Aurora, aurigonnousun planeetta osa4 Hot

Ryhmä odotti makuulla suhinan koventuessa ja valon lähestyessä,
kunnes Mary tajusi:

"Lennokki! Se on meidän! Valovahvistin-laseilla näemme sen infrapunalamput!"

Lennokki suhisi ja laskeutui kaksikymmentä metriä ennen ryhmää.
Sitten se kääntyi, pudotti jotain ja lensi pois. Tarkemmin tarkasteltuna
tuo jotain oli säiliö, jossa oli vettä, muonaa, LPR-radio ja
lappu jossa viesti:

"Tulemme rauhallisin aikaen. Viekää meidät johtajanne luo.
Terveisin mekaanikko Anton Sipoya.
PS. Avatkaa LPR ja varsinainen radio, kuuntelen tasa ja puolitunnein."

P: "Anton on tullut tunnelin alkuun! Emoalus on lähettänyt kapselin!"

Kello oli kymmentä vaille, mutta Kapteeni puhui LPR radioon:

"Haloo haloo, kuuleeko kukaan, täällä kapteeni Hansen"

Minuutin päästä kuului pitään eristyksissä olevalle ryhmälle
ensimmäinen ulkopuolinen ihmisääni, joka kuului Antonille:

"Hyvää iltaa, herra kapteeni. Saitte ilmeisesti viestin?
Toivon että ette tuhonnut lentävää vierailijaa? "

K:" Emme, mutta kyllä säikähdimme niin pirusti... juuri kun Sebastian
kerkesi nimeämään tämän planeetan uudelleen, 'tylsyyden planeetaksi'...
mutta oisitte voinut ilmoittaa!"

Kapteeni tajusi että kaikki, ilman eri käskyä, olivat laittaneet radionsa
kiinni sen jälkeen kun huomattiin ettei ne kantaisi kuitenkaan putken
ulkopuolelle.

A:" Yritin kyllä, huutelin AGM:n radiolla, kannettavalla, LPR:llä, ilman
radiota, ja otin jopa nokareen räjähdettä ja poksautin sen putkessa... mutta
olette aika kaukana ja teillä oli kai jotain ongelmia radioitten kanssa?"

K:" Pieni inhimillinen erehdys vain. Oletteko putken alkupäässä kun nyt kuuluu
niin hyvin? "

Anton kertoi olevansa AGM:n sisällä, mutta laittaneensa antennin luukusta sisään
ja ulkopuolelle linkkiaseman, joka on yhteydessä AGM:n radioon.
Näin saadaan yhteys putkesta vaikka emoalukseen, sekä landerista lennokkiin.
Anton kertoi myös maasta tulleista viesteistä ja käskystä auton käyttöön,
ja että Ripley tulkitsi sen liikennevälineeksi tunnelin kartoitusta varten
joten päädyttiin lennokin lähettämiseen. Kapteeni ei muistanut tuollaista
olevan mukana koko reissussa.

K:" No sittenhän lennokki kannattaisi lähettää eteenpäin."

A:" Aivan, heti kun olen varoittanut teitä. Teidän pitäisi mennä mahdollisimman
matalaksi ja jotakin suojaa päälle. Lennokki on nyt laskeutunut kahden
kilometrin päähän teistä ja valmistautuu nousuun.
Siis jos teille sopii herra kapteeni? "

Ja niin lennokki suhahti putken pohjalla makaavan ryhmän yli, ja jatkoi
kartoitustaan länteen ja joukkue aloitti marssinsa takaisin itään, kohti luukua.
Viimein kun joukkue oli päässyt lähelle luukkua, he huomasivat maassa
makuualustan päällä liikkumattoman hahmon. Tuhina vain kuului. Anton nukkui.
Kapteeni ravisteli hänet hereille.

A:" hohhoi.. jaa huomenta..taisinpa torkahtaa.."
K:" Entä lennokki?"
A:" Katsokaa kameran kuvaa. Lennokki on kunnossa. Ajattelin tulla tänne
ja odottaa teitä."

Anton laittoi pienen kojeen päälle, joka heijasti kuvan putken seinään.
Siinä näkyi lennokin kameran kuva, alhaalla luki "722,5" joka tarkoitti
lennokin etäisyyttä kilometreinä.
Kuvassa oli iso tasalattiainen neliskanttinen tila, jonka päätyseinästä
tunneli edelleen jatkui. Sivuseinällä näkyi iso luukku.

-----------------

Seuraavana aamuna ryhmä kapusi ulos ja odotti kapselin paluuta.
Sarastus oli muuttunut aikaiseksi aamuksi ja oli jo valoisaa.
Lämpötila oli noussut kahteenkymmeneen asteeseen.
Lennokista loppuisi polttoaine (lisäsäiliön tilalla oli ollut muita tarvikkeita)
joten se piti kääntää paluumatkalle. Anton opasti Maryn ohjaamaan lennokkia.
Eihän siinä mitään tarvinnut tehdä, silloin kun se lensi suoraa putkea
eteenpäin. Mutta ei sitä voinut jättää vahtimatta.
Lennokki pitäisi ohjata laskeutumaan luukun lähelle, ja jonkun pitäisi mennä
kiinnittämään uusi täysi säiliö ja lähettää eteenpäin siihen tutkimattomaan
tunneliin, Mary otti polttoainesäiliön ja repun ja lähti luukkua kohti.

Kapseli laskeutui automaattisesti, täsmälleen samaan kohtaan kuin
viimeksi, silloin kun Anton tuli. AGM oli nelipaikkainen, nyt heitä oli viisi.
Anton tarvittiin jalkojen viimeistelyssä, kapteeni ei oikein voi lähteä
ensimmäisenä, eikä lääkäri jos sattuu jotakin, sitäpaitsi Mary osasi ohjata
lennokkia. Kapteeni määräsi Setin kapselin kyytiin.

Kapteeni ja Paul kantoivat laskutelineen kapselista ja laittoivat sen hyvin
lähelle lopullista sijoituspaikkaa. Anton alkoi hitsata sitä paikalleen.
Kaikki näytti menevän hyvin, kunnes hitsaaja-anton:
"Voi pyhä lehmä! Ei ole totta!"
P:" Mikä hätä? Poltitko sormesi?"
A:" Tämä on vasen jalka!"

Paul ymmärsi. Sehän oli hitsattu oikealle puolelle. Kun Anton syventyi teknisiin
yksityiskohtiin, jäi pääasiat tarkistamatta. Paulin mielestä oikealla ja
vasemmalla jalalla ei ollut mitään eroa. Antonin teki mieli syyttää muita kun
olivat laittaneet sen oikealle puolelle, hän oletti että se on oikealla puolen,
siis oikealla puolella väärän puolen vastakohana. Mutta tiesi kokemuksesta että
syyttely on turhaa ja tyytyi vain vihjaamaan: " Kaikki pitäs itte tehä"

Kapteeni halusi rauhoittaa mekanistin, ja otti syyn niskoilleen.
Hän ehdotti että antaa olla, kyllä pääsemme ilmaan vaikka vasen ja oikea olisi
ristissä, symmetriahan se on tärkeämpi. Emoaluksessa saavat vaihtaa.
Mutta Anton pelkäsi joutuvansa pilkan kohteeksi, että osaako se kenkiäkään
laittaa oikeaan jalkaan tai jotain vastaavaa.
Niinpä anton rälläköi jalan irti vaikka siihen meni paljon enemmän aikaa kun
sen kiinnittämiseen. Ja alkoi hitsaamaan sitä oikealle puolelle, joka väärän
puolen vastakohtana oli tässä vasen puoli.

Muut miehet eivät voineet auttaa hitsaamisessa, ja he olivat väsyneitä sadan
kilometrin kävelystä. Ilma oli sen verran lämmin että torkkuakseen ei tarvinnut
pystyttää telttaa. Tunnit kuluivat ja heikko tuuli puhalsi pilvet taivaalta ja
paljasti kirkkaan tähden. Paul heräsi kirkkauteen juuri kun emoalus ilmoitti
että kapseli laskeutuu tunnin kuluttua.

P:" Mary, miten lennokki?"
M:" Tunnelin pää löytyi. Kuvasin minkä pystyin ja käänsin sen takaisin."
P:" Mitä? lähetäppä kuvaa radion kautta tänne"

Paul avasi kuvanheittimen ja suuntasi sen landerin kylkeen.
Hän katsoi kuvaa ja hän oli samantien todella hereillä:
"Kapteeni! Herätkää!"