Mies johdatti minut työ huoneeseensa. Huoneen seiniä
koristivat isot kirjahyllyt, en ollut eläessäni nähnyt niin
paljon kirjoja. En osannut lukea niiden nimiä, mutta veikkasin
niiden sisältävän jotain todella tärkeää. Mies rykäisi kurkuaan,
saaden huomioni takaisin häneen. Mies varmaan arvasi etten
osannut lukea, joten me solmimme suullisen sopimuksen.
Minun oli suojeltava tyttöä kaikelta uhalta ja jos epäonnistuisin
mies toimittaisi minut oikeuden eteen. Olinhan joka tapauksessa
etsitty rikollinen.
Yuugi kuunteli tarkkaan mitä Jake kertoi, tätä kaikkea
oli vaikea sulattaa, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut.
Tyttöä alkoi itkettämään ja Jake lohdutti tätä. Yuugi oli
elänyt koko ikänsä luullen äitinsä kuolleen kulkutautiin, mutta
todellisuudessa hän olikin kuollut tulipalon takia.
Aamu valaisi kartanon julkisivua kolmikon palatessa takaisin.
Yuugi oli ollut hiljaa siittä asti, kun Jake oli kertonut tälle
totuuden. Jake auttoi ystävänsä sisälle.
Gil lyyhistyi hylätyn elokuva teatterin ovelle. Kaikki oli mennyttä.
Mikään ei toisi hänen ystäviään enää takaisin. Poika ei halunnut
muistaa mitä oli käynyt, vaikka filmi hänen tovereidensa
viimeisistä hetkistä toistui hänen silmissään yhä uudestaa ja uudestaan.
Jake katsoi anteeksi anovasti Yuugia, kun tämä oli käynyt
peseytymässä ja saanut puhtaat vaatteet päälleen.
- Sinun ei ole pakko antaa minulle anteeksi, mutta toivon että
ymmärrät minun tehneen sen vain sinun hyväksesi. Vaikka isäsi
pyysikin sitä, olisin tehnyt niin joka tapauksessa. Jake yritti
saada ystäväänsä piristymään tuloksetta.
Yuugi oli saatu turvallisesti kotiin. Jake käveli
hiljaisena hylätylle elokuvateatterille löytäen sieltä
humalassa olevan ystävänsä. Gil oli tyhjentänyt pienen
viinavarastonsa melkein kerralla kurkustaan alas, hän halusi
paeta todellisuutta. Humalassa hän saattoi vielä nähdä toveriensa
kasvon piirteet, näiden juhliessa onnistunutta keikkaansa. Jake katsoi
hiljaa ystäväänsä joka lauloi itsekseen miten kivaa oli olla kännissä.
Hän jäi katselemaan miten poika alkoi haastamaan riitaa tolpankanssa,
lopulta päätyen lattialle makaamaan.
- He olivat urheita miehiä. Urheita loppuun saakka.
Tiedätkö? He kaikki olivat meidän laillamme hylkiöitä, heillä ei
ollut kotia, saati perhettä. Kukaan ei kaivannut heitä, mutta minä kaipasin.
Minä tein heistä perheeni ja tästä paikasta kotimme.
He kuolivat suojellakseen meitä, he olivat todellisia sankareita.
Gil sanoi kyyneleet silmissään. Pojan humala oli alkanut kadota,
pyyhkien samalla hallusinaation juhlivista ihmisistä. Jake
katsoi ystäväänsä, tämä todella oli pitänyt heitä perheennään,
niin kuin hän oli pitänyt Yuugia.
Yuugi tuijotti vain kauas tyhjyytteen hiljaisena.
Hän ei reakoinnut edes Lukaan, joka tapansa mukaan oli tullut
jälleen kärkkymään tyttön omaisuutta. Olihan Yuugi kuitenkin kadonnut
ennen häitä, paennut paikalta. Joten rahat kuuluisivat nyt hänelle.
- Hei muotipelle jätä Yuugi rauhaan. Jake karjaisi Lukalle, saaden
tämän huomion itseensä. Poika kuitenkin kävi Yuugin että myös
Jaken hermoille. - Ja minähän jatkan niin kauan, kunnes jokainen
kolikko on taskussani. Luka raivosi.
Jaken hermot olivat todella kireät, Jasu kyllä
pystyi pitämään päänkylmänä, mutta Jake ei. Yuugiahan ei
kiusattaisi enää. Tyttö oli vasta hetki sitten kuullut järkyttävän
totuuden ja nyt häneltä ollaan viemässä omaisuus. Ei. Sitä
ei tule tapahtumaan. Jake tarrasi muutamassa sekunnissa Lukan
paidan kauluksesta kiinni ja nosti tämän ilmaan roikkumaan.
- Uskallatkin vielä kiusata Yuugia tai muuten... - Tai muuten mitä?
Pahainen alempi luokkalainen ei pysty tekemään minulle mitään.
Virkavalta uskoo minua ja sinut toimitettaisiin vain lukkojen taakse, rotta.
Luka vastasi omalla ärsyttävällä tavallaan. Vaikka miten Jake
vihasikaan tuota jätkää oli hänen kuitenkin myönnettävä tämän
olevan oikeassa. Hän tässä joutuisi lukkojen taakse, eikä Luka.
- Mallinukke! Sinuna vaikenisin hyvänsään aikana ja lähtisin karkuun vielä,
kun ehtisin. Gil karjaisi Lukalle niksauttellen samalla rystysiään.
- Ja mitäs sinä muka pystyisit tekemään? Luka katsahti tätä
ilkikurisesti hymyillen, mutta ilme kaikkosi nopeasti pois hänen
naamaltaan nähtyään Gilin pirullisen itsevarman hymyn.
- Voin tehdä paljonkin. Ensin voin vetäistä sinua kunnolla turpaan,
niin että hampaasi irtoavat ja vaikka kutsuisitkin virkavallan paikalle.
Heistä ei ole apua minun vangitsemisessa, sillä minulla
sattuu olemaan suhteita, eikä päällikkö voi pidättää minua.
Sopimus on yhä voimassa, niin kuin tämäkin. Gil kaivoi taskustaan
hiukan kellertävän paperin, jossa oli hänen ja Lukan välinen sopimus.
Lukan nimikirjoituksella varustettuna.
- Luuletko että olen niin tyhmä, etten ota asiakkailta
kirjallista sopimusta. Gil kysyi nauraen pilkallisesti.
Luka murahti pojalle lähtiessään pois kartanolta, jättäen jälkeensä
kolmikon, jotka olivat saanneet kokea elämänsä seikkailun Ryövärien kylässä.
