Istuin hiljaa, minua väsytti. Nainen joka oli pelastanut
minut makasi tajuttomana sängyssä. Pikku tyttö nukkui hänen
vieressään. Ihmeen kaupalka tuo suloinen tyttö oli säästynyt.
Hänessä oli vaan pieniä mustelmia ja hän oli hengittänyt
vain vähän häkää. Nainen toisin sanoen oli kärsinyt suuresti.
Tuskin heräisikään enää, mutta niin en halunnut ajatella. Ei.
Halusin nähdä, että molemmat olisivat kunnossa.
Gil hengitti raskaasti. Prinsessa oli sanonut homaavansa hänet
ulos täältä. Nyt oli vaan saatava kädet pyöräytettyä takaa eteen,
se ei ollut mahdotonta. Tarvitiin vaan riittävän hyvä hyppy.
Tosin pojan edelliset yritykset olivat päätyneet vain ranteiden
auki repimiseen. Gil hyppäsi ja niinkuin muutkin yritykset
tämäkin päätyi vaan uusiin haavoihin ranteen kohdalla.
Avain kääntyi raskaassa vankityrmän ovessa päästäen sisälle vierailijat.
Yuugi ja Raven kävelivät sellin poikki Gilin luokse. Gil näytti väsyneeltä.
- Aika käy vähiin. Yuugi sanoi Gilille. Tämän kuultuaan Gil potkaisi
täysiä Ravenin nivusiin kaataen tämän lattialle makaamaan.
Yuugi nappasi avaimet Ravenilta ja juoksi avaamaan Gilin käsirautoja,
mutta epäonneksi avain ei sopinut näihin. - Nämä eivät aukea.
Yuugi tuskaili yrittäen jokaista avainta lukkoon.
- Sille ei sitten voi mitään. Gil totesi rauhallisesti
- Mutta meidän on lähdettävä nyt tai myöhästymme. Hän jatkoi.
Gil ja Yuugi lukitsivat vankilan oven jättäen Ravenin lukkojen taakse.
He juoksivat käytävillä etsien ulospääsyä. Gil muisti heikosti
mihin mikäkin reitti johti tämä kuitenkin auttoi kaksikon
ulos palatsista. He juoksivat lujaa kylään.
Kun he saapuivat teloitus paikalle oli miekka jo melkein
osumassa Jaken kaulaan. - Seis! Yuugi huusi väkijoukon läpi.
- Kuka nyt taas keskeytää! Jack karjaisi vihaisena pysäytäen
iskunsa. Miekan paino itsestään ei katkaisisi kenenkään kaulaa,
isku olisi tehtävä uudelleen. - Yuugi!!! Gil!!! Jake huusi
helpottuneena nähdessään ystävänsä.
Jack hypähti pois teloitus lavalta. - Hyvä on veli toteutan viimeisen
toiveesi. Päästän nuo kaksi vapaiksi tästä kurjasta maailmasta.
Jack sanoi vihaisena, kohottaen miekkansa uuteen iskuun. Miekka leikkasi
ilmaa hyvin ja iskeytyi lujaa Giliä olkapäähän. Kuului inhottava kräks
ääni ja Gil putosi polvilleen kivusta huutaen. Miekka oli katkaissut Gilin vasemmanpuoleisen solisluun.
Yuugi oli sillä aikaa kiivennyt lavalle ja yritti parhaansa mukaan avata
Jaken käsirautoja. - Saatko ne auki? Jake kysyi kärsimättömänä ystävältään.
- Yritän, yritän. Yuugi sanoi hermostuneena. On todella hankalaa
yrittää rikkoa paksua matalli kettinkiä paljain käsin. Täytyi löytää
jotain vahvempaa. Miekka ehkä?
Gil nousi vapisten seisomaan, kipu oli sietämätöntä. Jack oli
huitonut miekallaan tätä kohden jo useita kertoja, eikä yksikään
isku ollut mennyt ohi. Gilin hengitys oli raskasta ja nopeaa, lämmin veri
valui miekan tekemistä haavoista. Hän oli kuitenkin päättänyt olla kuolematta näin.
Hän ei kuolisi ainakaan Jackin toimesta ja jos nyt sitten kuolisi hän veisi
Jackin ainakin mukanaan helvettiin.
Ihmiset jotka olivat kerääntyneet katsomaan tekoitusta juoksivat
nyt pakokauhun vallassa eri suuntiin aiheuttaen samalla kunnon mellakan,
jonka seassa Yuugi sai käsiinsä miekan. Nyt hän voisi vapautaa ystävänsä.
Yuugi kiipesi takaisin korokeelle ja alkoi hakata metalliketjua miekalla.
Yuugi sai kuitenkin hakata ketjua useamman kerran, että se katkesi.
Jaken saatua kätensä irti hän tarrasi nopeasti Yuugista kiinni ja halasi tätä.
- Luojan kiitos olet kunnossa. Jake sanoi helpottuneena. - Niin kyllä minä olen kunnossa, mutta pitäisikö sinun mennä autamaan ystävääsi? Yuugi muistutti. Jake halasi tyttöä vielä kerran ennen kuin otti tältä miekan ja hyppäsi taistelun sekaan.
