kolme seurueen muuta miestä nousivat pystyyn. –”Casey kiltti tule pois..” Kuulin siskoni äänen. En odottanut miesten reaktioita, lyöden nopeasti yhtä pöytäseurueen jäsentä kurkkuun. Väistin kasvoihini suunnatun nyrkin pyörähtäen lyöjän taakse potkaisten tätä polveen. Mies huui tuskasta pidellen polveaan. Kolmas pöytäseurueen jäsen katsoi minua irvistäen. Karjaisua seurasi kömpelö lyöntiyriys. Torjuin sen helposti pamauttaen kyynerpääni tämän niskaan. Mies vaipui tajuttomana kasaan. Kaivostyöläisiä muista pöydistä oli noussut jo kavereitaan auttamaan. –”Casey!!” Kuulin Nicolen hätääntyneen huudon. Viiltävä kipu tuntui vasemmassa käsivarressani. Syvästä viiltohaavasta pulppusi verta. Siskoni kirkui taka-alalla. Nenänsä murtanut mies seisoi edessäni veitsi kädessään. Miehen selvänä aikomuksena oli tappaa minut. Peräännyin tilavampaan paikkaan, vetäen esiin veitseni. –”Jumalauta CB on Federaation kadetti”. Kuulin Iso J:n äänen. Pyöräytin veitsen taisteluasentoon. Mies hyökkäsi kömpelösti veitsellään sohien. Metalliset kilahdukset kaikuivat baarissa torjuessani miehen iskut omalla veitselläni. Salamat leiskuivat päässäni kun yhtäkkinen isku osui takaraivooni. Lysähdin lattialle. Potkuja sekä nyrkiniskuja sateli päähäni ja vartalooni. –”Tappakaa se”. Kuulin nenäänsä murtaneen miehen huutavan. Ellie rukoili. –”Zaxx auta, ne tappavat hänet. Sitten kaikki pimeni.
Kuulin vaimeasti Ellien ja Nicolen äänet –”Äiti, luulen että rakastan Caseyä.” –”Tiedän tyttöni. Casey tarvitsee aikaa toipuakseen”. Mieleeni jäi Nicolen ja Ellien lauseet. Vaivuin taas tajuttomuuteen. Kuulin huoneesta ääniä..Ellie, Nicole ja Zaxx väittelivät pöydän ääressä hiljaisella äänellä.Avasin hitaasti silmäni. Nicole tuli viereeni antaen hellän suukon otsalleni. Zaxx asteli myös vuoteen vierelle –”Onnistuin pelastamaan tämän”. Painaen taisteluveitseni rinnalleni. –”Onnistuit tarjomaan viihdykettä monellakin tapaa CB, vai sanoisinko kadetti. Täytyy sanoa, että olin vaikuttunut esityksestäsi baarissa”. Katsoin Zaxxin kasvoja, tämän toinen silmä oli muurautunut umpeen, muutama tikattu arpi ja mustelma oikeassa poskessa kertoivat, että hänkään ei ollut selvinnyt baarin tapahtumista aivan helpolla. –”Täällä olisi vielä joku joka haluaa nähdä sinut. Alana istuuntui vuoteeni laidalle itkien, -”Anteeksi veli, olen todella pahoillani kaikesta, mutta kyllä me selviämme tästä yhdessä”. Yritin hymyillä. –”Ellie on kertonut kaiken...anteeksi pikkuveli”. Alana nyyhkyttin olkaani vasten.
Makasin koko viikon Ellien asunnon sängyssä toipuen vammoistani. Vessassa ja suihkussa käyntikin olivat tuskallisia. Jos Nicolella ei ollut työpäivää, hän istui vuoteeni laidalla jutellen kanssani. Tämä oli antanut oman asuntonsa Ellien käyttöön. Viikkon päästä pystyin kävelemään, vaikkakin se tuottikin vaikeuksia. Siskoni ystävystyi Ellie, ja Nicolen kanssa jutellen ja juoruten pöydän ääressä. Zaxx vierail toisinaan katsomassa toipumistani. Siskoni ilmiselvästi häpesi itseään, ja sitä että olin saanut selville mitä hän varsinaisen työnsä lisäksi oli tehnyt. Muutaman viikon päästä olin toipunut kokokaan. Nicolella oli työvuoro ravintolassa, ja Ellie päivysti baarin. Nicole oli ostanut minulle uuden takin ja paidan, sekä housut. Pukeuduin suunnaten baariin. Ellie pysäytti minut, ennen kuin astuin sinne. –”Siskosi on töissä. Olethan varovainen. Siskoni hymyili väkinäisesti, nähdessään minun astuvan baariin. Muutamat asiakkaat katsoivat suuntaani, kääntyen sitten takaisin juomiensa puoleen. Zaxx, Iso J ja Honey Bee istuivat nurkkapöydässä keskustelemassa. Iso J viittoili minua istumaan seuraansa. Nappasin kaljani tiskiltä istuutuen Iso J:n viereen. –”Katsokaahan meidän tappelukukkoamme. Mikä olo CB?” Iso J kysyi. –”Olen vielä hengissä, oletan että saan kiittää siitä teitä”. Iso J naurahti. –”Melkoisia otteita silloin illalla. No saimme mekin osamme huvista. Mutta kyllä oli selitettävää, kun sotilaat tulivat paikalle. En todellakaan pidä Federaatiosta, mutta sinussa on puhtia”. Iso J röhötti taputtaen olkapäähäni. Istuin iltaa heidän kanssaan, muutamien muiden liittyessä seuraamme illan aikana. Ellie vilkaisi toisinaan baarin puolelle katsoen seuruettamme. Siskoni toi toisinaan juomia pöytäämme, katsoen minua. –”Ei hätää Alana, veljesi on hyvässä turvassa kanssani”. Iso J sanoi. Ilta alkoi kääntyä yöksi. Zaxx, mutta etenkin Iso J oli kiinnostunut Akatemiasta, ja sen toiminnasta. Muutkin seurueesta kuuntelivat kiinnostuneena selittäessäni heille sen toimintaa ja koulutuksesta, jota olimme siellä saaneet. –”Jos kaikki ovat puoleksikaan sinun kaltaisiasi paskiaisia, se ei ole hyväksi meille vapaille yrittäjille”. Zaxx sanoi. Humalatilani oli tuntuva ja sopersin Zaxxille kuinka rakastin Nicolea, ja kuinka Ellie oli alkanut tuntumaan äidiltäni. Halusin saada heidät, ja myös siskoni pois täältä. Tekisin mitä tahansa, jotta he saisivat elää parempaa elämää. Zaxx oli humalassa, Iso J:stä puhumattakaan. –”Tuo ihan mitä tahansa, on kyllä melkoinen lupaus. Mitä mieltä olet Iso J?”. Iso J röyhtäisi kuuluvasti. –”Itsehän sanoit, että pojassa on potentiaalia”. Zaxx nyökkäsi. Hänen pitäisi jutella pomonsa kanssa, mutta yrittäisi järjestää minulle muutamia keikkoja. Sopersin, ettei munulla ollut alusta, tai lentolupakirjaa. Ne olisivat vain järjestelykysymys, jos olisin tosissani. Nyökkäsin. –”Ongelmana on, että suurin osa meistä ei ole oikein Federaation suosiossa, ja koska olin kuitenkin Federaation kouluttama, moni suhtautui minuun epäluuloisesti. –”Paskat Federaatiosta”. Nostimme maljat tälle. Ellie jutteli Nicolelle, joka vihaisena käveli pian pöytämme viereen. –”Casey mitä vittua. Olin huolissani, ja täällä sinä istut juomassa. Zaxx sinäkö houkuttelit hänet tänne, tiedät kyllä...”. –”Tiedän tiedän. Mutta CB tuli tänne ihan omasta tahdostaan. Kuuntelimme hänen kertomustaan Akatemiasta. Sinulla on melkoinen pirulainen poikaystävänä”. Nicole nappasi tiukasti käsivarrestani –”Nyt mennään kotia”. Nousin horjahdellen pöydästä Nicolen tukiessa minua. Siskoni hymyili Nicolelle tämän saattaessa minua baarista ulos. Ellien tukiessa toiselta puolelta saavuimme hänen asunnolleen. Rojahdin sängylle sammuen sille.
Seuraavana aamuna tunsin päässäni edellisen illan baarikäyntini. Nicole piti mykkäkoulua, ja normaalisti niin puhelias Elliekin söi aamupalaansa hiljaisena. –”Ellie,miksi et kertonut, että Nicole on tyttäresi”. Ellie pudotti veitsensä lattialle kuullessaan kysymykseni. –”Zaxxko sinulle kertoi?” –”Ei kuulin sinun ja Nicolen juttelevan, luullessanne että olin tajuton”. –”Nicole on tyttäreni. Emme halunneet kertoa sinulle, sillä emme tienneet miten suhtautuisit meihin sen jälkeen. Moni ei ymmärrä suhdettamme. Äiti huorana, ja monien mielestä Nicole on kiittämätön tytär, joka ei tee elettäkään auttaakseen äitiään”. –”Olen yrittänyt antaa äidilleni rahaa, mutta hän on oikea jääräpää. Hän ei suostu ottamaan rahaa minult. Siihen hän suostuu, että tuon toisinaan ruokaa”. Nicole jatkoi. –”Nicolen palkka on pieni, ja pystyy hädintuskin elättämään itsensä. En halua, että hän elättäisi itsensä huorana. Tiedän millaista se elämä on. Siksi en ota hänen rahojaan”. Ymmärsin Ellien näkökannan, ja nyökkäsin. –”Anteeksi Casey, että salasimme sen sinulta. Ethän ole minulle tai äidille vihainen, ethän?” Nicole tarttui käteeni. –”En ole”. –”Epäilen että me emme istuisi tässä nyt, jos olisimme kertoneet totuuden silloin kun tutustuit minuuni”. Nicole pidätteli itkuaan. Kohautin olkapäitäni. Nousin pöydästä syötyämme, ja kiitin ruoasta. –”Minun on mentävä. Pitää sulatella vähän aikaa tätä kaikkea mitä nyt on tapahtunut”. –”Casey kulta, älä mene Mennään asunnolleni”. Kuulin Nicolen itkevän. Kävelin baariin tilaten oluen, istuen nurkkapöytään.Ajattelin Ellietä, Nicolea ja siskoani. Kaikki läheiseni tuntuivat salailevan jotakin. –”Täällähän sinä olet”. Zaxx sanoi. –”Kävin Ellien luona. Mitä on tapahtunut ? Nicole itki aika vuolaasti”. –”Sain tänään varmistuksen siihen että Nicole on Ellien tytär”. –”Aahh. Se taisi olla melkoinen uutinen?”. Nyökkäsin, ja hörppäsin oluestani. –”Kaikilla naisilla, jotka ovat minulle läheisiä, tuntuu olevan salaisuuksia. Mitäköhän seuraavaksi?”. Zaxx taputti minua olkapäälle. –”Kuule Casey, muistatko, mitä sanoit eilen?”. Nyökkäsin, ja Zaxx madalsi ääntään –”Minulla olisi sinulle keikka, ja uskon että jos hoidat sen pomo suostuu ottamaan sinut töihin”. –”Anna kuulua”. Zaxx sanoi, erään vedonvälittäjän jättäneen tilittämättä kymmenentuhatta heille, ja minun olisi käytävä perimässä se. Se miten hoitaisin asian jäisi itseni päätettäväksi. Zaxx lainaisi omaa alustansa. –”Entä lentolupakirja?” Zaxx kaivoi takkinsa taskusta lentolupakirjan –”Olet viisitoista tonnia velkaa minulle CB”. Nyökkäsin, ja Zaxx poistui baarista. Join olueni suunnaten hangaaritasolle, ja Zaxxin kertomaan hangaariin. Näppäilin Zaxxin antaman koodin, ja näin hangaarissa olevan Sidewinderin. Pääsisin lentämään nyt oikeaa alusta. Kävelin lastiruumaan sulkien sen perässäni.
Marssin ohjaamoon vetäen painepuvun päälleni Istuutuen lentäjän paikalle. Aluksen systeemit päälle, ja nousu hangaarista. Saatuani lähtöluvan nostin alukseni ilmaan.Navigaatiopaneelista otin kohteekseni Eranin systeemin. Hyppy systeemiin, suunnaten aluksen kohti Azeban Orbital asemaa, jossa Zaxx kertoi vedonvälittäjän asuvan. Avaruusasema kiersi kaunista maan kaltaista planeettaa. Toisinaan tutkaan ilmaantui tunnistamattomia signaaleja, mutta en tahtonut hukata aikaa niitä tutkimalla. Muitakin aluksia risteili systeemissä toimittaen asioitaan. Lähestyin asemaa pyytäen laskeutumislupaa. –”Laskeutumislupa myönnetty. Laskeutumisalusta yksi”. Ohjasin alukseni kohti alustan laskeutumisvaloja. Hetken päästä laskin laskutelineet telakoiduin siirtäen aluksen hangaariin. Puin normaalit vaatteeni painepuvun päälle sitoen veitseni normaaliin paikkaan, jossa sitä pidin.Kävelin hangaarista hissille ja asunnon oven eteen, jossa välittäjä asui. Katsahdin ympärilleni. Käytävä oli tyhjä. Soitin summeria. –”Niin ?” –”Kuriirilähetys. Tarvitsen kuittauksen”. Pieni hintelä mies avasi oven. Tönäisin miehen taaksepäin huoneeseen astuen nopeasti sisään. –”Mitä...”. Mies yritti sanoa. Katsoin tätä vakavana. –”Vedonvälittäjäksi sinulla taitaa olla huono pää matematiikassa”. Miehen kasvot valahtivat valkoisiksi, tämän tajutessa millä asioilla liikuin. Mies perääntyi lattialla taaksepäin –”En..en ymmärrä”. –”Olet jättänyt tilittämättä kymppitonnin eräälle henkilölle, ja hän haluaa rahansa nyt”. Mies oli perääntynyt lattialla pienen lipaston viereen avaten sen, hapuillen sieltä jotakin. En halunnut jotakin epämiellyttävää yllätystä. Astuinkin nopeasti eteenpäin painaen saappaallani rajusti laatikon kiinni. Mies huusi tuskasta, kun hänen sormensa jäivät lipaston laatikon väliin saappaani painaessa laatikkoa kiinni. –”En pidä oikein yllätyksistä”. Nostin saappaani, ja mies piteli ruhjoutuneita sormiaan toisella kädellään. Näin laatikossa omatekoisen ampuma-aseen. –”Tiedätkö että tuollaiset lelut eivät ole laillisia”. Heitin aseen huoneen sängylle. Läväytin miestä voimakkaasti avokämmenellä kasvoihin, napaten hänen ranteestaan. Mies makasi nyt lattialla mahallaan minun vääntäessä rannetta hänen selkänsä takana. –”Niin se kymppitonni”. –”Ei, ei minulla ole nyt sellaisia rahoja. Maksan ensi viikolla, minä lupaan”. Mies kiljaisi tuskasta kun mursin hänen etusormensa. –”Väärä vastaus”. Nappasin otteeseeni keskisormen. –”Usko nyt hyv..” Keskisormi murtui miehen kiljuessa taas tuskasta. Tiesin miehen valehtelevan. Zaxx oli antanut keikan, ja päätin hoitaa sen kunnialla. Päätin suostutella miestä hieman kovemmin keinoin. Potku kylkeen miehen käpertyessä kasaan. Talutin miehen hiuksista pöydän ääreen, painaen hänet istumaan tuolille. –”Kädet pöydälle”. Mies nosti vapisevat kätensä pöydälle. Harkitun hitaasti vedin ison taisteluveitsen takkini alta. Miehen kasvot kuvastivat kauhua. –”Lopetetaanko nyt tämä leikkiminen. En tahtoisi tappaa sinua, mutta jos on pakko teen sen mielelläni”. Löin veitseni kahvalla miestä otsaan. Siihen ilmestyi heti nopeasti tummuva jälki. –”Tiedätkö miten paljon katkaistu sormi tuottaa kipua, tai miten paljon siitä vuotaa verta”. Katsoin miestä. –”Tehdään se kuitenkin mielenkiintoisammaksi. Käytän veitseni sahapuolta”. Mies vapisi kauttaaltaan katsoessaan veitseni kiiltelevää terää. Nappasin tämän ranteesta kiinni. –”Aloitetaanko peukalosta”. Sahapuolen piikit upposivat nahan läpi, ja veripisaroita ilmestyi näkyviin. Vetäisin kerran hitaasti veitselläni peukalon hankaan ilmestyi ammottava haava, josta veri valui pöydälle. –”Hyvä on...hyvä on”. Mies vikisi. –”Arvelinkin, että pääsisimme yhteisymmärrykseen”. Hymyilin. –”Älä tapa minua ole kiltti, saat rahasi...”. –”Tappaminen on huonoa liiketoimintaa. Anna vaan nyt ne vitun rahat, ja olen poissa ennen kuin huomaatkaan”. Mies nousi tuoliltaan seuratessani häntä. Hän veti lipaston syrjään, ja sen takaa paljastui kassakaappi. Mies näpytteli tunnusluvun minun seuratessa vierestä. Miehen työntäessä kätensä kassakaappiin painoin veitseni terän hänen kaulalleen. –”Ei sitten mitään temppuja”. Mies veti kätensä hitaasti ulos kassakaapista, pitäen otteessaan isoa nippua krediittejä. Viittasin miehen takaisin pöydän ääreen istumaan, tämän totellessa. –”Laske ne”. Katsoin kun mies laski rahoja. –”Ota vaikka kaikki rahani, kunhan et vain tapa minua, ole kiltti”. Mies melkein itki. –”Kymmenentuhatta oli se miksi tulin. En halua tulla takaisin tällaisen liiketoimen takia enää”. Sanoin survoessani krediittejä taskuuni. Mies nyökytteli päätään. –”Istut siinä, kunnes olen poistunut tuosta ovesta”. Päästyäni oven ulkopuolelle, ja sen sulkeuduttua takaani kävelin hetken matkaa. Koko ruumiini tuntui tärisevän ja oksensinkin käytävälle. Äskeinen toimintani ja jännitys purkautuivat. Kokosin itseni ,kävellen nopeasti alukselle.
Pian hyppäsin kohti Asellus Primus systeemiä, laskeutuen Baker´s Prospect asemalle. Olin suorittanut Zaxxin antaman keikan kunniakkaasti. Halusin nyt vain nähdä Nicolen. Kävelin Ellien asunnon ovelle soittaen summeria. Ellie oli valmistautumassa iltaa varten. Hän katsoi kysyvästi minua. –”Oletko nähnyt Nicolea?” –”Hän lähti jo tunteja sitten Casey. Missä olet ollut, Nicole pelkäsi, että seurustelunne on ohi. Hän oli todella murtunut lähtiessään”. –”Kävin vain miettimässä asioita. Aika paljon on tapahtunut muutaman viikon aikana”. Ellie nyökkäsi. –”Ymmärrän kyllä tunteesi, mutta entä nyt? Kaikki on ohi ja jatkat elämääsi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?” . Puistelin päätäni. –”Ei Ellie, minulla ei ole kuin siskoni, sinut ja Nicole. Teen kaikkeni, että me selviämme yhdessä, ja pääsemme tältä kurjalta asemalta pois”. –”Voi Casey kultaseni”. Ellien poskelle vierähti kyynel tämän tullessa halaamaan minua. –”Kyllä me selviämme”. Ellien halatessa päätin, että vaikka joutuisin tekemään mitä, kuten ensimmäisen keikkani tapaisia hommia, siskoni, Nicole ja Ellie tulisivat aina olemaan elämäni tärkeimmät ihmiset. Kun Ellie oli valmis, saatoin hänet baarin ovelle tavalliselle päivystyspaikalleen, astuen itse baariin. Kävelin tiskille tilaten oluen. Kova tönäisy selkääni. –”Hei pentu, selkäsauna taisi jäädä viime kerralla kesken”. En kääntynyt baaritiskiltä katsomaan puhujaa, vaan siemailin oluttani. Baarimikko katsoi minua silmiin ja vaivihkaa laski tiskille neljä sormeaan ojennettuina. Iskin tälle silmää ilmaisten, ymmärtäen hänen merkkinsä. Kuulin takaani tutun äänen. –”Lopettakaa. Antakaa hänen olla!!” Siskoni sekä Nicole ryntäsivät minun, ja neljän kaivosmiehen väliin. Mies jonka nenän olin murtanut, seisoi kolmen muun kaivosmiehen kanssa valmistautuen tappeluun. –”Tuo vitun pentu mursi nenäni. Kun olen hoidellut veljesi, nussimme porukalla sinua, ja tuota toista lumppua perseeseen”. Onnistuin hillitsemään itseäni vain vaivoin valmistautuen tulevaan tappeluun. Tiesin, että saisin selkääni, mutta en tulisi ottamaan sitä ilmaiseksi. –”Antakaa tilaa herroille. Baarimikko anna neljä olutta”. Samalla kun tilasin oluet käännyin pois baaritiskiltä selkä kohti ovea. Vinkkasin siskoani ja Nicolea siirtymään taakseni. –”Luuletko, että tarjoamasi oluet hyvittävät nenäni. Ehei pentu, me pieksämme sinusta nyt paskat pihalle”. Mies jatkoi, kolmen muun siirtyessä pikkuhiljaa sivuilleni. –”Ongelmia kamu?”. Iso J oli saapunut baariin työntäen siskoni, ja Nicolen syrjään. Hänen perässään seurasi Honey Bee. –”Herrat haluaisivat vain selvittää välit minun kanssani pienellä yhteenotolla, sen jälkeen ajatuksena oli, että he harrastaisivat hienosti sanoen siskoni ja Nicolen kanssa seksiä, vasten näiden tahtoa”. Iso J hörähti takanani nauramaan kävellen viereeni taputtaen olkapäätäni, Honey Been siirtyessä toiselle puolelleni. –”Sinä se CB jaksat ai....” Iso J:n karhumainen nyrkki lennätti nenänsä jo kerran murtaneen miehen useita metrejä taaksepäin, miehen ottaessa lukua baarin lattialla. Kolmen muun kaivostyömiehen aikomukset tappelusta loppui, kun Honey Bee vetäisi pitkän nahkatakkinsa auki paljastaen vasemmassa reidessään kotelossaan olevan laserpistoolin. Kaivosmiehet nostivat kätensä, poistuen kiireesti baarista. –”Aina sinun kanssasi tuntuu tapahtuvan”. Röhötti Iso J. –”Kiitos J ja Honey. Ajattelin jo, että ilta olisi voinut mennä hieman hankalaksi”. Nicolen silmät välähtivät kun Honey Bee sipaisi nopeasti poskeani. –”Viisi pulloa”. Iso J tilasi. Käännyin siskoni, ja Nicolen puoleen. –”Mitä te kaksi teette täällä?” –”Nicole halusi purkaa sydänsurujaan, ja minulla on vapaapäivä, joten tulin kuuntelemaan hänen huoliaan”. Iso J nappasi minut kainaloonsa taluttaen minut pöytään. Honey Bee, siskoni, sekä Nicole seurasivat perässämme. Istuimme viisistään pöydässä. Pian seuraamme liittyi muutama muu Iso J:n, ja Honey Been tuttu. Iso J esitteli heidät. KayKay ja Mirelle. Kysyin Isolta J:ltä miksi he ja usea heidän tuttunsa olivat tällä pienellä asemalla. Tämä selitti, että heidän oli pidettävä hieman matalampaa profiilia pieleen menneen keikan takia. Aluksien korjaaminen veisi muutamia viikkoja. Zaxx tilasi juomansa istuutuen seuraamme. –”Miten meni CB?”.Kaivoin takkini taskusta kymppitonnin, lyöden sen pöydälle Zaxxin eteen. Siskoni ja Nicolen ilmeet olivat hämmästyneitä. Iso J röhähti nauramaan, ,ja Honey Bee vinkkasi minulle silmää. He olivat ilmiselvästi tietoisia keikasta jolle Zaxx oli lähettänyt minut. –”Pidä rahat. Uskon, että pomo on sinuun tyytyväinen. Vai mitä luulet Iso J ja Honey ?” Kumpikin nyökkäsi myöntyvästi. Minulle selvisi myöhemmin Zaxxin olevan tämän pienen piraattiryhmän todellinen johtohahmo. –”Tervetuloa pieneen porukkaamme”. Zaxx kätteli minua, Iso J:n rutistaessa minua karhumaiseen kainaloonsa. Nicole katsoi paheksuvasti Honey Been antaessa pusun poskelleni. KayKay ja Mirelle nyökkäsivät nostaen lasinsa. –”Ilta minun piikkiini”. Zaxx sanoi viitaten minua sivummalle kahdenkeskiseen jutteluun. Istuuduin hänen viereensä. –”Miten onnistuit?”. Selitin mitä oli tapahtunut, ja Zaxx kuunteli kertomukseni. –”Aika ilkeää, mutta näköjään osaat suostutella ihmisiä. Arvelinkin, että onnistuisit rahojen perimisessä. Mutta tämän parempaa sopimusta en voi tarjota. Olet velkaa minulle sen viisitoista tonnia, lainaamme aluksen sinulle, ja maksamalla siitä 32-tonnia saat sen itsellesi, painepuku ja kypärä viisi tonnia. Keikoista joita teet muille kuin meille tai tutuillemme pomo haluaa 10% koko kuukauden tuotoista. Aluksen korjaus ja polttoainekulut menevät omasta pussistasi, samoin kun jos haluat ostaa aluksen tai päivitellä vanhaa alustasi paremmaksi. Pomolla on kontakteja kaikkialla, joten älä kuseta häntä, kuten se vedonvälittäjä jonka luona vierailit. Ymmärrätkö?” Zaxx katsoi minua suoraan silmiin. Nyökkäsin –”Mennään takaisin, haen vain Ellien”. Kävelin takaisin Nicolen ja siskoni viereen istumaan. –”Onko kaikki ok?” Nicole hipaisi käsivarteani. Painoin hellän pusun tämän poskelle. Siskoni hymyili minulle nähdessään tekoni. Ellie saapui Zaxxin kanssa, ja he istuutuivat vierekkäin. Ilta kului nopeasti, kaikkien vitsaillessa pitäen hauskaa. Toisinaan pöytäseurueissamme istui useita tuntemattomia henkilöitä, mutta he kaikki tuntuivat tuntevan Zaxxin. Iso J ja siskoni tuntuivat viihtyvän keskenän. Toisinaan Alana hipaisi tätä reidestä kuin vahingossa. Iso J ja siskoni nousivat käsi kädessä poistuakseen seurastamme. Siskoni kuiskasi korvaani –”Casey kaikki on ok...Teen tämän koska haluan häntä..” Naurahdin ja katsoin Isoa J:tä. Hän vinkkasi minulle silmää, näyttäen sormillaan, kaiken olevan kunnossa.. Ellie, ja Zaxx siirtyivät toiseen pöytään istumaan kaksistaan. Ellien kiihtyneestä elehtimisestä päätellen osoittaen toisinaan minua, Zaxxin yrittäessä rauhoitella tätä.
-”Anteeksi Zaxx, ja Ellie, mutta jos kyse on minusta saan kai istua seuraanne”. Zaxx nyökkäsi minua istuutumaan. –”Zaxx teet nuoresta pojasta rikollisen, etkö ymmärrä, vai etkö halua”. Ellie puristi Zaxxin käsiä –”Ole kiltti Zaxx...Casey on kunnon poika”. –”Päättäköön Casey itse”. Nyökkäsin. –”Lupaan etten anna hänelle tapahtua mitään pahaa. Vain kuriirina olemista tai rahtia”. –”Mutta jos hän lentää sinun siipiesi suojassa hän on merkitty mies ikuisesti”. –”Olen tehnyt jo sopimuksen CB:n kanssa”. Ellie purskahti itkuun. –”Älä nyt Ellie, CB saa lentää kenelle haluaa ilman mitään velvollisuuksia meitä kohtaan. Me keräämme vain pienen voiton hänen toimistaan. Ei pakota häntä tekemään mitään vastoin tahtoaan”. –”Lupaatko Zaxx?” –”Lupaan. Pojalla on suuri sydän, ja suuret toiveet. Takaan sen, että yllätyt vielä”. Ellie nyökkäsi. Me kaikki kolme palasimme pöytäseurueeseen jatkaen iltaamme.
Avasin silmäni. Nicole nukkui kainalossani Viereisessä sängyssä Zaxx ja Ellie makasivat alastomina sylikkäin. Tönin varovasti Nicolen hereille painaen sormen huulilleni osoittaen viereistä sänkyä. Nicolen katsoessa sinne hän ei voinut olla nauramatta. Zaxx hyppäsi pystyyn kuullessaan Nicolen naurun. –”Mennään tekemään rakastavaisille aamupalaa”. Tönäisin Nicolea hellästi kylkeen. Nousimme ylös. Olimme sammuneet kumpikin vaatteet päällä. Jos oma oloni ei ollut parhaasta päästä, ei tainnut olla Nicolenkaan. Valmistaessamme aamupalaa Elliekin oli herännyt hiipien vaivihkaa suihkuun Zaxxin kanssa. Voihkaisut ja huohotukset, jotka kuuluivat kylpytiloista saivat Nicolen tönäisemään minua. –”Siellä taidetaan tehdä muutakin kuin peseytyä”. Nauroin Nicolen kommentille. Ellie ja Zaxx tulivat suihkusta istuutuen aamiaiselle. Nyt oli minun vuoroni kiusoitella Ellietä. –”Ei minun käydessäni suihkussa pesusienesi ollut noin karkea että se aiheutti tuollaisia ääniä”. Ellie hymyilivät minulle. –”Zaxx on aina ollut hyvä minulle. Mutta minua huolettaa sinun, ja Zaxxin tekemä sopimus, hän joukkoineen on piraatti...”. Zaxx löi nyrkin pöytään –”Riittää Ellie. Kuten sanoin, häntä ei pakoteta tekemään mitään. Poika saa itse valita mitä tekee ja mitä ei.”. Zaxx katsoi minua, ja Nicolea, rauhoittuen hetken päästä. –”Anteeksi Ellie”. Ovisummeri soi, ja siskoni asteli Iso J:n kanssa asuntoon. Siskoni näytti iloiselta, en ollut nähnyt siskoani tuollaisena. –”Näitä vitun rakastavaisia tuntuu tänään tulevan joka puolelta”. Kommenttini sai kaikki muut räjähtämään nauruun. –”Onko kellään muulla nälkä tai jano kuin siskollasi ja minulla?” Iso J kysyi. –”Mennään minä tarjoan”Astelimme hissille nousten kauppatasolle jossa olimme viettäneet aikaani siskoni kanssa. Astuimme ravintolaan syöden kaikessa rauhassa annoksemme. Maksoin laskun. –”Onko tässä kerroksessa mitään baaria?” Iso J kysyi. Ohjasin seurueemme kerroksen baariin, välittämättä paheksuvista ilmeistä. Istuimme iltaa naureskellen. –”Minua panettaa Casey. mennään kotia”. En tiedä kuinka monelta lipsahti juomat väärään kurkkuun Nicolen sanoista, mutta pyrshkähtelyistä päätelleen aika monelta. –”Tytölläsi on tarpeita, mene Casey täyttämään ne”. Kuulin Zaxxin naurahtavan. Nicole talutti minut määrätietoisesti asuntoonsa, ja rakastelimme koko yön.