III
Nyt kun William tuijotti tähtiä taivailla, hän alkoi aavistaa pahaa. Mutta hän ei vielä kuitenkaan välittänyt siitä. Hän nousi tuoliltaan ja lähti hakemaan lisää viiniä lasiinsa.
"Kerrankin minulla on aikaa juoda viiniä edes yksi lasillinen," hän ähisi hiljaa. Ketään ei ollut lähimainkaan ja William tiesi sen hyvin. Liiankin hyvin, sillä hän kaipasi keuhkosyöpään kuollutta vaimoaan, joka oli kuollessaan vain 56-vuotias. William itse oli nyt 59-vuotias. Hänellä oli jo viimeiset kymmenen vuotta hiljalleen harmaantuva tukka ja siististi sängeksi ajettu parta.
Viiniä kaataessaan herra William Stephen Davidson katsoi aukoilevasta keittiön ikkunasta ulos ja tunsi heikohkon tuulenvireen naamallaan. Hän näki kaksi lintua, jotka hän myöhemmin tunnisti ehkä naaras ja uros haukoiksi. Hän tuumi että ne kuitenkin voisivat olla vaikkapa närhiä, koska oli pimeä eikä hänen näkönsä ollut kuin 14-vuotiaan lapsen näkö, se ei ollut yhtä tarkka kuin HD-television ruudun kuva. Linnut lensivät pirteästi kohti pesäänsä, mutta ne pysähtyivät läheisen talon katolle lepäämään ja hieromaan nokkia toisiinsa. Ne lähtivät taas lentoon.
