Kuu hohti hopeisena lampuna metsän yllä luoden pelottavia varjoja ympäristöön.
Kävelin eteempäin tietämmättä minne aijoin. Olin yksin,
mutta tunsin että joku tai jokin seurasi.
Pelko valtasi ruumiini ja lähdin juoksemaan yhä kovempaa.
Tunne että joku seuraisi vahvistui joka askeleella.
En uskaltanut katsoa taakseni. Piilouduin ison puun taakse
ja nyt olin varma joku seurasi. Kuulin askelia ja varjo lankesi päälleni.
Vaisto käski paeta mutta ruumiini ei totellut.
Ei nyt oli pakko paeta. Joku meinasi otaa minusta kiinni.
Pakotin ruumiini jatkamaan pujottelin kaatuneiden puunrunkojen ohi.
Hypin kivien yli pinkoen yhä hitaamin ja hitaamin.
Minua väsytti kaikki voimani tuntuivat valuvan kehostani.
Kompastuin puunjuureen kaatuen rähmälleni lumihankeen.
En jaksanut nousta silmät painuivat
kiinni ja jäin odottamaan seuraajaani, mutta mitään ei kuulunut.
Oli aivan hiljaista käänyin väsyneenä
makaamaan selälleni ja tajusin olevani kartanon piha maalla.
Ikunasta näkyi heikko valon kajo .Sisällä oli joku.
Kartano oli iso se näytti aavemmaiselta kuun valossa.
Se oli kuin unesta temmattu. Piha oli huonossa kunnossa,
mutta kartano oli hyvässä kunnossa. Laahustin väsyneesti ovelle.
Olin juuri aikeissa koputtaa oveen kun se aukesikin.
Ovelle oli tullut kaunis nainen.
Naisen kasvot olivat ystävälliset ja silmistä
heijastui lempeys. Naisen katse tuntui niin lämpimältä
että minulla ei enää ollutkaan kylmä. Yht äkkiä silmissäni
sumeni ja menetin tajuntani.
Heräsin hätkähtäen. En tiennyt missä olin,
mutta tajusin etten ollut enää pihalla.
Olin kodikaassa huoneessa, jonka seiniä koristi
muotokuvat ylvään näköisistä ihmisistä.
Yritin nousta seisomaan, mutta en jaksanut.
Se joka oli minut tänne tuonut oli myös sitonut
ja hoitanut haavani. Kuulin jonkun lähestyvän.
Joku raotti ovea ja astui sisään. Siinä
vaiheessa tunnistin huoneeseen tulleen henkilön.
Nainen katsoi minuun ystävällisesti ja
minut valtasi jälleen rauhoittava tunne.
Kaaduin uudelleen makamaan sänkyyn. Nainen käveli
luokseni hän laski kynttilän jalan yö pöydälle ja alkoi
vaihtaa siteitä päältäni. En pystynyt sanomaan mitään.
Ääntä ei vaan tullut joten odotin kiltisti ja hiljaa että
nainen sai tehtyä työnsä. Käänyin häntäpäin kiitääkseni,
Kun yllättäen ovi avautui ja oven suussa oli pieni tyttö.
Tyttö katsoi pelokaasti minua päin. Hän puristi kädessään nallekarhua
ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta tyttön ääni oli niin
pelokaan heikko että sanat jäivät lähinnä kuiskaukseksi.
- Äiti kuka hän on? Pikku tyttö kysyi naiselta
joka sitoi haavojani. - Kulta ei mitään hätää vieraamme
on vaan loukannut itsensä, minä hoidan hänet kuntoon.
Tyttö käveli hitaasti minua kohden ja nousi sängylle istumaan.
- Satuuko... Satuuko haavoihisi? Tyttö kysyi pelokaana.
- Ei. Ei enää Vastasin tyttölle. Annoin tyttön kosketaa haavojani,
pikku tyttö pelkäsi ja oli ihmeisään. Hän liikutti
kätään ihollani ja ihmetteli. Nainen hymyili
ja pyysi anteeksi tyttönsä aiheutamaa vaivaa.
Hän käski tyttöä nukumaan, mutta tyttö halusi jäädä luokseni.
Annoin tyttölle luvan jäädä. Nainen poistui
huoneesta jättäen meidät kahden.
Tyttön ihmettelevä ilme sai minut kysymään
oliko tämä koskaan loukaantunut. Tyttö vaan ravisti päätään.
Hän ryömi selkäni taakse ja tutki selässäni olevia naarmuja.
Tyttö pelkäsi, Luuli kai että suutun hänelle
jos hän osuisi kipeään kohtaan.
- Ei sinun tarvitse pelätä en suutu tai satutta sinua minä lupaan sen.
Tyttö katsoi minua päin ihmeissään, mutta vastasi pian hymyyni.
En tiedä kauvanko olin kartanossa vuoteen omana,
sen opin ettei tyttö ollut nähnyt ennen vera tai naarmuja.
Hän vietti luonani paljon aikaa tutkien ruhjeitani.
Kun olin parantunut sellaiseen kuntoon että jaksoin jo
liikua ajattelin lähteväni heidän luotaan. Takaa ajajani
saataisi seurata minua tänne koska tahansa.
Yö laskeutui kartanon ylle luoden varjoja käytäville.
Kävelin pitkiä käytäviä pitkin etsien ulospääsyä.
Laskeuduin alas portaita ja löysin viimmein ulkooven.
Olin avaamassa oveakuulessani askeleita takanani.
Käännyin säikähtyneenä portaita päin. Tyttö seisoi
portaissa pidellen kädessään nallekarhua. Tyttön ilme oli
haikea ja surullinen. Tulin surulliseksi nähdessäni tyttön.
Lähdin kuitenkin ulos. En pystynyt hyvästelemään häntä.
Juoksin metsän pimeyteen tunne valtasi kehoni uudelleen.
Vilkaisin taakseni ja törmäsin mieheen, joka oli pukeutunut
mustaan kaapuun. Kaatuessani maahan huomasin takanani
toisenkin kaapuun sonnustautuneen henkilön.
Takanani ollut hahmo aikoi surmata minut.
Jostain tuli punaista valoa joka valaisi henkilön kasvot.
Jack oli surmaamassa minut miekallaan. Pamaus
palautti ajan tajuni takaisin. Jackin miekka tipahti viereeni
ja veli kaatui polvilleen pitäen kiinni vatsastaan.
Henkilö johon olin törmännyt piti kädessään pyssyä.
- Sinä kirottu. Jack sanoi purren hammasta yhteen
kadoten samalla yön pimeyteen.
Polvistuin miehen eteen ja kiitin tätä henkeni pelastamisesta.
Lupasin palvella miestä niin kauvan kuin sovittanut velkani.
Mies otti tarjouksen vastaan ja viitasi minua tulemaan
mukaansa takaisin kartanolle.
Järkytyin todella paljon näkemästäni. Kartano josta
olin juuri lähtenyt roihusi todella isoissa liekeissä.
Jack oli sytyttänyt sen palamaan lähdettyäni sieltä, mutta mitä
naiselle ja tyttölle oli käynyt? En nähnyt heitä missään.
Yht äkkiä ovi avautui ja palava nainen raahautui ulos
tyttärtään kantaen. En ajatellut enää mitään muuta kun että
heidät pitäisi saada hoitoon. Juoksin nopeasti pihan poikki
naisen luokse, joka kaatui tajuttomana käsiini.
Istuin hiljaa, minua väsytti. Nainen joka oli pelastanut minut
makasi tajuttomana sängyssä. Pikku tyttö nukkui hänen vieressään.
Ihmeen kaupalka tuo suloinen tyttö oli säästynyt. Hänessä oli vaan
pieniä mustelmia ja hän oli hengittänyt vain vähän häkää.
Nainen toisin sanoen oli kärsinyt suuresti. Tuskin heräisikään enää,
mutta niin en halunnut ajatella. Ei. Halusin nähdä, että molemmat
olisivat kunnossa.
-Sinä haluat maksaa velkasi niinhän? Mies kysyi minulta kävellen
sängyn toiselle puolelle. - Niin. Sinä pelastit minut kuolemalta,
olen sinulle velkaa. Teen mitä vain pyydät. Vastasin hänelle.
- Näen selvästi kuinkapaljon välität vaimostani ja tyttärestäni.
Siksi haluankin että suojelet tytärtäni vaaroilta. Hän on vielä pieni
ja avuton. Mies jatkaa. - Tule mukaani. Lähdin seuraamaan miestä.
